Ote Simo Parpolan artikkelista “Idastä tuli valo”.
Kreikkalaisen ja roomalaisten sinänsä kiehtova nousu periferiasta hallitsevaksi kulttuurikansaksi ei vuosituhansien perspektiivistä tarkasteltuna itse asiassa ole mitenkään poikkeuksellinen tai ainutlaatuinen ilmiö. Sama prosessi on toistunut sekä aikaisemmin että myöhemmin monien muiden kansojen kohdalla. Lähi-itää ennen kreikkalaisia hallinneet persialaiset olivat aluksi pelkkä paimentolaiskansa, joka elettyään pitkään mesopotamialaisten suurvaltojen Assyrian, Meedian ja Elamin varjossa vähitellen omaksui niiden kulttuurin ja lopulta nielaisi entiset isäntänsä. Persialaisten 210 vuotta kestänyttä valtakautta edelsi Assyrian 700-vuotinen imperiumi, joka Rooman tavoin oli syntynyt vähäpätöisestä kaupunkivaltiosta. Gallit, gootit ja germaanit, joista tuli Länsi-Rooman perillisiä, olivat pitkälle roomalaistuneet jo ennen Rooman sortumista.
Länsimaisen sivistyksen juuret ovat urbanisaatioprosessissa, joka sai alkunsa Lähi-idässä 4000-luvulla eKr. Ensimmäiset sadantuhannen asukkaan suurkaupungit syntyivät Etelä-Mesopotamiassa ja niiden mukana kirjoitustaito, runous, kielitiede, matematiikka, musiikin teoria, metallurgia, rahatalous, monikerroksinen yhteiskunta, lainsäädäntö ja organisoitu uskonto. Kaupan, uskonnon ja toisiaan syklisesti seuraavien imperiumien myötä mesopotamialainen kulttuuripiiri laajeni vähitellen yhä kauemmaksi itään ja länteen. Jokainen sen piiriin joutunut kansa kehitti siitä oman kansallisen versionsa ja välitti sitä vuorostaan eteenpäin. Vuosituhansien kuluessa kehitys kulki kaikkialla vääjäämättä kohti yhä monimuotoisempaa tiedettä, taidetta ja teknologiaa ja yhä laajempia kirjastoja. Antiikki on vain yksi, tosin tärkeä osa tätä kehitysprosessia.
Länsimainen kulttuuri ei näin ollen syntynyt Ateenan toreilla, vaan se on monien kansojen ja lukemattomien yksilöiden luomus, kuin valtava virran vuo, joka on kasvanut lukemattomista lähteistä, puroista ja sivujoista. Meille se on nimensä mukaisesti tullut suureksi osaksi lännestä, mutta antiikin kreikkalaisille ja roomalaisille se tuli idästä, auringonnousun maasta.
Simo Parpola: Idästä tuli valo – Mesopotamia, Lähi-itä ja antiikin kreikalais-roomalainen kulttuuri.
Teoksessa Länsimaisen sivistyksen juuret, Studia Generalia, Helsingin yliopiston vapaan sivistystyön toimikunta, Helsinki 2004.
Kommentti
Tässä kuvataan hyvin historian yleistä lakia: epätasaista kehitystä. Mutta:
Omaksuessaan entisten valloittajiensa kulttuurin uudet kansat eivät vain luo siitä omaa muunnostaan. Varsin usein ne kehittävät sen myös maailmanhistoriallisesti uudelle tasolle.
Kreikan anti maailmanhistorialle oli filosofian synty, joka epäilemättä oli yhteydessä demokraatiseen valtiomuotoon – olkoonkin että demokratia koski vain vapaita kansalaisia, ja heistäkin vain miehiä.
Sama pätee myös siihen, miten kapitalismi syntyi Länsi-Euroopassa, joka oli keskiaikainen takapajula ja paljon jäljessä esim. Kiinan korkeakulttuuria.
Nykyisin moititaan historiankirjoittajia ”eurooppakeskeisyydestä” ja muiden maanosien kulttuurien vähättelystä. Mutta parasta mitä Eurooppa on tuonut maailmanhistoriaan, ei ole markkinatalous sinänsä, ei teknologia ja tieteiden kehitys sinänsä, vaan oikeusvaltio- ja laillisuusperiaate. Nythän on nähtävissä miten globaalin maailman nykyiset ”takapajulat” kaikissa maanosissa vaativat demokratiaa ja laillisuutta. Epäilemättä ne tulevat vaatimuksissaan myös onnistumaan ja nousemaan uuteen kukoistukseen joka monin kerroin tulee ylittämään tämän päivän Euroopan saavutukset.
Ehkä juuri kolmannen maailman maista nousee etujoukko siinä, kun ihmiskunta yhdistyy ja voittaa itsetuhoisuutensa. Ehkäpä Kiinasta kun internetin suuri palomuuri siellä murtuu? Ehkäpä arabikevään perillisistä Lähi-Idässä? Tai Afrikasta jossa informaatioteknologian avulla luodaan omaperäisiä sovelluksia nälän ja köyhyyden voittamiseksi paikallistasolla. Kuka tietää?
