Matti Puolakka puhui usein Natsi-Saksasta äärimmäisenä esimerkkinä itsetuhoisesta yhteiskunnasta:
”On hämmästyttävää, miten vähän Natsi-Saksassa syntyi varsinaista kapinointia. Tuhotessaan yhteiskunnassa kaikki vallitsevan komennon vastaiset voimat Natsi-Saksa teki itsestään ihmisyhteiskuntana elinkelvottoman – tuhoon tuomitun.” [1]
Natsi-Saksan ja Putinin Venäjän vertailua
Kreml tekee Venäjästä romahtanutta valtiota
Elinkelvottomuus tarkoittaa sitä, että yhteiskunta on kykenemätön kääntymään johdon valitsemalta tieltä. Opposition tuhoaminen Natsi-Saksassa tarkoitti, että kaikki kriittiset äänet myös eliitin sisällä vaiennettiin. Hallinto oli kykenemätön korjaamaan linjaansa.
Yhteiskunnalliset kriisit alkavat aina hallitsevien hajaannuksella – heidän keskuudessaan syntyy julkisesti erimielisyyksiä yhteiskunnan linjasta. Natsi-Saksassa hallitsevat pysyivät yhtenäisinä koko sodan ajan aina antautumiseen, eli täydelliseen tuhoonsa saakka. Yhtenäisyys koitui heille kohtalokkaaksi.
Näin ollen kysymys Milloin venäläiset nousevat Kremlin hyökkäyssotaa vastaan? pitäisi oikeastaan asettaan näin: Milloin eliitin liberaalit voimat nousevat Kremlin hyökkäyssotaa vastaan? Vai nousevatko lainkaan?
Kukaan ei tiedä. – Miksi?
Venäjä on historian ensimmäinen kleptokraattinen imperialistinen maa. Se on myös ensimmäinen kleptokraattinen imperialistinen maa, joka käy hyökkäyssotaa, jonka se voi vain hävitä. Mutta se on myös valtio, jolla on ydinase, mikä merkitsee, ettei se missään tapauksessa joudu miehitetyksi eikä antautumaan ehdoitta ja muuttamaan yhteiskuntaa.
Siitä huolimatta paras vertailukohta nyky-Venäjän kehitystä pohdittaessa on Hitlerin Saksa.
Mailla on yhtäläisiä piirteitä:
“Historian paluu – miten Putin tuhosi Euroopan unelmat”. Vasemmalla Time-lehden alkuperäinen kansi, oikealla siitä tehty internet-meemi joka levisi heti laajasti (kuten lukemattomat muutkin Putin-meemit).
Tärkein ero Kremlin eduksi sen suhteessa vihollisina pitämiinsä voimiin on Venäjän ydinase.
Kaikki muut erot tuossa suhteessa ovat Natsi-Saksan eduksi: Saksa ei ollut kleptokraattinen eikä deindustrialisoitunut valtio. Saksalla oli voimakkaita liittolaisia, ennen kaikkea Japani ja Italia. Saksa ei ollut monikansallisen valtio kuten Venäjä. Saksassa kansa valjastettiin sotaan – Venäjä ei virallisesti edes käy sotaa. Saksassa ei ollut internetiä vaihtoehtona propagandalle. Ja ihmisoikeudet ja niiden loukkaukset eivät yleensäkään olleet samalla tavalla esillä sen ajan maailmassa.
Saksa tuhoutui siten, että maan johto riisti jo ennen sotaa itseltään kyvyn tehdä (myös sen imperialististen etujen kannalta) alkeellisestikaan rationaalisia päätöksiä. Se joutui kahden rintaman sotaan, minkä se oli tiennyt itselleen kohtalokkaaksi. Sen kaupungit pommitettiin maan tasalle, lopulta sotaa käytiin sen maaperällä, se joutui antautumaan ehdoitta ja se miehitettiin. Ne ylimpään johtoon kuuluneet natsit, jotka eivät tehneet itsemurhaa, hirtettiin sotarikollisina.
