Seuraavassa Matti Puolakan analyysiä Tolstoin Sota ja rauha -romaanista, kohdasta jossa Venäjän armeija valmistautu Napoleonin hyökkäykseen. Puolakka puhui usein tästä esimerkistä koska se kuvastaa niin kärkevästi ihmisen irrationalismin luonnetta ja syitä: “Ihmisellä on mieletön tarve tuoda itseään esille ja pompottaa muita”.
Ote on Puolakan postuumisti julkaistusta teoksesta “Vain ihmisellä on historia”, (2020, s. 132)
Olen usein ottanut esimerkiksi marsalkka Kutuzovin esikunnan
Tolstoin romaanista Sota ja rauha.
Esimerkki on klassinen.
Kuka voi uskoa seuraavan todeksi? Jokainen ajattelee: tämä on täysin mahdoton juttu. Mutta kun Tolstoi sen kertoo, se tuntuukin aivan todenmukaiselta.
Pelkistetäänpä.
Valmistaudutaan taisteluun. Huomenna on yhteenotto Napoleonin kanssa. Esikunta kokoontuu. Paikalla ovat korkeampi- ja alempiarvoiset upseerit, vanhemmat ja nuoremmat. Kaikki haluavat ylpeillä sillä, kuka heistä tekisi parhaan sotasuunnitelman. Esitetään yhä uusia ja parempia ehdotuksia.
He puhuvat ja väittelevät koko päivän ja illan. Eniten heitä kiinnostaa, kuka voittaisi toisen väittelyssä. Kaikki tietävät, ettei mitään enää voi tehdä. Mutta ihmisellä on mieletön tarve tuoda itseään esille ja pompottaa muita. Kun keskustelu jatkuu illan puolelle, upseerit innostuvat yhä enemmän.
Kutuzov kuuntelee tai on kuuntelevinaan. Lopulta hän sanoo:
”Asiat ovat nyt kuitenkin sillä lailla, että taistelu on huomenna. Joukkoja ei enää ehdi ryhmittää uudelleen. Ennen ratkaisevaa taistelua mikään ei ole niin tärkeää kuin hyvä uni. Lopetetaan ja mennään nukkumaan.”
Tämä on minun tulkintani; se on pelkistys kuvasta, jonka Tolstoi maalaa. Keskustelu on alkanut tavallaan järkevänä: voisiko joukkoja siirtää näin tai noin. Ensin näyttää siltä, että aikaa olisi koko päivä. Kutuzov luultavasti ajatteli, että tulee vain riitaa ja sotkua, jos hän osallistuu keskusteluun.
Kutuzov on myös saattanut ajatella: ehkä joku näkökanta on parempi kuin toiset, mutta emme voi tietää, mikä niistä. Tai: Joukot on ryhmitelty parhaan ymmärryksemme mukaan. Suurempia muutoksia ei enää ehdi tehdä – ja vaikka ehtisi, joukot vain väsyisivät siinä.
Uskon, että näin pitää ”täydentää” Tolstoin kuvausta, jos halutaan saada esille sen rationaalinen ydin, sen opetus ihmisestä. Ihmissielu on omituinen. Jos ette usko, lukekaa Tolstoin Sota ja rauha -romaanista tämä kohtaus. Ihmissielu on sellainen, että se vaatii loppujen lopuksi kaunokirjallisen selityksen. Teoreettiset käsitteet voivat siinä olla myös apuna.
Matti Puolakka:
Vain ihmisellä on historia – Ajatuksia ihmisestä ihmiseltä joka määritteli ihmisen
Luettavissa ilmaiseksi pdf-tiedostona (klikkaa kuvaa).
Painettua kirjaa saa mm. Adlibris, Booky, Suomalainen.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 25 e.
