- Matti Puolakka, Ituja-lehti 2/1982
Tietyssä mielessä NL:n talous on jo romahtanut: maa on joutunut pysyvään ja alati pahenevaan elintarvikekriisiin. Mille tahansa teollisuusvaltiolle tuollainen asiaintila on katastrofaalinen — jo se itsessäänkin osoittaa, että suuret yhteiskunnalliset mullistukset ovat NL:ssa vääjäämättä edessä. On vain ajan kysymys milloin neuvostotalouden kriisi muuttuu poliittiseksi, koko järjestelmää kattavaksi avoimeksi kriisiksi.
Mm. seuraavilla perusteilla voidaan väittää, että NL:n talouden alamäki tulee paitsi jatkumaan, niin myös kiihtymään:
1. Huomattava osa NL:n teollisuuden kasvusta rahoitettiin 70-luvulla mahtavilla läntisillä lainoilla. Enää sellaiseen ei ole mahdollisuuksia, päinvastoin: on tullut takaisinmaksujen aika.
2. Vielä 70-luvulla NL:n talous nojautui kasvussaan ns. ekstensiivisiin menetelmiin: työvoimareserveihin, raaka-aineiden suhteelliseen helppoon hyödynnettävyyteen. Nykyään tuotannon kasvu tulisi kuitenkin neuvostoliittolaisten suunnittelijoiden mukaan saavuttaa pääasiassa ns. intensiivisin menetelmin, työn tuottavuutta kohottamalla. Tuohon liittyvät kuitenkin neuvostotalouden ratkaisevat heikkoudet: virkavaltaisuus, korruptio, tekninen jälkeenjääneisyys, yhteiskunnallisen demokratian puute.
3. Puolan kriisillä — joka on vasta alussa! — on ollut jo nyt tuntuva vaikutuksensa koko SEVleirin talouteen. Muutenkin kaikkia SEV-maita on uhannut 0-kasvu. NL ei voi enää käyttää yhtä vapaasti muiden SEV-maiden pääomia omiin sijoituskohteisiinsa. Pienet SEV-maat vaativat kauppavaihtoa itsellensä vähemmän epäedulliseksi. Julkisuudessa on puhuttu jopa jonkinlaisen kauppasodan mahdollisuudesta SEV-leirin sisällä.
4. NL on juuttunut sissisodan suohon Afganistanissa, eikä loppua näy — tilanne voi siellä NL:n kannalta vain paheta. Myös Vietnamin taloudesta on tullut NL:lle pysyvä taakka.
5. Neuvostoyhteiskunnan militarisoituminen näyttää vain kiihtyvän. Kaikki neuvostojohtajat ovat viime aikaisissa puheissaan vaatineet varusteluponnistelujen lisäämistä.
6. Kansainvälisen talouden kiihtynyt kilpailu heikentää sekin omalta osaltaan neuvostotaloutta.
7. Monista eri tekijöistä johtuen yhteiskuntamoraali on laskemassa NL:ssa romahdusmaisesti. Pravda kirjoitti tämän vuoden toukokuussa, että taloudellisten rikosten määrä on kymmenessä vuodessa nelinkertaistunut.
8. Minkäänlaisia merkkejä julkisen, demokraattisen keskustelun syntymisestä ei NL:ssa ole. Päinvastoin, hallitseva oligarkia tuntuu vain tiukentavan otettaan.
9. Muutaman viime vuoden aikana on NL:sta tullut melko monia uutisia kansalaisten aktiivisista vastarintayrityksistä. Lähivuosina sellaiset tulevat väistämättä lisääntymään — ennemmin tai myöhemmin ne tulevat muuttamaan neuvostotalouden kriisin avoimesti poliittiseksi, koko yhteiskuntarakennelman kattavaksi kriisiksi. Edellä mainittuja tekijöitä tulisi luonnollisesti tarkastella kokonaisuutena — ne vaikuttavat kumuloituen, toinen toistaan stimuloiden.
Neuvostotalouden umpikujaa ei voida selittää miltään muulta pohjalta kuin että nyky-NL on uudentyyppinen kapitalistinen valtio, sellainen, jossa pääoma on länsikapitalismia laadullisesti
keskittyneempää ja siten myös olennaisesti tehottomampaa.
