[mks_separator style=”blank” height=”4″]
[mks_pullquote align=”left” width=”300″ size=”16″ bg_color=”#ffffff” txt_color=”#af530c”][mks_icon icon=”fa-forward” color=”#af530c” type=”fa”] Editointi Matti Puolakan puheista ja kirjoituksista[/mks_pullquote]Modernin maailman taloushistoriaa voidaan kutsua myös kapitalismin taloushistoriaksi. Se voidaan kaavamaisesti esittää kolmessa vaiheessa. Kapitalistisen talouden ensimmäinen, esiteollinen ja manufaktuuriteollisuuden vaihe:
tavara – raha – tavara
[mks_separator style=”blank” height=”4″]
Esikapitalistiset tuotantomuodot liittyvät tavaratuotantoon. Tavaran tuottajat eivät vaihda tavaroita keskenään, vaan tavara viedään markkinoille vaihdettavaksi toiseen tavaraan. Raha toimii vaihdon välineenä. Se erottaa tämän vaiheen luontaistaloudesta. Markkinat saavat yhä suuremman merkityksen paikallis-, alueellisella ja kansallisella tasolla.
Kapitalistisen talouden toinen, teollisten vallankumouksien vaihe:
raha – tavara – raha+
[mks_separator style=”blank” height=”4″]
Tavaraa tuotetaan myytäväksi markkinoilla. Raha on vaihdon pääväline ja siitä tulee pääomaa. Sillä hankitaan raaka-aineita, työvoimaa ja tuotantovälineitä tavaran tuottamiseksi myytäväksi markkinoilla, joilla niistä saadaan voittoa, suurempi raha, lisää pääomaa sijoitettavaksi taas tavaratuotantoon. Syntyy varsinainen pankkilaitos ja maailmanmarkkinat.
Kapitalistisen talouden kolmas, informaatioteknologisen vallankumouksen vaihe:
raha – raha – raha+
[mks_separator style=”blank” height=”4″]
Rahalla ostetaan rahaa eli erilaisia sijoitustuotteita, joita myydään suuremman rahan saamiseksi. Pääomien kokoaminen irtautuu reaalitaloudesta. Pääoman omistajien piirissä teollisuuspääoman sijaan hallitsevaan asemaan nousee finanssipääoma, ja sen sisällä spekulatiivinen finanssipääoma. Pankkitoiminnan luonne muuttuu: sijoitustoiminnan merkitys kasvaa kansallisen teollisuuden ja taloustoiminnan rahoittamisen kustannuksella. Finanssisektori kasvaa huomattavasti reaalitaloutta nopeammin. Globaalit finanssimarkkinat syntyvät.