Runoja

Jäähyväiset

KUVA: Uusi historia ry

– Matin muistotilaisuuden jälkeen


Raskas lumisade tänä aamuna

Kylmyys kulkee lävitseni jättäen minut henkeä haukkomaan

Lumisade yhtyi kauniisiin säveliin
ne kertoivat lähdön hetken olevan läsnä

Tunsin lohduttoman kaipuun
vievän mukanaan
ja ylpeyden romahtavan niskoiltani

Tiesimme sinun poistuvan
viimeisen kertamme täältä

Emmekä voi seurata
voimme vain etsiä itseämme

Menetysten takaa tunnen kuinka
aika jättää jäljen,
huomaan olevani osa tätä tarinaa

Tuo järvi jonka jää on lumivalkea kauttaaltaan
ja tuo ihmisvirta ulkona joka ei tiedä surevansa
vielä tulevansa muuttumaan joksikin

Kunhan oppisivat tiensä kulkemaan

Minä tunsin tietyn viisauden kauttasi,
osaanko ajatella itse enää
Kuoleman edessä ajatella
viisaasti elämää

Lumihanki haihtuu
niin muistommekin repeytyvät irralleen
mutta tuovat vielä aaltoina takaisin

Oksien osaset erottavat ja yhdistävät
ovat oppineet runkonsa tuntemaan

Kauniit ajatukset kuuluvat kaikille
jotka ovat valmiina kuulemaan

Jotka totuuden äärellä huomaavat surevansa, rakastavansa

Oman muutoksen taistelun
tiedostavansa

– Otto Toivainen

About the author

Otto Toivainen

Otto Toivainen

VSK-työryhmä. Runot.

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.