Filosofian pääkysymys tänä aikana on ihminen. Tieteellisen ihmiskuvan luominen edellyttää, että ihminen, ihmisluonto, selitetään myös historiallisesti. Toisin sanoen tarvitaan nykyajan tilannetta, tietoa ja kokemusta vastaava historianfilosofia.

Esittelemme tässä uutiskirjeessä IDEA-lehden numeron 1/2022 “Miten, milloin ja miksi syntyy ihmiskunnan uusi historia?”

Lehti käy läpi filosofi Matti Puolakan (k. 2018) historianfilosofian peruspiirteet ja kommentoi kirjallisuutta, jossa on pyritty muodostamaan kokonaiskuvaa historian suurista linjoista.

Lehti on luettavissa ilmaiseksi pdf-tiedostona täältä.


Idea-teemalehden kansi.

Sisällön esittelyä

Pääkirjoitus: Kokonaishistoria vai historianfilosofia?

Ihmiskunnalla on vain yksi eloonjäämisoppi, tieto ihmisestä, Matti Puolakka on todennut.
Viime vuosikymmeninä on ilmestynyt lukuisia ihmiskunnan kokonaishistoriaa käsitteleviä teoksia, kirjoittajina mm. Jared Diamond, Francis Fukuyama, Yuval Noah Harari sekä David Graeber ja David Wengrow. Jokainen näistä yrityksistä on omalla tavallaan kunnioitettava. Mutta historianfilosofian tarpeellisuutta niissä ei tiedosteta.

Filosofiaa

Aristoteleen määrittelytapa ja Hegelin omalakiset prosessit

Artikkeli käsittelee sitä, millä tavalla puolakkalainen historianfilosofia on omaperäinen sovellus essentialistis-teleologisesta selitystavasta.

Yhteiskuntaevoluutio kaavana

Ihmissuvun tie on kehitystä moraalievoluutiosta poliittiseen evoluutioon ja poliittisesta eettiseen evoluutioon – sekä sitä, miten nuo vaiheet muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. Ihminen on aina ja kaikkialla, niin yksilönä kuin lajina, sekä moralisoiva, poliittinen että eettinen eläin.

Historian olemus

Ihmissuvun kehityksessä menneisyys on nykyisyyttä. Tämän vuoksi ihmisellä on historia. Se on myös ihmissuvun historian kaikkein olennaisin piirre.

Mitkä ovat historian kaksi tärkeintä perusopetusta?

Kehittyneet eläimet

Filosofisen sukupuun idea

Biologisen sukupuun rinnalle tarvitaan filosofinen sukupuu selittämään sitä, millä tavalla ihminen ja yhteiskunta ovat syntyneet biologisen evoluution kehittyneimmistä muodoista.

Ihmisen ja eläimen ero – sosiaalipsykologinen näkökulma

Inhimillinen hyvä ja paha ovat jotain, mitä eläimillä ei ole lainkaan. Inhimillinen pahuus on erityislaatuisen eläimen, apinaihmisen, vallanhimoa. Se sisältyy ihmisen geeniperimään ja siinä mielessä ihminen on luonnostaan paha.

Viime kädessä ihmisen erottaa eläimistä oikeudentaju. Se on ytimeltään itsetuntemusta, tietoa siitä, millä tavalla ihminen on ihmismäisellä tavalla eläin.

Oikeudentaju on viime kädessä sosiaalipsykologista. Siihen pyrkiessään ihminen etsii aina myös omaa etuaan ja taistelee ennen kaikkea omaa itseään vastaan itsekunnioituksensa ja ihmissuhteidensa puolesta.

Ihmisen hyvästä ja pahasta enemmän IDEA-lehdessä 2024.

Homo-suku

Homo-suvun synty ja ihmistymiskehitys

Ensimmäiset Homo-suvun lajit syntyivät Itä-Afrikan savanneilla. Jotkin pystykävelyn omaksuneet ihmisapinat kehittivät tuolloin uuden toimeentulotavan, keskinäiseen jakoon perustuvan metsästyksen ja keräilyn.

