”Maailmanhistoriassa tapahtuu vapaudentietoisuuden kehitystä, jonka välttämättömyys meidän on tunnettava. Olen yleensä puhunut vapaudentietoisuuden erilaisuudesta lähinnä siten, että itämaalaiset ovat tienneet vain yhden ihmisen olevan vapaa, mutta että Kreikan ja Rooman maailma on tiennyt eräiden olevan vapaita, mutta että me tiedämme kaikkien ihmisten itsessään so. ihmisten ihmisinä olevan vapaita. Tähän perustuu samalla myös maailmanhistorian jako ja tapa, jolla sitä käsittelemme.”
”Itämaalaiset eivät tiedä vielä, että henki tai ihminen sellaisenaan on vapaa; koska he eivät sitä tiedä, he eivät ole vapaita; he tietävät vain, että yksi on vapaa, mutta juuri siksi sellainen vapaus on vain mielivaltaa, hurjuutta, intohimon ahdasmielisyyttä tai myös sen lempeyttä, kesyyttä, joka itse on vain luonnonsattumaa tai mielivaltaisuutta. Tämä yksi on sen tähden vain despootti, ei vapaa mies.”
”Vasta kreikkalaisten parissa vapaudentietoisuus on herännyt, ja siksi he ovat olleet vapaita. Tosin he roomalaisten tavoin tiesivät vain sen, että muutamat ovat vapaita mutta eivät sitä, että ihminen itsessään on vapaa. Tätä eivät edes Platon ja Aristoteles tienneet. Siksi kreikkalaisilla ei ole ainoastaan ollut orjia, joihin heidän elämänsä ja heidän kaunis vapautensa liittyi, vaan jopa heidän vapautensakin oli osittain vain tilapäinen, katoava ja paikallinen kukka, osittain se merkitsi inhimillisyyden ja humaanisuuden kovaa orjuuttamista.”
”Vasta germaaniset kansakunnat ovat kristinuskon välityksellä tulleet tietoisiksi siitä, että ihminen ihmisenä on vapaa ja että hengen vapaus muodostaa hänen varsinaisimman luontonsa. Tämän prinsiipin sovelluttaminen maalliseenkin menoon oli vaativa tehtävä, jonka toteuttaminen ja ratkaiseminen vaati raskasta ja pitkää sivistämistyötä. Kristinuskon vastaanottaminen ei lakkauttanut välittömästi esim. orjuutta. Vielä vähemmän vapaus on tällöin heti päässyt vallitsevaksi valtioissa, eikä myöskään hallituksia eikä perustuslakeja ole järkevästi organisoitu eikä rakennettu vapauden periaatteelle.” (Kursivointi Hegel)
Vorlesungen über die Philosophie der Geschichte
Järjen ääni, Hegelin historianfilosofian luentojen johdanto
Gaudeamus, Helsinki 1978
