Ukrainan puolesta Venäjän kleptokraattista imperialismia vastaan!

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on laittanut maailman kokonaan uuteen asentoon. Vaivalla rakennettu eurooppalainen rauha tunnuksella ”ei koskaan enää”, on yhdessä yössä pyyhitty pois.

Sana, joka uutisissa toistuu, on ”absurdi”. Eräs Mariupolista henkensä uhalla paennut nainen vastasi BBC-radiossa kysymykseen mitä hän nyt ajattelee Putinin hyökkäyksestä: ”Olen miettinyt tuota tosi paljon, mutta joka kerta mieleeni tulee vain yksi sana: absurdi. Muuta en osaa ajatella.”

Oppositioaktivisti Nadia Tolokonnikova sanoi samantapaisesti (The Guardian 8.3.2022). Hän ei nähnyt minkäänlaista syytä, ei minkäänlaista logiikkaa miltään kannalta. Toisin sanoen: järkeä ei löydy, vaikka kuinka yrittäisi asettua hyökkääjän asemaan ja etsiä sieltä ymmärrettäviä motiiveja.

Absurdeja piirteitä ovat seuraavat:

1. Koskaan historiassa ei sellainen imperialistimaa, joka on taloudellisesti niin heikoilla, ole pyrkinyt maailmansotaan. Hitlerin Saksassa oli mahtava teollisuus ja tieteellinen tutkimus myös oli korkealla tasolla. Venäjä sen sijaan on deindustrialisoitunut: se myy öljyä ja kaasua ja muita luonnonvaroja, mutta ei tuota juuri mitään.

2. Voiko todella IT-vallankumouksen oloissa rakentaa maan johdon legitimiteettiä totaalisen valheen varaan? Nyt on Venäjällä kaikki keskustelu tukahdutettu määrätietoisesti ja raa’asti. Venäjän TV esittää niin uskomatonta satua Ukrainan tapahtumista, että se aiheuttaa suorastaan fyysistä pahoinvointia. ”Venäläiset eivät iske siviilikohteisiin.” ”Venäläiset sotilaat jakavat ruokaa ukrainalaisille siviileille, jotka tervehtivät heitä pelastajina.” ”Ukrainan on kaapannut pieni USA:n ohjailema natsiklikki, ei Ukrainan kansa sitä hyväksy.”

3. Voiko globalisaation oloissa suuri teollistunut maa todella eristää itsensä kaikesta kansainvälisestä kanssakäynnistä ja kaupasta ja kuvitella voivansa jatkaa elämäänsä jonkinlaisena Pohjois-Koreana? Sehän on mahdotonta.

4. Venäjän sotilasdoktriiniin kuuluu ydinaseiden ensikäyttö. Sillä uhkaillaan, koska missään muissa suhteissa Venäjän sotilaallinen voima ei riitä aloittamaan maailmansotaa. Ydinsodalla uhkailu on absurdiuden huippu. Mitä voidaan saavuttaa rajoitetullakin, taktisella ydiniskulla, joka sekin loisi mittaamatonta tuhoa?

”Miksi tarvitsisimme maailmaa, jos siellä ei olisi Venäjää?”, lausui Putin (mm. Ilta-Sanomat 8.3.2018) perusteluksi miksi hän olisi valmis myös koko maapallon tuhoavaan ydiniskuun. Jos siis absurdiudesta yritetään etsiä jotain järkeä, se on Venäjän eliitin epätoivo.

Epätoivo johtuu siitä, että Venäjän nykysysteemin päivät ovat olleet luetut jo pitkään, ja eliitti siellä tietää sen vallan hyvin. Jos ei tietoisesti, niin nahoissaan.

Eksistentiaalinen uhka Venäjän eliitille ei ole Nato eikä Naton laajentuminen. Se on ensinnäkin vihreä siirtymä lännessä, ja toiseksi demokratiakehitys Neuvostoliittoon tai sen vaikutuspiiriin kuuluneissa maissa.

Jos siis halutaan löytää jotain järkeä, jotain logiikkaa Venäjän nyt käynnistämästä sodasta, se on tämä: ”Meidän jälkeemme vedenpaisumus.”

Koskaan ennen ei historiassa ole ollut imperialistimaata, jonka itsetuhoisuus on noin suoraa, selvää ja selvin sanoin jopa ilmaistua. Ja se todella on koko maapallolle eksistentiaalinen uhka.

Mutta se miten nopeasti ja miten ehdottomasti Venäjän hyökkäystä vastaan maailmalla muodostui demokraattinen yhteisrintama, on toivoa herättävää. On yhdistettävä kaikki yhdistettävissä olevat voimat päävihollista vastaan. Sillä tavalla Hitler voitettiin, ja niin tullaan voittamaan myös Kremlin ydinsotahullut.