”Maa on pyöreä. Kaksi plus kaksi on neljä. Joe Biden ja Kamala Harris voittivat Yhdysvaltain vuoden 2020 presidentin ja varapresidentin vaalit. Vaaleja ei varastettu, väärennetty tai manipuloitu. Nämä ovat faktoja. Ne ovat todistettavia ja kiistattomia.” (Daily Bulletin, 4.2.2021)
Näin kirjoittaa Smartmatic, äänestyskoneita toimittava yritys, kanteessaan Fox uutiskanavaa, Trumpin asianajajaa Rudy Giuliania ja salaliittoteoreetikko Sidney Powellia vastaan.
Lausunto on filosofisesti mielenkiintoinen. Se osuu paitsi demagogisen valheen, niin myös kollektiivisen itsepetoksen olemukseen.
Otetaanpa vaikka suomettuminen. Neuvostoliitto puuttui Suomen sisäisiin asioihin. Suomen valtiojohto rikkoi mielipiteenvapautta. Eikä Neuvostoliitto ollut mikään työväenvalta tai millään tavalla esikuvallinen yhteiskunta. Eikä rauhantahtoinen.
Noiden asioiden näkemisessä ei ollut minkäänlaista älyllistä vaikeutta. Ei tarvittu medialukutaitoa eikä suurta valistuneisuutta. Ei tarvittu muuta kuin rehellisyyttä. Mutta siinä se vaikeus juuri olikin. On vaikeata käydä virtaa vastaan ja riskeerata oma ura tai lähipiirien suosio.
Otetaan sitten Euroopan unioni.
“Jos EU hakisi jäseneksi Euroopan unioniin, sitä ei hyväksyttäisi, koska se ei täytä siihen vaadittavia demokratiakriteerejä.” – Noin totesi vuonna 2002 Alexander Stubb, silloisen komission puheenjohtajan Romano Prodin neuvonantaja. (Alexander Stubb, “Miksi Euroopan unionia tarvitaan?” HS 17.3.2002.)
Jos mepit ja EU-virkamiehet heittäytyisivät rehellisiksi, niin eikö tuon tulisi olla kaiken EU:n kehittämistä koskevan keskustelun lähtökohta? EU:n perussopimukset eivät ”täytä demokratiakriteereitä”, niissä ei toteudu oikeusvaltioperiaate. EU:n itälaajenemisessa ei myöskään tutkittu hakijamaiden tilannetta tuomioiden laillisuuden osalta. [1] Eikö siis ole hieman tekopyhää nyt nostaa älämölöä siitä, että Unkari ja Puola avoimesti rikkovat ”arvoja”.
EU on monella tapaa hieno juttu. Mutta sen kriisin syvimmät syyt löytyvät perussopimuksista ja niiden sallimista lainrikkomuksista. Niin kauan kuin perussyihin ei tartuta, kriisi tulee jatkumaan.
Entäpä Yhdysvallat? Kuinka moni republikaanipoliitikko tosissaan uskoo että vaalit oli varastettu? Uskoisin että hyvin harva. Mutta kun on huoli äänestäjistä jotka kenties tosissaan siihen uskovat.
Asiat ovat mutkistuneet, kun nykyään pitäisi yhtä aikaa vastustaa sekä virallista valhetta että kaikkialla leviäviä valeuutisia, demagogiaa ja aidon kriittisyyden väärinkäyttöä. Disinformaatioähkyn keskeltä on yhä vaikeampi erottaa kaikkein yksinkertaisimpia, itsestäänselviä ja silmille hyppiviä tosiasioita.
Silti vanha kultainen neuvo pätee:
Jos viina, terva ja sauna ei auta – kokeile rehellisyyttä.
VIITE:
[1] Mm. Teoksessa Pelastuuko Euroopan unioni? on muualla julkaisematon tutkimus Viron EU-neuvotteluista, joissa tämä asia yksiselitteisesti osoitetaan. Viro on sittemmin pärjännyt suhteellisen hyvin, mutta koska neuvotteluissa ei välitetty tutkia oikeusvaltioperiaatteen toteutumista, oli lähinnä sattumaa miten uudet jäsenmaat alkoivat kehittyä. Sattumalta sitten kävikin niin, että ongelmallisiksi maiksi kehittyivät Unkari ja Puola. No, Romaniasta ja Bulgariasta puhumattakaan.Artikkeli on julkaistu myös Uuden Suomen puheenvuorossa.
ARTIKKELIKUVA:
KUVA: Chaplin ja pyöreä maapallo elokuvassa Diktaattori. Père Ubu, Flickr, CC BY-NC 2.0.
