Sweezy kysyi itseltään: ”Miksi ’Monopolipääoma’ ei kyennyt ennakoimaan niitä muutoksia, joita järjestelmän rakenteessa ja toiminnassa on tapahtunut viimeisten 25 vuoden aikana?”
Hän vastasi: ”…sen tapa käsitteellistää pääoman muodostumisprosessi on yksipuolinen ja epätäydellinen.”
Sekä valtavirran että marxilaisen taloustieteen vakiintuneessa traditiossa käsittelimme pääoman kasautumista ikään kuin kyse olisi perimmältään olemassa olevien tuotantohyödykkeiden määrän kasvattamisesta. Todellisuudessa se on vain yksi puoli prosessia. Kasautumisessa on kyse myös rahoitusvarallisuuden määrän lisääntymisestä. Nämä kaksi näkökohtaa ovat luonnollisesti sidoksissa toisiinsa, mutta niiden keskinäissuhteen luonne on vähintäänkin ongelmallinen.
”Mutta voin melko luottavaisesti todeta, että paremman ymmärryksen saavuttaminen tämän päivän monopolikapitalistisesta yhteiskunnasta on mahdollista ainoastaan paremman pääoman kasautumista koskevan teorian pohjalta (…) kuin meillä nyt on käytettävissä.”(1)
Kapitalistisen talouden kolmatta kehitysvaihetta, spekulatiivisen finanssipääoman ylivaltaa maailmantaloudessa, ei voida selittää minkään olemassa olevan talousteorian pohjalta.
Se voidaan selittää vain uuden historianfilosofian ja uuden yhteiskuntateorian avulla. Pelkkä talousteoreettinen näkökulma ei riitä. Uusi talousteoria (”uuskeynesiläinen talous- ja sosiaalipolitiikka”) on osa uutta yhteiskuntateoriaa.
Modernin maailman historia, josta ”kapitalismin” historia on osa, on selitettävä omana kokonaisuutenaan, osana ihmisen lajihistoriaa. ”Imperialismia harjoittava demokraattinen markkinatalous” on yhteiskuntafilosofinen eikä (pelkästään) talousteoreettinen käsite.
Vuoden 1929 talousromahduksen jälkeen vuonna 1932 USA:n presidentiksi valittu Franklin D. Roosevelt käynnisti Keynesin Työllisyys, korko ja raha: yleinen teoria -teoksessa esitettyjen ajatusten pohjalta ”New Deal” -elvytysohjelman. Tämä aika tarvitsee uuden ”yleinen teoria -näkemyksen” ja uuden New Deal -ohjelman.
1. Tarvitaan globaalia keskustelua pankkitoiminnasta
Suuret kansainväliset pankit eivät voi tietää, ovatko ne vakavaraisia vai eivät. Esimerkki: Deutsche Bankin taseissa oli vuoden 2017 lopussa johdannaisia 48.000 miljardin euron arvosta. Se on yli 10 kertaa enemmän kuin on Saksan bkt.(2)
Poliitikot niin kansallisella kuin myös esimerkiksi EU:n tasolla ovat kyvyttömiä käynnistämään tuota keskustelua. Se vaatii kansalaisten aloitteellisuutta.
2. Tarvitaan toimia mahdollisen finanssikriisin ehkäisemiseksi tai sen tuhoisien vaikutusten rajoittamiseksi
Perinteisten, historiallisesti elinkelpoisiksi osoittautuneiden pankkitoiminnan muotojen rinnalle tarvitaan uudentyyppisiä pankkitoiminnan muotoja.
– On tuettava tavalla tai toisella pankkeja, jotka sijoittavat kansalliseen reaalitalouteen ja palauttavat voitot sinne. Eli pankkeja, jotka toimivat samalla tavalla kuin pankit ”kapitalismin kultakaudella”.
– On kokeiltava uusia pankkitoiminnan muotoja, esimerkiksi sosiaalisesti kontrolloitua mikroluototusta (Grameen-pankin tapaan, mutta antamatta tilaa korruptiolle) ja islamilaista pankkitoimintaa (jossa pankki jakaa riskin luotottamansa yrityksen kanssa).
– Paikallisen poliittinen valta esimerkiksi kunnat, perustavat pankkeja, jotka sijoittavat omalle alueelleen sekä sosiaalisin että liiketaloudellisin perustein.
– Jos uhkaavasta finanssiromahduksesta tulee yhtä paha tai pahempi kuin vuoden 2008 finanssikriisi, tulee syntymään monenlaisia, myös paikallisia kryptorahoja. Paikallisista kryptorahoista on jo nyt olemassa myös hyviä esimerkkejä (esimerkiksi Hullcoin). Jos valtiot eivät pysty pitämään pystyssä toimivaa finanssijärjestelmää, kansalaisilla on oikeus kehittää omia järjestelmiään – laillisuuden puitteissa. Kryptoraha on pohjimmiltaan yhteiskuntafilosofinen ja talousteoreettinen ongelmakokonaisuus.
– Mikä ihminen on? -totuusfoorumin ja väittelysanakirjan ideaan kuuluu paikallisosastojen yhteyteen perustettava yritys- ja pankkitoiminta. Totuusfoorumissa on mahdollista noudattaa eri tavoin yleistä periaatetta ”palkkaa on maksettava myös ja lopulta ennen kaikkea totuudenrakkauden, oikeudentajun ja solidaarisuuskyvyn perusteella”. Tuo periaate on loppujen lopuksi maailman kaunein ajatus.
(1) John Bellamy Foster, “Monopoly-Finance Capital”, Monthly Review, December 2006, Volume 58, Number 7, monthlyreview.org/2006/12/01/monopoly-finance-capital.
(2) Deutsche Bank Annual Report 2017.
» Alkuun » Historianfilosofiaa »