Kun simpanssilaumoissa syntyy pahoja kahakoita, johtajauros saattaa hyökätä eroituksetta kenen tahansa kimppuun. Yksilöiden välinen valtapeli on tällöin asettanut koko lauman olemassaolon vaakalaudalle, sillä lähistöllä voi vaania petoja tai toinen simpanssilauma. Naaraat suosivat alfa-uroksena sellaisia, jotka kykenevät pitämään yksilöiden väliset kiistat aisoissa ja estämään pahat yhteenotot.
Ensimmäisissä juuri ihmistymisen tielle suuntautuneissa apinaihmisten laumoissa täytyi tapahtua olennainen muutos juuri tässä suhteessa.
Syntyi uusi sovittelutapa: leiripaikka. Se oli ensimmäinen kulttuurisaavutus ja yhteiskunnan muodostumisen varhainen itu.
Ihmisen järjestäytymismuodoille on aina ominaista seuraava: On olemassa käyttäytymissääntöjä ja sopimuksia, joita kaikkien odotetaan noudattavan. Tämä erottaa apinaihmisten laumat simpanssilaumoista.
Apinaihmisten laumoissa sääntö yli muiden oli varmasti se, että jokaisen piti tuoda leiripaikalle hankkimansa saalis ja muu ravinto, kuten keräilemällä saadut kasvikset, hedelmät ja linnunmunat, sisiliskot jne.
Leiripaikka tuli välttämättömäksi ei vain saaliinjaon tai turvallisemman, monipuolisemman ja selkeämmän työnjaon vuoksi, vaan myös siksi, että se mahdollisti “sakinhivutukset”. Sääntöjä tietysti pyrittiin rikkomaan eikä niitä noudatettu pelkän hyvän tahdon vuoksi. Sitä, joka ei tuonut saalistaan leiripaikalle, vaan jäi syömään sitä itse jonkun liittolaisensa kanssa, odotti selkäsauna, sosiaalinen paheksunta, ja jopa karkotus laumasta.
Leiripaikat mahdollistivat kontrollin. Ne muodostivat jonkinlaisen kansankokouksen, yhteistyötä koordinoivan “keskusvallan” siemenen. Saalista jaettiin eri tavalla kuin esimerkiksi simpanssilaumoissa, joissa se tapahtuu täysin subjektiivisesti yksilöllisten mieltymysten ja oikkujen mukaan. Saaliin jaossa oli pakko noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Myös niille, jotka lauman sisäisessä valtapelissä olivat pahimpia vastustajia, jouduttiin jakamaan ravintoa. Sellaista simpanssit eivät tee koskaan.
Kun jokapäiväinen elanto riippui perusyksikön sisällä ryhmien välisestä työnjaosta, leiripaikasta muodostui välttämättömyys.
Leiripaikka oli jonkinlainen ensimmäinen “agora”, kansankokous. Kaikilla oli mahdollisuus osallistua jokapäiväisestä ravinnosta ja sen jakamisesta käytyihin kiistoihin, tappeluihin ja väittelyihin. Nämä tappelut ja neuvottelut olivat ensimmäinen “kansanäänestys”. Sen enempää simpansseilla, kapusiiniapinoilla kuin miekkavalailla, pullokuonodelfiineillä tai ryhävalailla ei ole tällaista järjestäytymismuotoa. Tässä on se ratkaiseva ero.
» Alkuun » Historianfilosofiaa »