HUOM! Puhe loppuu sivilisaatioiden syntyyn.
Kun siirryttiin maatalouteen, syntyi kaksi erilaista yhteiskuntatyyppiä. Toisaalta syntyivät kaupunkivaltiot, jotka olivat hyvin sotaisia. Sitä ennen syntyivät [sellaiset yhteiskuntamuodot] joita arkeologit sanovat päällikkökunniksi. Ne olivat hyvin väkivaltaisia.
Pyynti-keräilykulttuurin heimossa – tämä on fakta – päällikkö eroaa rauhanomaisesti. ”Mä oon jo liian vanha, tai mä tein virheitä, tai mä tein riidan, mä en osannut johtaa. Mä haluun jäädä pois tästä, äänestetään.” Mutta päällikkökunnissa päällikkö tuskin koskaan erosi, hänet aina tapettiin.
Tuossa minulla on jonkin verran erilaista terminologiaa kuin arkeologeilla, kuten äsken oli erilaista kuin paleoantropologeilla.
Päällikkökunta on ensimmäinen luokkayhteiskuntien muoto. Se olennaisesti liittyy maatalouden syntyyn. Esimerkiksi viidakoissa puutarhaviljely tai veden viljan käyttö. Kumma kyllä, samalla oli asukastaajamia, jotka olivat rauhanomaisia. Mikä niissä oli toisin? – Tämä on suuri ongelma, yksi historianfilosofian kauneimmista ongelmista. Muistatko, Timppa, kun tätä pohdittiin? Monena vuotena pohdittiin.
Mikä on sivilisaatio käsitteenä? Arkeologian piirissä, historianfilosofian piirissä on monenlaisia eri kantoja. Niistä ei päästä yksimielisyyteen eikä keskustelu etene. Tiettyyn vaiheeseen saakka keskustelu eteni. Jotkut sanovat, että [sivilisaatiolle ominaisin piirre] on metallurgia, jotkut että kirjoitustaito, tai se että rakennetaan monumentteja, joiden tarkoitus ei ole tuotanto, vaan jokin muu. Göbekli Tepessä, Anatoliassa Kaksoisvirtain alueella, Turkin puolella oli ensimmäisiä suuria rakennelmia, jotka eivät olleet asuntoja eivätkä myöskään varastoja. Ne olivat jotain muuta, jonkinlaisia juhlapaikkoja.
Sitten on muita sivilisaation määritelmiä. Kaikissa niissä on järkeä tai ainakin useimmissa. Kaikki ne ovat hyvin vaillinaisia. Itse asiassa mielestäni tuo viimeksi mainittu määritelmä, jota arkeologit käyttävät, menee lähimmäksi totuutta. Että tehdään rakennuksia, joilla ei ole tuotannollista tarkoitusta. Mutta eihän sekään [selitä]… Minkä takia ne syntyivät?
Meidän määritelmä on seuraava: maatalouden synnyn myötä – lähinnä maatalouden, johon siis kuului meren vilja, puutarhaviljely jne. – syntyi talousalueiden tai tuotantomuotojen välinen yhteistyö: Lähi-idässä jotkut olivat lampaiden ja vuohien paimentajia, mikä oli hyvä elinkeino. Jotkut taas keräsivät luonnon viljaa, mikä oli vastakkainen elinkeino. Jossakin oli hyvä lähde ja kasvoi paljon erilaisia hedelmiä jne. Mutta lähinnä karjankasvattajien ja alustavaa maataloutta harjoittavien sekä perinteistä pyynti-keräilykulttuuria harjoittavien välinen yhteistyö. Sivilisaation käsite on tuotantomuotojen tai talousalueiden välinen yhteistyö.
Perussa oli yksi suurimmista rauhanomaisista sivilisaatioista. Sen asutuskeskuksista tunnetuin on Caral. Siellä talousalueiden välinen yhteistyö oli erittäin selkeä. Rannikolla, noin 30 kilometriä merenpinnan yläpuolella vuoristossa, viljeltiin puuvillaa. Siitä tehtiin verkkoja. Alhaalla meren äärellä oli kalastajakyliä. Perun rannikko on nykyäänkin yksi maailman kalarikkaimpia paikkoja. Siellä syntyi maanviljelijöiden ja kalastajakylien välinen yhteistyö.
Indus-kulttuuri – siinä oli monia puolia, se oli laaja, valtava alue, uskomaton kulttuuri. Siellä Balutshistanissa oli karjankasvattajaheimoja. Ja oli maanviljelyä. Oli Sarasvati-joki, joka silloin oli hyvin kalaisa, ja siellä pyydystettiin lintuja. Oli siis monenlaista elinkeinoa. Talousalueiden välinen yhteistyö – se on sivilisaation taloudellinen perusta, määritelmä.
Tässäkin me ollaan siis eri mieltä. Me ollaan aina eri mieltä.
Jos ihminen on filosofoiva olento… Noin 50 000 vuotta sitten maapallolla eli poliittisesti eli yhteiskunnallisesti heimo-organisaatioon järjestäytynyt Homo sapiens. Silloin eli myös aivan varmasti – tätä eivät paleoantropologit tai arkeologit sano – laumatasolle jääneitä Homo sapiensin populaatioita. Niinhän täytyi olla – Homo sapiens oli kuitenkin hyvin laajalle levinnyt. Vain tietynlainen ympäristö pakotti laumojen väliseen yhteistyöhön. Se yleensä tapahtui meren rannalla, ehkä myös ylängöillä jonkin verran.
