Ensimmäinen vaihe: demokraattinen markkinatalous ennen yleistä äänioikeutta
Tähän vaiheeseen sisältyy kehitys modernin maailman synnystä ensimmäiseen teolliseen vallankumoukseen ja sen myötä syntyneeseen valtiojärjestelmään. Yleistä äänioikeutta ei ole, mutta elinkeinovapaus ja yksityinen omistusoikeus on suojattu lailla. Lait säätelevät myös kauppaa ja markkinoita sekä kansallisesti että valtioiden välillä.
Kansainvälisen lain syntyminen. Se perustuu valtiollisen suvereniteetin käsitteeseen, tunnustaa valtioiden itsemääräämisoikeuden ja kieltää valtioita puuttumasta toisten valtioiden sisäisiin asioihin.
Hallitseva luokka eri maissa käyttää valtiokoneistoa väestön valtaenemmistön taloudelliseen riistoon ja toisaalta välineenä siirtomaaimperiumien rakentamiseen.
Toinen vaihe: demokraattisen markkinatalouden kukoistuskausi
Tämän vaiheen olennaisin piirre on laillisuusperiaatteen vahvistuminen valtioiden sisällä. Vasta tässä vaiheessa demokratia alkaa koskea koko väestöä.
Valtioiden ulkopolitiikka perustuu imperialismiin, valloitussotiin, kolonialismiin ja uuskolonialismiin. Tässä vaiheessa käy ilmi se tosiasia, että demokraattiset valtiot voivat ryhtyä imperialistisiin hyökkäyssotiin ja alistaa muita maita ja kansoja valtaansa.
Demokraattisen markkinatalouden kukoistuskauden riisto- ja sortomekanismit – ennen kaikkea finanssi-imperialismi – ovat tehokkaampi keino tavoitella maailmanherruutta kuin suoraan sotilaalliseen voimaan ja väkivaltaan perustuvat keinot.
Kolmas vaihe: globaaliyhteiskunnan demokratia
Ihmiskunta on matkalla kohti globaaliyhteiskuntaa. Globaaliyhteiskunnan synty edellyttää globaalia demokratiaa. Sillä on kaksi puolta, kansallinen ja kansainvälinen.
Spekulatiivisesta finanssipääomasta on tullut riippumaton maailmanmahti. Suurin uhka demokraattisille markkinatalouksille ovat nykyään – ilmastokatastrofin ohella – ne voimat globaalin spekulatiivisen finanssipääoman sisällä, jotka toimillaan uhkaavat valtioiden demokraattisia rakenteita. Poliittiset päättäjät ovat osoittautuneet voimattomiksi kummankin uhan edessä.
Valtiot rikkovat kasvavassa määrin omia lakejaan kansalaisiaan vastaan.
Kansallista demokratiaa ei voida puolustaa, ellei sitä kehitetä. Demokraattisiin markkinatalouksiin syntyy uudentyyppinen demokratian muoto – totuusfoorumit. Niiden avulla kansalaiset valvovat poliittisia päättäjiä uudella tavalla.
Kansallisvaltioiden demokratisoituessa YK ja muut vastaavat kansainväliset organisaatiot demokratisoituvat ja siten vahvistuvat. Kansainvälisen oikeuden merkitys kasvaa.
Se merkitsee kansallisen itsemääräämisoikeuden vahvistumista. Demokraattiset markkinataloudet menettävät imperialistisen luonteensa. Globaaliyhteiskunta puolestaan ei ole valtio, koska se ei suuntaudu mitään valtiota vastaan. Sen hallinto on samantapaista virkamiestoimintaa kuin YK:n nykyään.
Demokraattisen markkinatalouden kaikissa vaiheissa on ollut erilaisia voimia, jotka ovat vieneet kehitystä eteenpäin kapinoimalla sorrettua asemaansa vastaan: talonpoikaiskapinat, kolmas sääty Ranskan suuressa vallankumouksessa, vallankumouksellinen työväenliike, siirtomaiden kansalliset vapautusliikkeet jne. Globaaliyhteiskunnan kehitystä eteenpäin vievä voima on eettinen kansalaisyhteiskunta. Toisin kuin aikaisemmat kapinaliikkeet, jotka pyrkivät kumoamaan olemassa olevat lait, eettinen kansalaisyhteiskunta pyrkii lailliseen vallankumoukseen – siihen että demokraattiset markkinataloudet noudattaisivat omia lakejaan ja hyväksymiään kansainvälisiä sopimuksia.
» Alkuun » Historianfilosofiaa »