Yhteiskunta ja ihminen


Idea -teemalehti sisältää puolakka­laisen historian­filo­sofian esittelyä sekä kommenttia muuhun kirjalli­suuteen, mm. Richard Leakey, Yuval Noah Harari (Sapiens) sekä David Graeber ja David Wengrow (Alussa oli…)

IDEAn voit lukea ilmaiseksi täältä: idea-1-2022 (pdf-tiedosto). Painettu lehti on loppuunmyyty.

Yhteiskunnan ja nykyihmisen synty

Noin 60 000–80 000 vuotta sitten ihmissuvun historiassa tapahtui suuri käänne. Silloin syntyi inhimillisen tietoisuuden omaava nykyihminen. Puolakkalaisen historianfilosofian mukaan käynnistävänä tekijänä oli yhteiskunnan synty.

Ensimmäinen ihmisyhteiskunta oli metsästäjä-keräilijöiden heimo. Samat säännöt koskivat kaikkia sen jäseniä ja jäsenten muodostamia ryhmiä silloinkin, kun he eivät olleet jokapäiväisen toimeentulon hankinnassa riippuvaisia toisistaan.

Sivilisaatioiden synty

Sivilisaatioilla tarkoitetaan yleensä vanhan maailman korkeakulttuureita. Puolakkalaisessa teoriassa sivilisaatiot ovat useiden eri talousalueiden ja tuotantomuotojen muodostamia yhtenäisiä hallinnollisia kokonaisuuksia. Valtioyhteiskunnat ovat sivilisaation alakäsite. Sivilisaatioiden synty on yksi universaalihistorian perusvaiheista.

Sivilisaatioiden syntyessä kokonaiset ihmisryhmät ja tuotantoalueet tulivat samojen sääntöjen alaisiksi ja riippuvaisiksi toisistaan työnjaossa. Sivilisaatiot kehittyivät kahdenlaista tietä, rauhanomaista ja väkivaltaista.

Sivilisaatioiden syntyä käsitellään perusteellisemmin Pertti Koskelan lähiaikoina ilmestyvässä jatko-osassa teossarjaan Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi.

Luokkayhteiskuntien synty: esimerkkitapauksena Sumer

Imperiumia rakentavia sotaisia kaupunkivaltioita syntyi omaehtoisesti kenties vain kuudella paikalla maailmassa. Olosuhteet vaihtelivat, mutta kehityslogiikan on täytynyt olla samanlainen. Luokkayhteiskunnat syntyivät siellä, missä perusyksiköt menettivät taloudellisen omavaraisuutensa. Sumerin kehitys on tässä suhteessa tyypillinen.- Artikkelissa on lainattu kielitieteilijä, assyrologi Simo Parpolan kirjoitusta Sumerin kehityksestä.

Rauhanomaiset Caral ja Norte Chico

“Olisi pitänyt olla linnoituksia, mutta kun ei…”. Ote BBC Horizonin dokumenttielokuvasta The Lost Pyramids of Caral (2002).

Globaaliyhteiskunta

Eettinen sivilisaatio on perusteltu visio

Kaikki ihmissuvun tähänastiset organisaatiot – olivat ne sitten laumoja, heimoja tai valtioita – ovat suhtautuneet muihin vastaaviin organisaatioihin vihamielisesti. Nykyisinkin valtiot pitävät muita valtioita potentiaalisina vihollisinaan . Sitä varten niillä on armeija. – Artikkeli perustelee sitä, millä tavalla ihmiskunta astuu tulevaisuuden globaaliyhteiskunnassa eettisen evoluution tiellä.

Artikkeli on lyhennelmä Uusi historia –yhdistyksen ohjelmasta, sen osista globaaliyhteiskunnan muodostuminen sekä eettinen kansalaisyliopisto.

Unohdettuja esihistoriatutkimuksen läpimurtoja

Louis Leakey 1960-luvun alussa: “Nyt meidän on määriteltävä uudelleen työkalu, määriteltävä uudelleen ihminen, tai hyväksyttävä simpanssit ihmisiksi.”

Glynn Isaac esitti v. 1978 ns. ravinnonjakohypoteesin: uusi toimeentulotapa perustui työn ja ravinnon keskinäiseen jakoon. Lauman jokainen yksilö oli riippuvainen siitä, että ravintoa jaettiin kaikille, toisin sanoen oikeudenmukaisesti.

