Idun teesit
Idun ohjelmaan voidaan lukea myös seuraavat teesit. Ne ovat tuon ajan (1970-luvun lopun) yhteenvetoa marxismin paikasta historiassa. Näidenkin teesien kanssa olimme täysin yksin, myös kansainvälisesti.
- Marxismi on kumottava – marxismi on pelastettava!
- Marxismin tulevat kumoamaan marxilaiset, eivät sen oikeistolaiset arvostelijat.
- Marxismin kumoutuminen tulee synnyttämään uuden maailmankatsomuksen.
- Nykymaailmassa marxilaisuus kääntyy taantumukselliseksi mikäli sitä riittävänä pidetään.
- Marxismin kumoutuessa sen ylivoima kaikkiin muihin aikansa aatteisiin nähden käy entistäkin selvemmäksi.
- Avain marxismin kritiikkiin on leninismin kritiikki, ja avain leninismin kritiikkiin on Mao Zedongin filosofian kritiikki.
- Marxismia on arvosteltava kokonaisvaltaisesti ja systemaattisesti, vain sillä tavalla siitä voidaan omaksua sen pysyvästi ihmiskunnan aatehistoriaan jäävä anti.
Yhteenveto näistä teeseistä oli seuraava:
Siellä missä marxilaista perinnettä on menestyksekkäimmin sovellettu, siellä se myös on päätynyt pahimpaan umpikujaan. Sellainen ajattelutapa, joka oli kaikkein tehokkain alikehittyneissä oloissa ankaraa fyysistä sortoa vastaan toimittaessa, muuttuu taantumukselliseksi niiden ongelmien edessä, jotka tänään lännessä vallitsevat, tai joihin sosialistiset maat törmäsivät sen jälkeen, kun alustava taloudellinen vakaus oli saavutettu – siinä on totuus 1900-luvusta.
Mikä ihminen on? – Matin kaksi kirjaa
Marxismin kritiikki jatkui paitsi Ituja -lehdessä, niin Matti Puolakan kahdessa kirjassa, jotka Itu julkaisi:
- ”Kysymyksiä marxilaisesta ihmiskäsityksestä” (1980). Tässä kirjassa kommentoitiin ajankohtaista marxilaista keskustelua ihmiskäsityksestä, niin kotimaista kuin kansainvälistä. Siinä oli myös tärkeä luku tietoisen ja tiedostamattoman dialektiikasta.
- ”Mikä ihminen on? – Marxismin kriisi, maailmanhistorian suurin käänne ja uuden maailmankatsomuksen välttämättömyys” (1982).
Jälkimmäinen teos on edelleenkin ainoa yritys selvittää kokonaisvaltaisesti, monipuolisesti ja systemaattisesti marxilais-leniniläisen ajattelutavan kriisin syvimpiä syitä. Se on sisäisesti eheä, monipuolinen ja systemaattinen uuden maailmankatsomuksen perusta. Samalla se tietysti kantaa vielä vanhaa mukanaan, eli jää marxilaiseen teoriakehikon sisälle.
Kirjan luvut ovat: Dialektiikka, ihminen, moraali, tiede, taide, historia ja kommunismi.
Vuonna 1983 ilmestyi teoksen laajennettu ruotsinkielinen laitos. Siinä käsiteltiin yksityiskohtaisemmin mm. Kiinan kulttuurivallankumouksen epäonnistumisen syitä, tarkasteltiin kriittisesti sosialismin ja kommunismin teoriaa ja esitettiin leniniläisen puolueteorian kritiikki.
Suomessa kirja vaiettiin kuoliaaksi. Suomettumisesta johtuen se ei ollut kovin vaikeata. Lisäksi Matti halusi kirjoittaa sen systemaattisena ja tieteellisesti pätevänä Mao Tsetungin ajattelun kritiikkinä. Suomessa ei kuitenkaan tiedetty Maon filosofiasta yhtään mitään. Ennakkoluulotonta tutkimusta ei ollut lainkaan ja lukevan yleisön mielikuvat olivat brezhneviläisten valheiden värittämiä.
Ruotsissa ja Norjassa kirjan pohjalta käytiin jonkin verran keskustelua, mutta aikaisemmat veljesjärjestömme eivät olleet uusille ajatuksille lainkaan vastaanottavaisia. Ne jäivät dogmatismin loukkuun ja niiden toiminta hiipui ja loppui kokonaan 1980- ja 90-lukujen aikana.
Pohjoismaista keskustelua ja niiden kommentteja koottiin vihkosiksi, jotka Itu julkaisi myös ruotsin kielellä. Matin näkemykset saivat vastakaikua yksittäisiltä ajattelijoilta Sri Lankaa ja Itä-Afrikkaa myöten. Suomessakin teos on ollut kahden yliopistollisen opinnäytteen aiheena – tekijöinä tosin Idun jäsenet.
Uusi historia ry tulee julkaisemaan Matin kirjasta uuden painoksen. Se on edelleen merkittävä – kenties merkittävin – puheenvuoro sosialismin romahduksen aatteellisia juuria selvitettäessä.
Etusijalla on kuitenkin nyt toimittaa julkaisuja Matin elämäntyön nykyvaiheesta. Esim. dialektiikkanäkemys joka kirjassa esitetään on 2000-luvun aikana vielä kerran mullistunut, samoin ihmiskäsitys ja historianfilosofia. Matin filosofian uusimman vaiheen kautta nämä 80-luvun alun ajatukset avautuvat paremmin etenkin lukijoille joilla ei ole marxilaista taustaa.
Seuraavassa lyhyt ote kirjan Ihminen-luvun lopusta, jossa luonnostellaan uutta ihmiskäsitystä.
”Ihminen voidaan määritellä aforistisesti olennoksi joka ajattelee niitä tuntemuksia, joita hänellä ’ei saisi’ olla tai joita hän ainakaan ’ei saisi’ ajatella! Tämä on tässä kirjassa hahmotellun ihmiskäsityksen ydin – eräällä lisäyksellä.
(…) Ihminen tuntee itsensä erityisesti siitä, mitä hän pyrkii elämässänsä unohtamaan – ja ihminen haluaa unohtaa vain sellaista, mikä ei sovi niihin sosiaalisiin arvoihin, mitkä hän on itseensä sisäistänyt.
(…) Itsetuntemus on aktiivin ja ’karkean’ itsepetoksen etsimistä itsestä. ’Jos pidät itseäsi typeränä, niin varmasti et ole.’ Tai tarkemmin: Mitä typerämpänä itseäsi pidät, sitä viisaampi olet! Ei ihminen voi olla aidosti kiinnostunut itsessänsä siitä missä suhteessa on ’hyvä’. Ei sellaisessa ole mitään mielenkiintoista. Ihminen voi olla aidosti kiinnostunut itsessään vain siitä, missä suhteessa on taipuvainen erehtymään, luulemaan liikoja itsestänsä. Ihminen voi aina löytää itsestänsä lapsellista typeryyttä – eläminen on sellaisen etsimistä! Mitä herkempi olet huomaamaan itsessäsi karkeata ja yksinkertaista itsepetosta, sitä syvemmin olet sosiaalisissa tuntemuksissasi, omassa elämässäsi kiinni! – Vain tuossa suhteessa voidaan mitata yksittäisen ihmisen ’hyvyyttä’, hänen yksilöllisyytensä aitoutta.”
Joitakin lainauksia kirjan moraali-luvusta myös täällä:
