Historianfilosofia Marxismin "esihistoriallista" kritiikkiä

Historianfilosofia on tulossa

Napoleon - "maailmanhenki hevosen selässä"
“Napoleon on maailmanhenki hevosen selässä” sanoi Goethe. Hegel kutsui historian lainalaisuuksia maailmanhengeksi. Se toteutuu usein vastoin ihmisten aikomuksia tai ainakin niistä riippumatta. KUVA: Napoleon joukkoineen Borodinoon taistelussa 1812. Hillingordin maalaus. Wikipedia
Editoitu Matti Puolakan puheista ja kirjoituksista eri vuosilta
Historianfilosofia on eri yhteiskunta- ja ihmistieteiden kattotiede. Se käsittelee ihmiskunnan ja ihmisyhteiskunnan kehityksen yleisimpiä lainalaisuuksia, olemusta ja kehitystendenssejä. Se on kaiken muun yhteiskuntatutkimuksen yleisin ohjenuora. Erityistieteiden tulisi nojautua niihin yleisimpiin käsitteisiin, joita historianfilosofiassa nostetaan esille.

Kun pyritään luomaan uutta kokonaisnäkemystä ihmissuvun tiehen, on käytävä läpi aatehistoriasta löytyviä erilaisia historianfilosofisia aatesuuntia.

Mutta luonnontieteiden piirissä historianfilosofia ei ole ollut juuri lainkaan esillä. Erityisesti paleoantropologiassa se olisi kuitenkin välttämätöntä.

Edes pyrkiessään esittämään yleiskuvaa ihmissuvun synnystä paleoantropologit eivät yleensä käytä lainkaan apunaan historianfilosofian ongelmanasetteluja tai käsitteitä.

Kärjistäen voidaan todeta, että maailmassa on tällä hetkellä vain kaksi historianfilosofiaa:

Marxismin kannattajille marxilainen historianfilosofia – erityisesti sen näkemys historian liikevoimasta – on pyhä ja loukkaamaton. Marxilainen historianfilosofia olikin aikoinaan tieteellinen näkemys, silloiseen tietämykseen perustunut kokonaisnäkemys ihmiskunnan kehityksen liikelaeista.

Tosiasiassa marxilaiseen historianfilosofiaan sisältyy sen keskeisimmästä käsitteestä, historian liikevoimasta, kaksi aivan erilaista näkemystä: toisen mukaan liikevoima on tuotantovoimat, toisen mukaan luokkataistelu. Molemmille näkemyksille löytyy tukea marxismin perustanlaskijoiden teoksista. Sosialismin umpikuja ja romahdus on tavallaan ”kumonnut” kummankin niistä.

Esihistorian filosofisessa käsittämisessä marxismin yhteiskunta- ja historianfilosofian ansiot kuitenkin korostuvat. Suomalaisessa keskustelussa tämän luultavasti ensimmäisenä totesi Pekka Kuusi vuonna 1982 ilmestyneessä ja monille kielille käännetyssä teoksessa Tämä ihmisen maailma. Huomattakoon, että Karl Marxin yhteiskunta- ja historianfilosofisten ansioiden tunnustaminen tietysti on eri asia kuin hänen sosialismia koskevien poliittisten näkemystensä kannattaminen.

Toinen ajassa elävä, hyvin voimakas historianfilosofinen suuntaus on se, ettei historianfilosofiaa lainkaan tarvita – tai ainakaan sillä ei nähdä olevan välitöntä käytännöllistä merkitystä esimerkiksi ihmissuvun synnyn selittämisessä.

Uusin empiirinen tieto ihmissuvun synnystä on käänteentekevää ja vaatii uutta historianfilosofiaa.

Historianfilosofinen tutkimus tulee lähitulevaisuudessa kokemaan suuren nousun.

”Totuus on kokonaisuudessa.” – Historianfilosofiaan sovellettuna tuo Hegelin kanta merkitsee seuraavaa: ihmiskunnan historia on pohjimmiltaan sitä, miten ihminen tulee tietoiseksi itsestään, toisaalta oman yksilö- ja ryhmäkäyttäytymisensä ja toisaalta yhteiskuntakehityksen lainalaisuuksista.

About the author

Pia Länsman

Pia Länsman

Uusi historia ry:n puheenjohtaja. VSK-työryhmä. Uutisvastaava.
Uuden Suomen blogi

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.