– Matin muistotilaisuuden jälkeen
Raskas lumisade tänä aamuna
Kylmyys kulkee lävitseni jättäen minut henkeä haukkomaan
Lumisade yhtyi kauniisiin säveliin
ne kertoivat lähdön hetken olevan läsnä
Tunsin lohduttoman kaipuun
vievän mukanaan
ja ylpeyden romahtavan niskoiltani
Tiesimme sinun poistuvan
viimeisen kertamme täältä
Emmekä voi seurata
voimme vain etsiä itseämme
Menetysten takaa tunnen kuinka
aika jättää jäljen,
huomaan olevani osa tätä tarinaa
Tuo järvi jonka jää on lumivalkea kauttaaltaan
ja tuo ihmisvirta ulkona joka ei tiedä surevansa
vielä tulevansa muuttumaan joksikin
Kunhan oppisivat tiensä kulkemaan
Minä tunsin tietyn viisauden kauttasi,
osaanko ajatella itse enää
Kuoleman edessä ajatella
viisaasti elämää
Lumihanki haihtuu
niin muistommekin repeytyvät irralleen
mutta tuovat vielä aaltoina takaisin
Oksien osaset erottavat ja yhdistävät
ovat oppineet runkonsa tuntemaan
Kauniit ajatukset kuuluvat kaikille
jotka ovat valmiina kuulemaan
Jotka totuuden äärellä huomaavat surevansa, rakastavansa
Oman muutoksen taistelun
tiedostavansa
