Itua ei perustettu poliittiseksi järjestöksi vaan kulttuuri- ja elämäntapaliikkeeksi. Toimintamuotona olivat aatteellis-poliittisten keskustelujen lisäksi kulttuuriharrasteet ja elämänfilosofiset pohdiskelut. Sisäisesti Itu ei ollut yhtenäinen ja kurinalainen järjestö eikä siihen pyrittykään.
Idun toiminnassa oli aktiivisti mukana kolmisenkymmentä henkilöä, mutta keskustelu- ja kulttuuritilaisuudet, leirit ja suositut bileet vetivät eri vuosina mukaansa satoja nuoria.
Alkuvuodet
Omasta piiristämme syntyi melkein kuin tyhjästä omaehtoista kulttuuria; jo MLR:ssä vallinnut ilmapiiri synnytti hyvin pienestä ihmisjoukosta miniatyyrimuotoisen taiteen kultakauden. Tuotettiin osittain korkeatasoistakin maalaustaidetta, musiikkia ja runoutta – suurin osa ihmisiltä jotka eivät koskaan ennen olleet edes ajatelleet maalata tai säveltää jne.
Itu julkaisi neljä levyä – Pertsan ja Väärän osoitteen kaksi singleä ja Täältä jostakin -LP:n sekä Lotan singlen Kulkuri/Hessu; muita lauluja ehdittiin tuottaa demonauha-asteelle (mm. Riitta Fogelin sävellykset ja sanoitukset Taisto Wesslinin sovittamana). Tilaisuuksissamme esitettiin myös muiden säveltäjien lauluja erilaisissa yhtyekokoonpanoissa.
Itu julkaisi runovihkoja sekä lukuisia aforismikokoelmia. Uusi historia ry tulee julkaisemaan uudelleen kokoelman Matti Puolakan parhaista aforismeista (vihkoista ”101 teesiä typeryydestä”, ”101 lisäteesiä typeryydestä” sekä ”Teesejä ihmisistä ja ihmissuhteista”).
Kulttuurin ohella toiminnan painopiste oli julkisissa tilaisuuksissa ja yhteyksissä uuden aallon liikkeisiin ja ilmiöihin kuten Koijärvi-liikkeeseen, ydinvoiman vastaiseen liikkeeseen, Komposti-lehteen, ELMUun, punk-musiikkiin ym.
Idulle oli mahdollista se, mikä MLR:ltä oli käytännössä kielletty edellisellä vuosikymmenellä: saatoimme järjestää tilaisuuksia joihin kutsuttiin alustajiksi eri mielipidesuuntien edustajia. Itu järjesti paneelikeskusteluja, joissa esiintyivät mm. Dan Steinbock, Pertti Lindfors, Sakari Hänninen, Yrjö Haila, Pekka Sundell, Ville Komsi ja Maukka Perusjätkä. Aloituspuheenvuorot ja kommentit julkaistiin vihkoina: ”Vieraantuneisuus tämän ajan pääongelma?”, ”Ympäristöliike tärkein joukkoliike?”, ”Punk mitä kapinaa?”, ”Ihmiskuva eri aatevirtauksissa ja tämän ajan todellisuudessa”, ”Keskustelua ’Itu-filosofiasta’”.
Lisäksi joukko Vihreiden johtohenkilöitä, mm. Heidi Hautala ja Osmo Soininvaara, osallistui Kuhmoisen kesäleirille v. 1980 ja siellä keskusteluun Matti Puolakan ensimmäisestä kirjasta (“Kysymyksiä marxilaisesta ihmiskäsityksestä”).
Idun julkaisut
Tärkeimät Idun julkaisuista olivat Matti Puolakan kaksi kirjaa – Kysymyksiä marxilaisesta ihmiskäsityksestä (1980) sekä Mikä ihminen on? (1982). Niitä ja siihen liittyviä Idun teesejä esitellään erikseen täällä:
Ituja-lehti ilmestyi vuosina 1979–1982. Siinä julkaistiin tutkimuksia Neuvostoliiton taloudesta ja Puolan tilanteesta, Idun ohjelmaa esitteleviä artikkeleita sekä kommentteja ajankohtaiseen keskusteluun marxilaisesta ihmiskäsityksestä.
Itu julkaisi erillisiä vihkosia Puolan tilanteesta ja sosialismin epäonnistumisesta (”Tarvitaanko sosialismissa vallankumouksia? – Kyllä.”)
Vuosina 1984-86 julkaistiin Itu-tiedotteita, tämän jälkeen pienemmässä piirissä jaettavia monisteita, joissa näkyy Matin teorian kehitys.
Myöhempinä vuosina
toiminta keskittyi seminaareihin ja opintoryhmiin. Aiheina olivat mm. aatehistoria, kansainväliset tapahtumat ja ajankohtaiset ilmiöt, filosofia, estetiikka, kaunokirjallisuus jne. Keskusteluja varten monistettiin omien tekstien lisäksi artikkeleita suomalaisesta ja kansainvälisestä lehdistöstä ja kirjallisuudesta sekä laadittiin kulloistakin aihepiiriä koskevia kysymys- ja opintopaketteja. Opintoryhmiä kokoontui Helsingin lisäksi Turussa ja Tampereella.
Idussa seurattiin aktiivisesti Neuvostoliiton, Puolan ja muiden Itä-Euroopan maiden tapahtumia ja järjestettiin aiheesta keskustelutilaisuuksia, joihin pyydettiin vastaväittelijöitä muista järjestöistä. Itu oli keskeinen voima Puola-Solidaarisuus-liikkeessä, Puolan vapaan ammattiyhdistysliike Solidarnoscin tukiyhdistyksessä. Se perustettiin Matti Puolakan aloitteesta ja siitä muodostui erilaisia mielipidesuuntauksia edustavien ihmisten kansalaisjärjestö.
Silloista lainsuojatonta asemaamme kuvastaa se tosiasia, että yhdistyksen jäsenistä laadittiin poliittinen nimilista, joka johti jopa eduskuntakyselyyn. Syyllisiä ei saatu selville.
Etsimme yhteyksiä m-l-liikkeisiin, jotka olisivat nostaneet esiin samanlaisia kriittisiä kysymyksiä marxismin riittämättömyydestä selittämään kulttuurivallankumouksen katastrofia ja länsimaiden olosuhteita – turhaan. Huomasimme olevamme näkemyksinemme yksin maailmassa.
Aikakauden oloihin sopivia järjestöllisiä periaatteita ja toimintamuotoja ei löytynyt. Itu lakkautettiin tietoisella päätöksellä vuonna 1989, jolloin Matti Puolakan ajattelu oli murtautunut kokonaan ulos marxismin raameista.
Artikkeleita ja tutkimuksia julkaistiin tämän jälkeen vain pienessä piirissä monisteina Uusi Sivistys -nimellä.
