Ihmisen evolutiivisia juuria ei kuitenkaan voida etsiä yksinomaan eikä edes pääasiassa anatomiasta. Anatomiset muutokset eivät yksinään voi selittää ihmisen erikoislaatua ja sitä, miten ihminen erkaantui eläinmaailmasta.
Homo-suku syntyi 2,6 miljoonaa vuotta sitten luonnonolojen muutoksen seurauksena, kun jotkin kahdelle jalalle nousseet ihmisapinat kehittivät uudenlaisen toimeentulotavan, joka perustui uudenlaiseen järjestäytymistapaan. Homo-suvun ihmistymisen tielle lähteneet lajit ovat aina vastanneet ulkoisten olosuhteiden muuttumiseen kehittämällä toimeentulo- ja järjestäytymistapojaan.
Ihmisen biologisen sukupuun rinnalle tarvitaan filosofista sukupuuta: on selvitettävä, miten olennaiset muutokset toimeentulo- ja järjestäytymistavoissa vaikuttivat Homo-suvun ja sitten ihmisen syntyyn sekä myöhempään kehitykseen.
Ihmisen filosofinen sukupuu perustuu siihen, millä tavalla ihmisyhteiskunta syntyi biologisen evoluution kehittyneimmistä muodoista.
Filosofisesti katsottuna ihmisen – tarkemmin: ihmisyhteiskunnan, koska inhimillisen tietoisuuden omaava ihminen syntyi ihmisyhteiskunnan myötä – evoluutiopsykologiset juuret ovat löydettävissä kaikista niistä kehittyneistä eläinlajeista, joissa yksilöt kamppailevat asemasta yhteisössään vastavuoroisen altruismin avulla.
Ihmisyhteiskunnan syntyhistoriaan liittyvien uusien, käänteentekevien luonnontieteellisten tosiasiajoukkojen tulkintaan tarvitaan (yhteiskunta)filosofiaa.
Sillä tavalla ihmisen filosofinen sukupuu voidaan piirtää kehittyneistä eläimistä tulevaisuuden globaaliyhteiskuntaan saakka.
» Alkuun » Historianfilosofiaa »