Eettinen evoluutio on puolakkalainen uuskäsite, jota ei (tietääksemme) ainakaan eksaktisti määriteltynä esiinny minkään filosofisen koulukunnan käsitehierarkiassa. Matti Puolakan historianfilosofiassa eettinen evoluutio merkitsee Homo-suvun 2,5 miljoonaa vuotta jatkuneen taipaleen päätepistettä ja uuden ihmislajin syntyä. (Biologisesti pysymme tietysti samanlaisina, mutta järjestäytymistapa tulee olemaan kokonaan uusi.)
Eettisyys on oikeudenmukaisuuden puolustamista itsetarkoituksena. Eettinen evoluutio on eettisyyden soveltamista yhteiskuntaan.
Eettinen evoluutio: ihmiskunta rakentaa yhteiskuntaansa yhdistymällä lajina oman itsetuntemuksensa varaan.
Eettinen evoluutio on ennen kaikkea yhteiskuntafilosofinen ja vasta toissijaisesti moraalifilosofinen käsite. Eettisen evoluution perusta on yksilöetiikassa. Mutta ne eivät ole sama asia. Eettisesti käyttäytyviä yksilöitä on ollut olemassa yhteiskunnan synnystä saakka, jolloin itsetarkoituksellinen oikeudentaju syntyi. Eettiseen evoluutioon perustuvaa eettistä yhteiskuntaa voidaan rakentaa vasta nykymaailmassa.
Eettisessä evoluutiossa ei ole jakoa ”me vastaan ne”. Kamppailua oikeudenmukaisuudesta käydään paitsi ihmisyhteiskuntien sisällä niin myös jokaisen ihmisen pään sisällä. Jokainen ihminen käy kamppailua siitä yksilöllisesti – ja jatkuvasti.
Yhteiskunta on oikeudenmukainen silloin, kun sen keskeisin tehtävä on opettaa ja kannustaa jäseniään väittelemään oikeudenmukaisesti siitä, mikä yhteiskunnassa on oikein ja mikä väärin. – Kamppailu yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta on viime kädessä kamppailua rehellisen väittelykulttuurin puolesta.
Eettisen evoluution juuret ovat poliittisessa evoluutiossa. Eettinen evoluutio syntyy varsinaisesti vasta globaaliyhteiskunnassa. Sen synty on ihmissuvun tähänastisen historian suurin harppaus.
» Alkuun » Käsitteitä »