Kysymyksiä ja vastauksia

Uusi historia -tapaamisessa 18.7.2022 vastasimme joihinkin julkkareiden jälkeen meille esitettyihin kysymyksiin. Ne koskivat siis Pertti Koskelan teosta “Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty”, joka ilmestyi toukokuussa 2022, sekä kesäkuussa pidettyjen julkkareiden striimausta.

Julkkarit Rosebud Sivullisessa katsottavissa täällä: https://youtu.be/jO-YWMU1pFc

Kirjan esittelyä täällä: Uutuuskirja ihmissuvun synnystä kysyy: keitä me olemme?

Samassa tapaamisessa myös Heli Santavuoren puheenvuoro Graeberin ja Wengrow’n teoksesta The Dawn of Everything, joka ilmestyy suomeksi syyskuussa. Siinä vertaillaan puolakkalaista näkemystä tähän anarkismista ammentavaan “uuteen historiaan”, joten sekin on eräänlaista vastausta näihin kysymyksiin.

Kysymys 1

Mitä uutta Pertsa Koskelan kirja tuo esihistoriaan? Mikä siinä on erilaista kuin muussa historiantutkimuksessa? Miten Matti Puolakan ajatukset eroavat muista ja mikä on uutta hänen ajattelussaan.

Vastaajana Pia Länsman. Lisäksi keskustelua siitä miten sosiologian piirissä on pohdittu yhteiskunnan määrittelyä ja sen tarpeellisuutta. Koskelan kirjassa on siitä erillinen artikkeli, jonka ensimmäinen versio on julkaistu myös näillä sivuilla.

Vastaan tuohon kysymykseen kokonaisuutena – kysymyksessähän oli kaksi osaa – ja käsillä olevan kirjan ja esihistorian näkökulmasta. Matti Puolakan elämäntyö ja ajattelu on paljon laajempi asia. Vastaus rajoittuu siis vain joihinkin osa-alueisiin.

Miten Matti Puolakan ajatukset eroavat muista ja mikä on uutta hänen ajattelussaan?

Ensinnäkin Matti ei ollut historiantutkija tai tutkija ylipäätään. Hän oli filosofi ja ajattelija. Monet tutkijat ja ajattelijat ovat esittäneet samansuuntaisia yksittäisiä ajatuksia, kuin mitä Matti on esittänyt ja mitä on Pertsan kirjassa. Millä tavalla Matti eroaa on se, että hänellä on takana historianfilosofia. Muut eivät ole esittäneet yhtenäistä kokonaisnäkemystä vaan yksittäisiä asioita. Jotta voidaan selvittää ihmisen syntyhistoria, tarvitaan monitieteinen historiafilosofinen kokonaisnäkemys. Pelkästään Homo-suvun lajien anatomiaa ja fossiileja tutkimalla ei voi selvittää sitä, miten ihminen on syntynyt. 

Matin historianfilosofia on synteesiä päättyneen aikakauden aatteista. Omat elämänkokemukset ja ihmisen synnystä ja esihistoriasta saatu uusi tieto syventävät sitä.

Millä tavalla esihistoria liittyy nykypäivään ja tulevaisuuteen on siinä, että ihmisluontoa ei voida selittää ellei selitetä ihmisen syntyä. Siitä avautuu näkemys myös siihen, miksi ihmislaji on itsetuhoinen. Vastaukset noihin kysymyksiin yhdistävät esihistorian nykypäivään ja tulevaisuuteen.

Ihmiskunta voi oppia keinoja hallitsemaan itseään ja estämään itsetuhon vain, jos se tuntee itsensä. Matti Puolakalla ja meidän yhdistyksellä on myös ehdotuksia siihen. Ne on esitetty sivustollamme Uusi historian ohjelmassa “Kohti eettistä sivilisaatiota”.

Toiseksi mikä on uutta ja erilaista on yhteiskuntakäsitys: Yhteiskunta synnytti ihmisen, eikä päinvastoin, kuten yleensä ajatellaan. Ihmisen syntyä ei voi selittää ilman yhteiskunnan käsitettä. Ja käsitteen käyttäminen ilman se täsmällistä määrittelyä on tyhjän päällä.

