Filosofis-poliittinen ohjelma
Idun ohjelma kehittyi ja muuttui asteittain. Sen selkärangan muodosti marxismin kritiikki, jossa näkökulmana oli aikakauden vaihtuminen ja ihmiskäsitys. Siinä voidaan erottaa kaksi vaihetta, joita on käsitelty erikseen seuraavissa osioissa:
- Marxilaisen filosofian systemaattinen kritiikki (1980-luvun alku) sekä
- Irti marxismin raameista – puolakkalaisuuden perusta syntyy (1980-luvun loppu).
Toimintaohjelma
Idun toimintaohjelma voitaneen tiivistää seuraaviin kohtiin:
(1) Työväestön elintaso 1970- ja 80-lukujen Suomessa nousi. Pääongelma ei ollut taloudellinen hätä vaan henkinen ahdinko eri muodoissaan, ennen kaikkea yksilöiden väliset sokeat psykologiset valtataistelut, joista mikään marxismin suuntaus ei sano sanaakaan.
Perinteiset kylä-, suku- ja ammattiyhteisöt alkavat hajota ja kadota. Myös perheinstituutiossa on tapahtunut hyvin dramaattisia muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Vieraantuminen on maailmanhistoriassa laadullisesti uusi ongelma. Se on yhteiskunnallinen pääkysymys.
(2) Toimintamuodoissa tärkeällä sijalla on kulttuuri- ja seurapiiritoiminta. Jäsenistöä rohkaistaan luovaan taiteelliseen itseilmaisuun jossain muodossa – vähintäänkin päiväkirjan pitämiseen, runojen, muistelmien ym. kirjoittamiseen.
(3) Opintotoiminnassa tärkeimmällä sijalla on oltava yksilöllinen itsetuntemus, elämänkokemusten moralisoimaton pohtiminen ja niistä keskustelu.
(4) Historian liikkeellepaneva voima on aatteiden taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta – maailman tiedostamisessa on tärkeintä luoda kokonaisvaltaista maailmankatsomusta ja ankkuroida se aatehistoriaan käymällä kriittisesti läpi päättyneellä aikakaudella eniten vaikuttaneita aatteita.
(5) Leniniläinen puolueteoria ei nykyoloissa päde; on etsittävä uudenlainen tapa rakentaa yhteisöä ja liikettä jossa noudatetaan reilua keskustelukulttuuria, arvioidaan ihmisiä oikeudenmukaisesti ja pohditaan maailman tapahtumia objektiivisesti, ilman minkäänlaista opportunismia.
”Itu-filosofia” – elämänfilosofinen ohjelma
Seuraavaa seitsemää teesiä voitaneen pitää Idun alkuaikojen elämänfilosofisena ohjelmana. Kutsuimme sitä ”Itu-filosofiaksi”. Nämä teesit julkaistiin joissakin Idun lehdissä ja vihkosissa v. 1979.
(1) Maailman tiedostamisessa on ratkaisevaa itsetuntemus.
(2) Itsetuntemuksessa on ratkaisevaa omien vaikuttimien, tunteiden, pelkojen ja toiveiden tiedostaminen.
(3) Me emme ymmärrä sellaista moraalia, mikä on jotakin muutakin kuin omien vaikuttimien tiedostamista.
(4) Me emme ymmärrä sellaista ajattelemista, mikä ei pidä tärkeimpänä sen ajattelemista mitä elämältä haluaa, ja mikä ei tähtää sen paljastamiseen missä itseään pettää.
(5) Me uskomme ihmiseen sitä enemmän, mitä enemmän näemme vierasta ja vieraantunutta ympärillämme.
(6) Me tiedämme että henkinen ahdinko ja kurjuus on tämän päivän Suomessa suurempi yhteiskunnallinen ongelma kuin taloudellinen lama (tätä me väitämme vaikka ymmärtäisimme erilailla sen, miten ja missä määrin ne toisiinsa liittyvät).
