Esihistorian loppupuolen vaihejakoa
Sivilisaation ensimmäinen vaihe eli esihistorian loppupuoli synnytti kaksi vastakkaista tendenssiä ja useita eri yhteiskuntamuotoja:
(1) Rauhanomaiset paikalleen asettuneet, pienimuotoista maataloutta ja karjanhoitoa harjoittaneet yhteisöt. Monet esim. kalastukseen tai hylkeenpyyntiin keskittyneet asutuskeskittymät eivät vielä edes olleet ryhtyneet viljelemään tai kesyttämään kotieläimiä.
(2) Samanlaisen taloudellisen tuotantoperustan omaavat sotaisat heimot (ns. päällikkökunnat).
(3) Rauhanomaiset asukastaajamat / sivilisaatiot / kaupungit
(4) Sotaisat, imperiumia rakentavat kaupunkivaltiot.
Kehityksen pääuoma vei kaupunkivaltioihin, rauhanomaiset sivilisaatiot katosivat – mutta kaksi vastakkaista tendenssiä jatkoivat olemassaoloaan luokkayhteiskuntien (valtioiden) sisällä.
Tämä perusjaottelu vastaa empiirisiä tosiasioita. Tosin on huomioitava, että maatalouteen siirtyminen tapahtui hyvin hitaasti asteittain. Paikalliset olosuhteet aiheuttivat paljon variaatioita.
Kehitys ei kuitenkaan mennyt yksisuuntaisessa janassa, pienemmästä suurempaan, yksinkertaisesta monimutkaisempaan, tasa-arvoisesta epätasa-arvoiseen. Näin valtaosa esihistorian tutkijoista tuntuu edelleenkin ajattelevan.
Rauhanomaiset asukastaajamat oli vastakkainen tie kaupunkivaltioille, ei niiden edeltäjä. Jos tätä ei nähdä, ei empiirisille tutkimuksille ole oikeata ohjenuoraa.
Esihistorian jälkipuolen tutkimuksen pääkysymys kuuluu: mistä sodat johtuvat? Mistä johtui rauhanomaisten, suhteellisen tasa-arvoisten sivilisaatioiden rauhanomaisuus? Miksi kehityksen pääuoma meni imperiumia rakentaviin väkivaltaisiin kaupunkivaltioihin?
Siinä on todellinen arkeologian Graalin malja [1]. Mutta sitä ei voi löytää, ellei tiedä mitä etsii.
VIITTEET:
[1] Graalin malja:”Kirjoitusten mukaan kyse on astiasta, johon valui Jeesuksen haavoista vuotavaa verta, kun hän kuoli ristillä. On myös esitetty, että malja olisi sama, josta Jeesuksen opetuslapset nauttivat viiniä viimeisellä ehtoollisella. Maljaa on etsitty etenkin Britanniasta, muun muassa Glastonbury Torin mäeltä ja Roslinin rauniolinnasta. Muita tutkimuspaikkoja ovat olleet esimerkiksi Istanbul Turkissa, Genova Italiassa ja Valencia Espanjassa.”
ARTIKKELIKUVA: Catal Hüyükin kaivauksilta löytynyt malja, jossa on kuvattuna kasvoja.
Catal Hüyük oli rauhanomainen asukastaajama Anatoliassa nykyisen Turkin alueella. Vanhimmat rakennukset on Encyclopedia Britannican mukaan ajoitettu n. vuoteen 6700 eaa. ja uusimmat n. 5650 eaa. Se on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2012.
Asutuskeskuksen nimi voidaan kirjoittaa myös muodoissa Çatalhöyük ja Çatalhüyük.