Voidaanko sukupuuta jatkaa aristoteelis-linnéläisesti? Otetaanpa uudeksi suvuksi yhteiskunnallisesti eli poliittisesti järjestäytynyt Homo sapiens. Kun esihistoriallisena aikana siirryttiin maatalouteen, syntyi väkivaltaisia päällikkökuntia. Syntyi väkivaltaisia asukastaajamia ja rauhanomaisia asukastaajamia. Filosofisesti katsottuna ne ovat eri sukuja. Tai ne ovat eri lajeja, joista itsessään syntyy suku.
Pyynti-keräilykulttuurin heimo oli hirveän tehokas sopeuma. Ehkä noin 2000 yksilöä perusti sen. Oliko Homo sapienseja niin vähän? Jotkut sanovat että oli. Minä sanon että ei varmasti ollut. Oli paljon sellaisia Homo sapienseja, jotka elivät laumoissa. Mutta oli muutama Homo sapiensin populaatio tai vain yksi populaatio, jossa jotkut laumat perustivat heimon, protoheimon, protoyhteiskunnan.
Se oli mielettömän hyvä sopeuma. Noin 60 000 tai 55 000 vuodessa se levisi kaikkialle ympäri maapalloa paitsi etelämantereelle. Kaikkialle missä pyynti-keräilykulttuuri jollain tavalla voi toimia. Se oli todella ihmeellinen sopeutuma. Se oli täysin ylivoimainen.
Tappoiko Homo sapiens muut ihmislajit tieltään, tätä kysytään. Muut ihmislajit joutuivat huonommille metsästysmaille. Ei tarvinnut paljon muuta siihen, että niiden keskuudessa alkoivat kumulatiivisesti lisääntyä erilaiset sairaudet jne. Tuntematonta pelättiin. Nykyihmisellä on jonkin verran yhteistä perimää neandertalinihmisen kanssa, niin kuin myös denisovanihmisen ja pekinginihmisen kanssa. Jonkin verran. Mutta olennaisesti tuntematonta pelättiin. Mitään joukkoteurastuksia ei ollut. Jää yleensä huomaamatta, että myös monet lauma-asteelle jääneet Homo sapiensin populaatiot tuhoutuivat. Ne joutuivat menemään syrjemmälle. Ne pelkäsivät nykyihmisiä, joilla oli paremmat työkalut ja joiden kulttuuri oli erilaista – hymyt ja nauru olivat erilaiset. Tuntematonta pelättiin.
Pyynti-keräilykulttuurit olivat sisäänpäin rauhanomaisia. Välillä oli hyvin verisiä yhteenottoja ja tappeluita jne. Mutta olennaisesti ne olivat rauhanomaisia. Esihistorian jälkipuoliskolla saattoi olla hyökkäyksiä paremmille kalastusvesille jne. Mutta olennaisesti suhteet olivat sellaisia, että yksi heimo piti yhteyttä pariin vierekkäiseen heimoon, ei muihin.
Miten ne suhteet oli järjestetty? Ne olivat rituaalisia. Ne oli ritualisoitu. Sillä tavalla säilyi rauhanomaisuus. Ihan tuntemattomia heimoja pelättiin. Yhteenottoja kartettiin, vaikka niitä välillä tuli. Sellainen oli varsinainen pyynti-keräilykulttuurin olotila.
Sitten kun alkoi kehittyä maataloutta – missä tahansa muodossa: veden vilja, puutarhaviljely viidakoissa jne. – tai oli jokin hyväksi kauppatavaraksi käyvä kivilaji, tie meni järkiään joko rauhanomaiseen suuntaan tai väkivaltaiseen.
En inhoa maailmassa mitään tyhmyyttä niin paljon – älkää kertoko tätä kenellekään – kuin sitä tyhmyyttä, mitä Caralia tai Induskulttuuria tai Catal Hüyükia tutkivat arkeologit ym. osoittavat, kun eivät pohdi sitä, minkä takia ne olivat rauhanomaisia. Että eivät tee siitä pääkysymystä ja hyppää pois arkeologian teorian kehyksestä ja mene historianfilosofiaan, sosiaalipsykologiaan jne. Myös biologian filosofiaan jne. Sellaiselle maaperälle.
Jos heimo oli suku, ja se jakautui rauhanomaisiin ja väkivaltaisiin… Päällikkökunnat olivat epävakaita. Ne eivät yleensä kasvaneet 10 000 ihmistä suuremmiksi. Ne olivat usein paljon pienempiä. Ne olivat sisäisesti epävakaita. Vasta silloin, kun kyettiin tekemään sellaisia kastelujärjestelmiä, että pysyvästi voitiin alistaa huomattavia väestöjoukkoja taloudelliseen riistosuhteeseen, vasta silloin syntyivät kaupunkivaltiot.
Ohimennen – suuret kastelujärjestelmät, sellaiset kuin Indus-kulttuurissa, synnyttivät myös rauhanomaisia sivilisaatioita. Mutta silloin jätettiin päällikkökuntien tie periaatteessa, strategisesti pois. Valtaosasta tuli kaupunkivaltioita.
» Alkuun » Videoita »