Hän alkoi melko varhain arvostella Neuvostoliiton ideologista linjaa ja käytännön politiikkaa ja kiinnostua Kiinan kulttuurivallankumouksesta, joka herätti valtavasti innostusta etsivän nuorison piirissä 60-luvun loppupuolella. Se oli yritys estää sosialistisen maan byrokratisoituminen ja uuden sortavan eliitin muodostuminen.
1960-luvun lopussa Matti oli mukana perustamassa Helsingin marxilais-leniniläistä seuraa (HMLS). Kun seura alkoi julkaista omaa lehteä (Punakaarti) suurin osa perustajajäsenistä siirtyi taistolaiseen liikkeeseen.
Seuran piirissä kuitenkin katsottiin, että oman lehdistön ja järjestön perustaminen oli oikeutettua, koska Suomen kommunistisessa puolueessa (SKP) ei sallittu lainkaan keskustelua Neuvostoliiton ja Kiinan välirikosta eli ns. suuresta polemiikista. Neuvostoliiton kannat omaksuttiin sokeasti; Kiinan kantoja ei edes julkaistu. Polemiikissa käytiin läpi marxismin kaikki keskeiset osa-alueet ja Neuvostoliiton ja Kiinan kommunistipuolueilla oli vastakkainen kanta jokaiseen niistä. Tämä väittely jakoi koko kommunistisen maailmanliikkeen kahtia.
Kun Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan voimistui Tshekkoslovakian miehityksestä vuonna 1968 lähtien, Suomessa pyrittiin kieltämään kaikki Neuvostoliitto-kritiikki. Suomessa syntyi läntisessä maailmassa ainutlaatuinen ilmiö: vasemmistolaisen nuorison valtavirta vei liikkeeseen, joka kannatti sokeasti neuvostoimperialismia ja sen vaikutusvallan kasvua. Suomen vasemmistossa oli vaikeampaa kuin missään muussa länsimaassa vastustaa epärehellisyyttä ja epä-älyllisyyttä.
HMLS:ssä, kuten vastaavissa ryhmissä Tampereella, Turussa ja Raumalla, oli erilaisia virtauksia. Se näkyi myös ulospäin erilaisina ylilyönteinä niin julkaisuissa kuin esiintymisissä, pukeutumista myöten.
Tuohon aikaan liike ei ollut ”Matti Puolakan johtama”. Linjaväittelyt olivat kiivaita, ja eräässä vaiheessa johdossa ehdotettiin jopa Matin erottamista liikkeestä. Ylivoimainen enemmistö jäsenistöstä asettui kuitenkin Matin linjanvetojen kannalle. Hänen aatteellinen johtoasemansa alkoi vakiintua vuonna 1973, jolloin perustettiin MLR (Suomen marxilais-leniniläiset ryhmät). Linjaväittelyjä syntyi sen jälkeenkin, mutta MLR:n erikoislaatuinen perusta oli luotu.
Todennäköisesti ainoana marxilais-leniniläisenä liikkeenä länsimaissa MLR pysyi organisatorisesti yhtenäisenä – kilpailevia marxilais-leniniläisiä järjestöjä ei syntynyt. Se kertoi paitsi vaikeista ulkoisista olosuhteista niin ennen kaikkea MLR:n demokraattisesta sisäisestä keskustelukulttuurista.