(7) Kulttuuri kaikissa eri muodoissaan on vieraantuneelle ihmiselle ratkaiseva keino päästä itseensä käsiksi, omiin tunteisiinsa kiinni, ja sitä kautta myös maailman tiedostamiseen ja muuttamiseen – siinä syy miksi kulttuurikerho Itu on Kulttuurikerho ja miksi se on olemassa. (1)
Idun ohjelman arviointia
Idun toimintaohjelmassa ja ”itu-filosofiassa” ilmenee usko ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen, joka oli syvälle juurtunutta marxismin ja työväenliikkeen perintöä. Se vaikutti erityisesti Matin suhtautumisessa pitkälle 2000-luvulle asti – siitäkin huolimatta, että juuri hän oli nuoresta lähtien alkanut arvostella marxilaista ihmiskuvaa ja kiinnittää huomiota siihen miten parhaimmatkin ihmiset kriittisissä tilanteissa saattoivat sortua sokeisiin riitoihin ja valtapeleihin.
Matti teki Idusta yhteenvetoa 2000-luvulla seuraavasti:
” Olisimme menestyneet hyvin, jos olisimme tyytyneet rakentamaan aatteellis-poliittista liikettä. Mutta jos emme olisi pyrkineet siihen, mikä jossakin mielessä oli toivotonta ja mahdotonta – vaikka ehdottomasti tärkeätä ja oikeata – niin ajatustemme varsinainen kehitys olisi loppunut. Olisimme jääneet dogmatismin kahleisiin, emmekä olisi kyenneet mullistamaan maailmankatsomustamme.”
Idun vaikeuksia Matti kuvasi myös teoreettisen dialektiikan avulla seuraavasti puheessaan v. 2005:
”Aatteelliset läpimurtomme johtivat epävarmalle maaperälle. Syvälliset, todelliset edistysaskelet eivät johda ns. kartoitetulle alueelle, vaan ne johtavat maastoon, josta ei ole mitään karttaa ja kompassia. Ne eivät johda pois vaikeuksista, vaan yhä suurempien vaikeuksien eteen.
Kun uusi ilmiö todella alkaa, sen olennainen sisältö on jollain lailla jo itiöasteella olemassa.
Mutta jos edistysaskel on välttämätön, niin siitä saatava hyöty koituu vasta kun kierros on käyty uudelleen, spiraalin korkeammalla tasolla. – Tuo on dialektiikkaa.Idun ajatukset olivat rehellisiä, viisaita ja ajassa kiinni. Ihmiset silti monesti Suomen murjottavimpia. Se mikä Idun ohjelmassa oli kaikkein viisainta, johti liikkeen eniten umpikujaan.”
Kokonaisuutena ottaen idun ohjelmalliset kirjoitukset olivat ylivoimaisesti viisainta verrattuna siihen mitä tuon ajan muutosliikkeissä esitettiin, myös kansainvälisesti. Mutta ymmärrys ihmisolemuksesta oli vielä pahasti puutteellista.
Ihminen on luonnostaan, vaistonvaraisesti väärään suuntautuva – ts. taipuvainen sokeasti etsimään arvostusta, huomioita, suosiota. Ihmisen täytyy eettis-älyllisesti jalostaa itseänsä, pitää itseänsä kurissa, kehittää itseänsä. Moralisoimaton, eettis-intellektuaalinen omien elämänkokemusten – nousujen ja romahdusten – rehellinen kertominen, niistä keskustelu, katharsis-kokemukset tuolta pohjalta, on korkein haaste mitä ihminen voi itselleen asettaa. Pyrkimys rakentaa elämänfilosofista seurapiiriä tasavertaiselta pohjalta, niin ettei oteta huomioon ihmisten välisiä suuria eroja eettisissä asenteissa, oli utopistista.
Olennaiset ajatukset ihmiskäsitykseen valmistuivat kenties vasta vuosina 2005-2010. Niiden pohjalta on mahdollista ottaa oppia Idun virheistä ja rakentaa ajan vaatimuksia vastaava toimintaohjelma. Se näkyy Totuusfoorumin ja Mikä ihminen on? -väittelysanakirjan ideassa sekä tarinassamme/tarinoissamme, joita tulemme julkaisemaan myös kaunokirjallisessa muodossa.
VIITE:
(1) Itua kutsuimme aivan alkuaikoina Kulttuurikerho Iduksi, mutta perustellusti nimi muutettiin Vaihtoehtoliike Iduksi melko pian. Käsittihän Idun toiminta paljon muutakin kuin kulttuuria.