Beachcombing ja yhteiskunnan synty

Meren antimien keräily Afrikan itä- ja etelärannikoilla pelasti Homo sapiens -populaatiot romahdukselta noin 123 000–195 000 vuotta sitten. Ankarat luonnonolot pakottivat kaksi beachcombingia harjoittanutta laumaa yhteistyöhön keskenään, vaikka se kävi kaikkia apinaihmisen vaistoja vastaan. Tuo tapahtuma todennäköisesti laukaisi prosessin, joka johti suureen harppaukseen nykyihmisen synnyssä.

Ihmiskunnan kokonaishistoriat – kommentointia

Alkuräjähdys, suuri harppaus … vai ihmisen synty?

Useimpien tutkijoiden mukaan ihmisen kehityksessä tapahtui mullistus n. 60 000–80 000 vuotta sitten, paljon myöhemmin kuin anatomisesti täysin kehittynyt nykyihminen (Homo sapiens) oli ilmaantunut fossiiliaineistoon.

Kumulatiivinen kulttuurievoluutio ja symbolikieli

Akateemikko Ilkka Niiniluoto korostaa (monien muiden tavoin) kulttuurievoluution ja symbolikielen merkitystä ihmisyhteiskunnan synnyssä. Näkemys on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Miksi ihmisellä on symbolikieli? Matti Puolakan vastaus löytyy yhteiskunnan määritelmästä: ihmisen kielen erottaa kaikista eläinten kielellisistä kyvyistä se, että vain ihmisellä on oikeudenmukaisuuteen liittyviä, filosofisia yleiskäsitteitä.

Yuval Noah Hararin teos “Sapiens – Ihmisen lyhyt historia

Artikkelissa “Harari, ihmisen mielikuvitus ja filosofien universaalit” kritisoidaan joiltain osin Yuval Noah Hararin paljon vastakaikua saanutta näkemystä, jonka mukaan kielemme ainutlaatuisin ominaisuus on kyky kuvitella asioita ja luoda kollektiivisia kuvitelmia. Harari kuitenkin sivuuttaa filosofian, aatehistorian ja symbolikielen merkityksen eikä huomaa sitä.

Artikkelissa “Hararin mitättömät eläimet” kommentoidaan mm. Hararin vastausta hänen esittämäänsä kysymykseen, mitä yhteistä oli kaikilla Homo-suvun lajeilla: isot aivot ja kahdelle jalalle nousu. Kumpikaan seikka ei selitä sitä, miten ja miksi ihmissuku lähti erkanemaan eläinmaailmasta. Mikään puhtaasti biologinen piirre ei voikaan sitä selittää.

Graeber & Wengrow: Alussa oli …

David Graeberin ja David Wengrow’n v. 2022 ilmestynyt teos Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia, on saanut suurta suosiota. Se pyrkii aivan oikein yhdistämään esihistorian ja historiallisen ajan tutkimuksen. Sen tarkoituksena on edesauttaa ymmärrystä siitä, mikä ihmiskunnan historiassa on mennyt vikaan. Monella tapaa ansiokas kirja tuo esille uutta tietoa ja uutta tuoretta tulkintaa esihistorian lopun sivilisaatioista. Lisäksi siinä puolustetaan alkuperäiskansojen ihmisarvoa ja tarvetta oppia niiden kokemuksesta.

IDEA-lehdessä teosta on kommentoitu monesta näkökulmasta, mm.: kokonaisnäkemyksen ja yhtenäisen käsitteistön puutteesta, ihmiskunnan ”alun” sivuuttamisen ylimalkaisesti (sen miten ihmissuku erkaantui eläinmaailmasta), lukuisten keskeisten esihistoriatutkijoiden näkemysten sivuuttamisesta ja “historian tarinaksi” nimittämänsä olkiukon rakentamisesta, jota kirjoittajat sitten kumoavat.

Aihetta käsittelevät artikkelit:




Kaikki uutiskirjeet: klikkaa kuvaa.


Matti Puolakka:

Vain ihmisellä on historia – Ajatuksia ihmisestä ihmiseltä joka määritteli ihmisen

Lue lisää.

Voit lukea sen nyt ilmaiseksi pdf-tiedostona täältä (klikkaa kuvaa).

Painettu kirja saatavilla nettikirjakaupoista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *