Termeillä ”universaalihistoria” tai ”filosofinen universaalihistoria” tarkoitamme aineellis-poliittisen esihistorian ja historian sekä ihmiskunnan itsetuntemuksen historian ykseyttä. Itsetuntemuksen historiaan tulisi lukea paitsi aatehistoria, myös kulttuurihistoria, kaunokirjallisuus, uskonnot, myytit, kuitenkin niin että filosofia johtaa.
Universaalihistorialla on aikaisemmassa keskustelussa tarkoitettu filosofisesti kirjoitettua maailmanhistoriaa (ts. historiallista aikaa).
Ihmisen ja eläimen eroa, ihmissuvun syntyä ja yleensä esihistoriaa tutkivat empiiriset tieteet ovat viimeisen puolen vuosisadan aikana tehneet käänteentekeviä läpimurtoja. Universaalihistoria voidaan ja tulee nykyään kirjoittaa koko ihmissuvun tietä käsittävänä suurena kertomuksena.
Käsitteen “universaalihistoria” tai “suuret kertomukset” lanseerasi Immanuel Kant. Lue myös Kant universaalihistorian ideasta
Filosofinen universaalihistoria vastaan normaalit universaalihistoriat
(Matti Puolakan ex tempore -sanelu 22.6.2018)
Kaikki suuret historianfilosofit (joita muuten yleisesti pidetään kaikella tavalla kaikkein suurimpina filosofeina) ovat esittäneet ’ihmiskunnan tien’ seuraavalla tavalla:
1. On selitetty ihmisen ja eläimen perusero mahdollisimman ytimekkäästi ja terävästi, pelkistetysti.
2. On tehty yhteenveto ihmissuvun kehityksen tärkeimmistä solmukohdista (käännekohdista). Tässä myös on käytetty apuna Occamin partaveistä, eli kaikki turha pois.
3. ’Historiaan’ kuuluu olennaisena osana ’nykyisyys’. Näin ollen universaalihistorian filosofinen esittäminen on historian perusopetusten hahmottamista, selventämistä, terävöittämistä.
» Alkuun » Käsitteitä »