Tavallisesti ajatellaan, että varkaat ja murhamiehet, vakoilijat ja ilotytöt pitävät omaa toimintaansa huonona ja siis häpeävät sitä. Mutta todellisuudessa asianlaita on ihan toisin. Ihmiset, jotka kohtalon oikusta tai omien erehdystensä johdosta ovat joutuneet johonkin asemaan, olkoon se miten nurinkurinen tahansa, omaksuvat heti itselleen sellaisen elämänkäsityksen, jonka valossa heidän asemansa näyttää heistä hyvältä ja kunnioitettavalta. Ja tätä käsitystä ylläpitääkseen he vaistomaisesti pysyttäytyvät niiden ihmisten parissa, joilla on sama elämänkäsitys ja asema kuin heillä itselläänkin. Tämä kummastuttaa meitä silloin, kun näemme varkaan ylpeilevän näppäryydestään, prostituoidun naisen rivoudestaan ja murhamiehen julmuudestaan. Mutta me ihmettelemme sitä ainoastaan siksi, että näiden ihmisten piiri – heidän ilmakehänsä on rajoittunut, ja etenkin sen vuoksi, että itse olemme tuon piirin ulkopuolella. Mutta huomaammehan tuon saman ilmiön myös maanmahtavien ja rikkaiden elämässä, jotka ylpeilevät rikkauksistaan, so. ryöstöistään, sotapäällikköjen elämässä, jotka ylpeilevät voitoistansa, so. tapoistansa, vallanpitäjien elämässä, jotka ylpeilevät vallastaan ja mahtavuudestaan, so. väkivallasta. Näiden ihmisten elämänasenteessa, heidän käsityksessään hyvästä ja pahasta emme huomaa mitään väärää, mitään oman asemansa oikeuttamiseksi keksittyä väärennystä ainoastaan sen tähden, että niiden ihmisten piiri, joiden käsitykset ovat tällä tavalla turmeltuneet, on paljon suurempi ja – että itse kuulumme siihen.
Tolstoi, Ylösnousemus, WSOY, Porvoo 1973, s. 175 (suom. Juho Tervonen)
Mietelmiä yo. lainauksen perusteella:
- ihminen sopeutuu mihin vain.
- ihminen voi ylpeillä millä tahansa.
- ihminen pyrkii sellaisiin piireihin, missä voi ylpeillä teoillaan
- ylpeily – mahdollisuus katsoa muita alaspäin.
- ylpeily – pyrkimys levittää omaa maailmankatsomustaan, arvomaailmaansa.
- ”kohtalon oikusta, erehdyksestä” – ts. joutuu asemaan, jolla ylpeilee, ilman mitään omaa ansiota tai kehumisen aihetta, tahdottomasti valuen.
- tuo piirre yhdistää ihmisiä jotka suhtautuvat elämäänsä siten, että tahdottomasti valuvat asemaansa.