Matti Puolakka on luonut yhteiskunnan määritelmän, joka kuuluu näin: “Yhteiskunta on hallinnollinen kokonaisuus, jonka sisällä on kaikkia koskevia sääntöjä silloinkin, kun sen jäsenet ja jäsenten muodostamat ryhmät eivät ole välittömässä yhteistyössä keskenään jokapäiväisen toimeentulon hankkimiseksi tai suvun jatkamiseksi.”

Määritelmä esittää yhteiskunnan differentia specifican –  sen erityisen ominaisuuden, joka pätee kaikkiin yhteiskuntiin protoyhteiskunnasta alkaen tulevaisuuden globaaliyhteiskuntaan saakka ja joka toisaalta ei päde minkään muiden lajien kuin ihmisen yhteisöhin.

Ensimmäinen protoyhteiskunta oli metsästäjä-keräilijöiden n. 60 000 vuotta sitten luoma heimoyhteiskunta. Silloin syntyi kaikkia koskevia sääntöjä ja niiden valvontaa. Ihminen joutui luomaan uudelleen suhteensa muihin ihmisiin, perusyksikköönsä, laumaansa ja heimoonsa.  Tuo synnytti itsetarkoituksellisen oikeudentajun, kyvyn ajatella oikeaa ja väärää riippumatta omista välittömistä eduista.

Ne Homo sapiens -lajin laumat, jotka elivät ennen heimoyhteiskunnan syntyä tai jotka eivät omaksuneet uutta järjestäytymistapaa eli yhteiskuntaa, elivät samankaltaisessa laumaorganisaatiossa kuin muutkin apinaihmislajit (esim. neandertalinihminen). Siltä puuttui inhimillinen tietoisuus ja se kuului mielestämme eri lajiin kuin yhteiskunnassa elänyt tietoisuudeltaan nykyihmisen kaltainen Homo sapiens.

Yhteiskunnan synty oli mullistava muutos, joka laukaisi valtavan kehityksen. Yhteiskunta on osoittautunut erittäin menestykselliseksi toimeentulotavaksi – nykyihminen levittäytyi sen syntymisen jälkeen koko maapallolle, kun taas muut Homo-suvun lajit kuolivat sukupuuttoon. Samoin päättyi Homo sapiensin elämä laumaorganisaatiossa. Syntyi kehittynyt symbolikieli, taide ja tiede.

Yksi merkittävä seikka, joka liittyyä yhteiskuntakäsitteeseen ja sen määritelmään, on se, että ihmeellistä kyllä näyttää siltä, että tutkijat, edes tunnetut sosiologit eivät ole määritelleet yhteiskuntaa, vaikka sosiologiaa nimitetään usein perustavaksi yhteiskuntatieteeksi. Tästä aiheesta on oma lukunsaPertsa Koskelan kirjassa ja myös sivustollamme. Siinä käsitellään mm. Helsingin yliopiston tutkijan Risto Kankaan teosta Yhteiskunta. Siinä on seuraava lainaus tunnetulta suomalaiselta sosiologilta Erik Allardtilta:

“Yhteiskunnan tarkempi määritteleminen on useissa tapauksissa turhaa, koska kaikki kuitenkin tietävät, mistä puhumme.”

Koskela kysyy, miten mahdollista, että tutkijat sivuuttavat oman tutkimuskohteensa määrittelyn ja jopa vaativat luopumaan sen määrittelystä.

Riku R:

1950-luvullahan sosiologiassa oli johtava auktoriteetti, yhdysvaltalainen Talcott Parsons. Hän määritteli yhteiskuntaa näin: Arvojen, normien ja roolien muodostama kokonaisuus. 70-luvun alussa alkoi marxilainen näkökulma tulemaan tunnetuksi, se oli selvä edistysaskel. Ne ovat kyllä olemassa. Ne ovat ikäänkuin yhteiskunnan päällysrakennelma. Sen perusrakenne on taloudellinen. Päällysrakenne heijastaa yhteiskunnan perusrakennetta eli intressejä. tapahtui tällainen eteenpäinmeno. Sosiologiassakin Allardt–Littusen kirja, jossa näitä käsitellään,  kirjoitettiin kokonaan uusiksi. Se hämmästyttävästi muuttui. Tapahtui tällainen tietoisuuden hyppääminen eteenpäin.

Timo Vainio:

Tässä Risto Kankaan väitöskirjassa Yhteiskunta, siinähän käydään läpi tämä klassinen sosiologikaarti, Parsons ja muut. Siinä tullaan siihen johtopäätökseen, että enemmän tai vähemmän yhdistetään yhteiskunta valtioon tai kansallisvaltioon ja että se selitysmalli ei riitä. Joko täytyy luopua kokonaan yhteiskunnan käsitteestä tai luoda globaaliyhteiskunnan teoria. Se oli mielenkiintoinen kärjistys.

Heli Santavuori:

Eikö siinä [Kankaan kirjassa] sanota, että loppuaikoina on luovuttu yhteiskunnan määrittelemisestä. Toki sitä aikaisemmin on yritetty.

Pertsa Koskela:

70-80-luvulla puhuttiin sosiologian kriisistä ja se liittyi siihen, ettei sen tutkimuskohdetta pystytä määrittelemään. Sen jälkeen sosiologiassa on keskitytty tutkimaan erityisaloja. Tottakai siinä on saavutettu hyviä tuloksia ja kiinnostavia tutkimuksia yhteiskunnan eri aloilta. Mutta on luovuttu siitä, mikä alunperin oli ajatus, että sosiologia olisi kattava, kokoava yhteiskuntatiede. Sellaista siitä ei tullut.

Kysymys 2

Mitä pohjakoulutusta tekijöillä (Matti Puolakalla tai kirjan kirjoittajilla) on tällaiseen tutkimukseen?

Vastaajana Pia Länsman. Lisäksi Pertti Koskelan täydentävä puheenvuoro. 

Matti ei ollut ensisjaisesti tutkija, esihistoriatutkija, hän oli ajattelija, ei tutkija. Lähtökohta hänen ajattelulleen ei ollut pyrkimys alkaa tutkia esihistoriaa sinänsä. Tämä koskee myös Pertsa Koskelaa ja Heli Santavuorta, joka on myös ollut tässä kirjassa kirjoittajana. Ei ole yritetty esihistoriaa tutkimalla keksiä sitä, mikä synnytti ihmisen.

Matin elämäntyö ja historianfilosofinen näkemys lähti liikkeelle kysymyksestä mikä ihminen on ja totuuden etsinnästä. Matti itse totesi, että se on hänelle kohtalo, johon elämä on häntä pakottanut. Miten selittää kommunistisen liikkeen ja sosialismin nousu ja tuho 1900-luvulla, miten selittää kollektiivinen itsepetos suomettuneessa Suomessa, miten selittää mielipidevaino, jonka kohteeksi hän ja hänen johtamansa liikkeet joutuivat suomettumisen ja Neuvostoliiton arvostelun vuoksi, mikä on jatkunut nykypäiviin saakka, miten selittää läheisten ihmisten kataluutta. Myös noiden henkilökohtaisten ja elämäntiehen liittyvien kysymysten pohjalta tämä tutkimus ja Matin elämäntyö on syntynyt.

Pertsa Koskela:

Tosiaan Matti ei ollut tukija vaan filosofi. Häntä kiinnosti totuus ja totuus tarkoitti hänelle aina vallitsevan virallisen valheen paljastamista. Sitä ei haettu mistään sfääreistä vaan olemassa olevasta todellisuudesta.

Otan  yhden esimerkin siitä, miten hän tutki todellisuutta eri lailla kuin kukaan muu, se on suomettumisajan Suomesta. Me silloin luovuttiin yrittämästä minkäänlaista akateemista uraa, 70- ja 80-luvulla, koska  me oltiin tunnettuja ns. neuvostovastaisia ja siinä ilmapiirissä meidän oli mahdotonta luoda minkäänlaista julkista uraa millään alalla Suomessa. Taistolaiset olisivat hyökänneet meitä vastaan. Meitä olisi kielletty nostamasta mihinkään merkittäviin asemiin millään alalla mistään ansioista.

Suomessa ei siihen aikaan voinut ollenkaan opiskella suomettumista tai Neuvostoliiton sisä- ja ulkopolitiikkaa. Sitä tutkittiin Matin johdolla uuutterasti. Itse asiassa kaikki tärkeimmät tiedot Neuvostoliitosta olivat olemassa, Suomen lehdistöstä luettavissa, tai ainakin kansainvälisistä lehdistä. Ne eivät olleet mitään salaisuuksia tai mystiikkaa.

Matti julkaisi 1982 lyhyen artikkelin On jo aika havaita: Neuvostoliiton talous tulee romahtamaan. Siinä oli 9 – 10 kohtaa, joilla hän perusteli tämän väitteensä, että kymmenen vuotta menee, niin Neuvostoliitto romahtaa. Ne kaikki olivat itsestäänselvyyksiä, jotka oli nähtävissä suomalaisistakin lehdistä, tai ainakin kansainvälisistä. Mutta kukaan ei uskaltanut yhdistää niitä ja tehdä niistä johtopäätöksiä. Matti sen teki.

Mikä oli ero silloiseen suomalaiseen ns. tieteelliseen tutkimukseen Neuvostoliitosta, niin tällainen tunnettu henkilö kuin Paavo Väyrynen julkaisi väitöskirjan v. 1988, kuusi – seitsemän vuotta Matin esittämän näkemyksen jälkeen ja kolme vuotta ennen Neuvostoliiton romahdusta. Hänen pääväitteensä väitöskirjassa oli, että ainakin Neuvostoliitto tulee säilymään. Hän sai tohtorin arvon näillä meriiteillä. Tuolla lailla Matti oli erilainen.

Pia Länsman:

Matti aloitti kyllä akateemiset opinnot. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa jonkin aikaa yhteiskuntatieteitä, arkeologiaa ja estetiikkaa, mutta ne jäivät kesken.

Ei tietenkään haluta sanoa, että akateeminen ura olisi ollut jotenkin väärin. Elämä vaan vei toisin. Tottakai siitä olisi etua ollut. Ja kuten Pertsa sanoi, sille oli myös esteenä suhtautuminen suomettumisen ja Neuvostoliiton arvostelijoihin.

Kysymys 3

Miksi olette valinneet esihistorian tutkimuskohteeksi? Toki aihe on kiinnostava, mutta aika kaukaa silloin lähdetään hakemaan selitystä maailman varsin eloisalle nykytilalle. 

Päivän uutiset aborttilainsäädännön muutoksesta ja homobaarin edustan ammuskelusta kertovat aika ikäviä asioita maailman siirtymisestä uuteen uuskonservatismin aaltoon, jonka selitykset ovat ehkä hieman lähempänä. Ehkäpä jopa Marxilta löydettävissä?

Vastaajana Pia Länsman. 

Tähän on osin sama vastaus kuin edelliseen kysymykseen. Lähtökohta ei ollut alkaa tutkia esihistoriaa sinänsä ei varta vasten valittu tutkimuskohteeksi, vaan etsiä sitä punaista lankaa, joka selittää ihmisluontoa. Jotta sen voisi selittää, on otettava tarkasteluun paitsi historiallinen aika ja päättynyt aikakausi, 1900-luku, teollistumisen aika, niin myös Homo-suvun 2,5 miljoonaa vuotta kestänyt aika ja ihmisen evoluutiopsykologiset juuret eli muut älykkäät eläinlajit, joilla on vastavuoroista altruismia. tämä on lähtökohta esihistoriatutkimukselle.

Millä tavalla esihistorian tutkiminen sitten auttaa ratkaisemaan nykypäivän ongelmia?

Ei tietenkään suoraan. Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta, sitä edistävät aatteet ovat vieneet historiaa eteenpäin. On syntynyt demokratia, oikeusvaltio, kansainväliset lait. Valtavia edistysaskelia on otettu, mutta siitä huolimatta ihmiskunta on menossa kohti itsetuhoa. On olemassa ydinsodan vaara, ilmastonmuutos, elinympäristön tuhoutumisen uhka jne. Miten se on selitettävissä? Voidaanko se estää?

Kun osataan selittää sen, mikä on ihmisluonto, niin sitä kautta voidaan hakea keinoja siihen,  miten noita ongelmia voidaan ratkaista.  

Olennaista on se, mitä poliitikot eri maissa päättävät, sillä ratkaisut tehdään kuitenkin poliittisesti. Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet aatteettomuuden aikaa. Uskomme että lähivuosina tai ainakin lähivuosikymmeninä syttyy uusi aatteiden aika, uusi suuri väittely siitä, mitä on tapahtunut päättyneenä aikakautena ja mikä on oma aikakautemme. Se mullistaa ihmisten poliittista ja yhteiskunnallista ajattelu ja herättää kiivasta keskustelua ja väittelyä. Sitä kautta syntyy uudenlaista eettistä kansalaisyhteiskuntaa, joka pakottaa poliitikkoja oikeisiin, ihmiskunnan yleisen edun mukaisiin päätöksiin. Pertsan kirja ja muut julkaisut Matin elämäntyöstä on tarkoitettu keskustelun avaukseksi, vakavasti otettavaksi puheenvuoroksi uuteen suureen väittelyyn. joka meidän mielestä väistämättä on tulossa.

Kysymys 4

Harari ja Fukuyama – Miksi sanotte, ettei heillä ole historianfilosofiaa? Mihin se ajatus perustuu? Eivätkö he kuulu juuri siihen tutkimushaaraan?

Vastaajana Timo Vainio

Väitän, että Matti Puolakalla on historianfilosofia mutta mm. Yuval Hararilla (”Sapiens. Ihmisen lyhyt historia”, 2011) ja Francis Fukuyamalla ei ole sellaista.

Puolakan historianfilosofian ydin – ihmisen, historian (kaavan tai logiikan) ja ihmisyhteiskunnan määritelmät – kiteytyvät seuraavassa muotoilussa:

”Ihmissuvun tie on kehitystä moraalievoluutiosta poliittiseen evoluutioon ja poliittisesta eettiseen evoluutioon – sekä sitä, miten nuo vaiheet muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. Ihminen on aina ja kaikkialla, niin yksilönä kuin lajina, sekä moralisoiva, poliittinen että eettinen eläin.” (Koskelan kirjassa s. 24)

Oikeudenmukaisuuden käsite – apinaihmisten laumoissa noudatetut ravinnon ja työn jakoa koskevat yhteiset säännöt – selittää ns. kehittyneiden eläinten vastavuoroisen altruismin muutoksen ”eläimelliseksi moraalievoluutioksi”. Ehkä näin voidaan lyhyesti kuvata Homo-suvun syntyä 2,5 miljoonaa vuotta sitten Itä-Afrikassa.

Poliittinen evoluutio käynnistyi ”modernin” nykyihmisen ilmaantuessa noin 60 000 vuotta sitten jossakin Afrikan itärannikolla. Puolakka selittää tämän suuren murroksen yhteiskunnan ”keksimisellä”. Heimoyhteiskunta oli apinaihmisten laumaan nähden uusi organisoitumisen muoto (tai evoluution valintayksikkö). Tällaista muutosta ei tunneta millään muulla eläinlajilla. Ihmisyhteiskunnan osat ovat 1) keskusvalta, 2) perusyksiköt (vrt. aiemmat laumat) ja 3) yksilöt persoonina. Politiikalla sovitellaan eturyhmien välisiä eturistiriitoja. Perusyhteisöt estivät yksilöiden omahyväisyyden tms. kasvun vaarallisiin mittoihin. Uudenlaisia ystävyys- ja rakkaussuhteita syntyi yksilöiden välille. Oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tietoinen yksilö persoonana kykeni, yksilötason ristiriidoissa ”pahaa” tehtyään, nöyrtymään ja katharsiksen kautta ylevöitymään. Siinä oli eettisen evoluution ensi merkit.

Pyyntikeräilyn heimoyhteiskunta oli poliittisen evoluution ensimmäinen vaihe. Sivilisaatiot olivat poliittisen evoluution toinen vaihe. Valtioyhteiskunnat olivat sivilisaatioiden ”alalaji”. Valtioiden myötä valtaan nousi pieni eliitti, joka sotilasjoukon avulla alisti väestön enemmistön. Alkoivat imperiumien valloitussodat. Monista edistysaskeleista huolimatta ihmissuku siirtyi itsetuhon kehitysuralle.

Filosofi Immanuel Kant lienee ensimmäisenä pohtinut mahdollisuutta tarkastella filosofisesti aikansa ”yleistä historiaa”. Klassiset historianfilosofit (mm. Adam Smith, G.W.F. Hegel ja Karl Marx, jopa Aristoteles) ovat esittäneet tiiviissä muodossa kunkin oman käsityksen ns. historiallisen ajan kokonaisuudesta, sen ”liikevoimasta”, historian vaihejaosta, historian ”alusta” ja ”lopusta”. Puolakan tavoin nämäkin ovat olleet teleologisia, päämäärästä lähteviä näkemyksiä.

Keskeinen ero aiempiin historianfilosofioihin on se, että Puolakka ottaa tarkastelunsa kohteeksi ihmisen 2,5 miljoonan vuoden pituisen ns. esihistorian ja sitä tutkivien erityistieteiden uusimmat tutkimustulokset. Lisäksi hän tukeutuu historiallisen ajan uusimpaan kokemukseen ja sitä käsittelevään tietämykseen.

Lähtökohtana Puolakalla on marxilaisen ajattelun peruskäsitteiden arvostelu ja toiseksi Hegelin  filosofian eräiden osien kriittinen omaksuminen.

Hegel määritteli filosofian olevan oma aikansa ajatuksin ilmaistuna. Myös historianfilosofia on aina sidoksissa nykyisyyteensä. Puolakan historianfilosofia pyrkii olemaan tämän aikakauden ”tosi filosofia”. Se paljastaa ajan yhteiskunnallista valetta ja vastaa tämän ajan pääkysymyksiin: Tuhoaako nykyihminen Homo homunculus stupidus (viheliäisen kurja typerys) Homo-suvun? Vai, syntyykö uusi ihmissuku Humanus iustitiae sapiens (oikeudenmukaisuuden viisaasti tajuava ihminen)? Näissä vakavissa kysymyksissä Puolakka puolileikillään ”modernisoi” linnéläistä lajiluokittelua.

Puolakalla on uusi kokonaisnäkemys ja käsitteistö, joka kokoaa yhteen moraalifilosofian, yhteiskuntafilosofian ja historianfilosofian näkökulmat. Historianfilosofiasta hahmottuu ihmis- ja yhteiskuntatieteitä filosofisesti yhdistävä ”kattotiede”. Vastaavanlaista kokoavaa käsitteellistä synteesiä  ei ole esitetty esim. Hararin, Fukuyaman tai Diamondin toimesta. Heillä on suuria ansioita yksityiskohtaisen erillistietämyksen osalta, mutta sotkuja ja puutteita yleisnäkemyksessä ja käsitteistössä. – Varauksena on sanottava, että Fukuyamalla oli ansioita käynnistäessään keskustelua historianfilosofiasta. Fukuyama omaksui osia Hegelin historianfilosofiasta teoksessaan Historian loppu ja viimeinen ihminen”(1989-92). Sikäli häntä voi pitää hegeliläisen historianfilosofian kannattajana.

Olennaista on, että Puolakan tapainen ”tosi filosofia” kuuluu täysin eri tutkimushaaraan, kuin Harari, Fukuyama, Jared Diamond ja muutamat muut. Omissa – lähinnä yleisen historian piiriin luettavissa – tutkimuksissaan he ovat toki olleet monella lailla ansioituneita.

Kirjoita kommenttisi tähän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.