Venäjän johto ei pysty muuttamaan linjaansa, koska eliitin piirissä kriittiset näkemykset on vaiennettu. Se ajaa itseään yhä syvemmälle umpikujaan ja on tekemässä Venäjästä romahtanutta valtiota. Toimittaja Arkadi Ostrovski luetteli siitä esimerkkejä The Economist -lehdessä: [2]
Halutaan mobilisoida kansa tukemaan sotaa, mutta sotaa on vankilatuomion uhalla kielletty sanomasta sodaksi.
IDEAn tämän numeron voit lukea ilmaiseksi pdf-tiedostona täältä: idea-1-2022.
Painettu lehti on loppuunmyyty.
Jos haluat tietoa tilaisuuksiemme ajasta, paikasta ja ohjelmasta, ilmoittaudu postutuslistalle osoitteeseen uusihistoria (at) humanpath.net. Saat meiltä postia noin 1-2 kertaa kuukaudessa.
Luetteloa Kremlin toimista, jotka ovat tekemässä Venäjästä romahtanutta valtiota, voidaan jatkaa:
Tutkija Tatjana Stanovajan mukaan Venäjän eliitin piirissä ei ole rauhanoppositiota. Sen sijaan siellä kasvaa pelko, että ellei jotain tehdä, sota päättyy tappioon, mikä saattaa johtaa jopa sotarikosoikeudenkäynteihin. Eliitti on jakautunut: Toisaalla ovat ”realistit”, jotka pitävät sotaa virheenä (joskaan eivät julkisesti) ja haluaisivat tulitaukoa, että Venäjä voisi vahvistaa talouttaan ja armeijaansa. Toisaalla ovat ”radikaalit” jotka haluavat laajentaa sotaa välittömästi. Molemmat leirit ovat tyytymättömiä Putiniin ja pitävät häntä heikkona johtajana. [6]
Toimittaja Julia Davis julkaisee säännöllisesti katsauksia Venäjän mediasta. Hän teki äskettäin seuraavan havainnon: Valtiontelevision propagandistit, jotka kannattavat sodan laajentamista ja jopa ydinaseilla uhkailua, hyökkäävät jyrkästi niitä vastaan, joita he epäilevät rauhanhankkeista, ja nimittävät heitä ”maanpettureiksi”. [7] Tosiasiassa ainoan ehdotuksen ”rauhanneuvotteluista” on tehnyt Putin. [8] Takana on toive, että länsimaat vähentävät apua Ukrainalle ja painostavat sitä neuvottelemaan, mikä pakottaisi Ukrainan myöntymään vähintään Venäjän aluevaatimuksiin.
Propagandistit oletettavasti tietävät, että eliitin piirissä on kasvava joukko niitä, jotka pitävät sotaa virheenä ja lopettaa sen silläkin uhalla, että ainakin pahimmat sotarikolliset joutuvat tuomiolle. – Propagandistien syytösten takana on todellinen tappion ja mahdollisen sotarikostuomion pelko. Samaa pelkoa kuvastaa Prigozhinin vaatimus takavarikoida omaisuus jopa eliitin sellaisilta jäseniltä, jotka eivät aktiivisesti tue sotaa. [9]
Putin nimitti ”neuvottelutarjouksessaan” ensimmäisen kerran sotaa sodaksi. Mutta se ei vähennä todellisuuden ja virallisen propagandan välistä ristiriitaa – päinvastoin: ”erikoisoperaation” nimittäminen sodaksi on lain mukaan rikos, josta on tuomittu jo tuhansia venäläisiä.
Kansalaisten keskuudessa ei ole näköpiirissä aktiivia vastarintaa. Uusi liikekannallepano voisi muuttaa tilannetta – ainakin se aiheuttaisi pahemman sekasorron kuin aikaisempi.
Yleensä ottaen mielipidemittauksista on havaittavissa selvä suuntaus: huolimatta valtiollisten medioiden jatkuvasta militaristisesta propagandasta sodan kannatus ja usko Venäjän voittoon hiipuu. Sen osoittaa esimerkiksi Leonid Volkovin erittely Navalnyin korruptionvastaisen säätiön säännöllisesti tekemistä mielipidekyselyistä. [10]
Venäjä ei mitä ilmeisimmin kykene merkittäviin läpimurtoihin sodassaan, vaikka se on pystynyt lisäämään joukkojen määrää rintamilla ja saattaa suunnitella hyökkäystä. Lähinnä se kykenee terroripommituksillaan aiheuttamaan tuhoa Ukrainan infrastruktuurille ja siten kärsimyksiä maan siviiliväestölle. Mutta ukrainalaisten taistelutahtoa se ei kykene murtamaan. Toisaalta Ukrainan ratkaiseva sotilaallinen voitto lähikuukausina ei sekään ole todennäköinen.
Euraasian kansainvälinen tutkimuskeskus julkaisi äskettäin arvionsa pakotteiden vaikutuksista: Venäjän talous menee peruuttamattomasti alamäkeä. Maalle asetetut pakotteet alkavat tehota toden teolla vuoden 2023 puolivälissä. [11] Kävi niin tai ei, siinäkin näkyy väistämätön suuntaus.
Venäjä ei romahda samalla tavalla kuin Natsi-Saksa. Kun kysymys on Venäjästä, ensimmäinen kysymys kuuluukin: miten kleptokratia romahtaa?
Kleptokratia on sellaisenaan romahtamisen tiellä olevan valtion tunnusmerkki. Kleptokratiassa ainakin joidenkin on sallittua rikkoa lakeja ja annettuja määräyksiä ainakin jossain määrin.
Tärkein kleptokratiaa koossapitävä tekijä on mahdollisuus varastaa ja olla päättämässä, kuka saa varastaa ja kuinka paljon. Nuo mahdollisuudet ovat vähentyneet Venäjällä. Valtion tulot ehtyvät, sota nielee rahaa ja pakotteet haittaavat omaisuuden siirtämistä länteen.
Mitä Venäjällä tapahtuu, kun kleptokraateilla ei enää ole mitä varastaa? Muuttuvatko he kenties lainkuuliaisiksi, tehtäviään tunnollisesti hoitaviksi liikemiehiksi, virkamiehiksi ja poliitikoiksi?
Mitä Venäjällä tapahtuu, kun kleptokraateilla ei enää ole mitä varastaa?
Venäjällä kehitys kohti romahtanutta valtiota voi vain voimistua. Lait ja määräykset muuttuvat yhä mielivaltaisemmiksi ja niitä rikotaan tai jätetään huomiotta yhä enemmän.
Liikekannallepanomääräys on siitä hyvä esimerkki. Liberaalit teknokraatit, jotka pitävät sodan aloittamista virheenä, eivät noudattaneet sitä. Moskovan pormestari Sergei Sobjanin lopetti sen Moskovassa omia aikojaan ilmoittaen asetetut tavoitteet täytetyksi. Mutta sitä eivät oikeastaan noudattaneet sodan kannattajatkaan. Tarkemmin sanoen he noudattivat sitä tavalla, joka oli omiaan lisäämään sekasortoa: palvelukseen otettiin ihmisiä, jotka olisi pitänyt vapauttaa esimerkiksi terveydellisistä tai ammatillisista syistä, eikä ihmisiä osoitettu heidän erikoisosaamisensa edellyttämiin tehtäviin, kuten olisi pitänyt, vaan it-osaajia ja lääkäreitä määrättiin ase kädessä rintamalle jne. [12] Eikä palvelukseen haalituille ollut järjestetty varusteita ja koulutusta.
Pakkokeinojen, opposition toimintaa ja yleensä kansalaisoikeuksia rajoittavien lakien ja toimien kiristämisen tavoite on ollut kansalaisten passivoiminen. Siinä on onnistuttu. Aleksanteri-instituutin entinen johtaja Markku Kivinen totesikin osuvasti, että erotukseksi natsismista Venäjän fasismissa ”kansaa ei ole aktivoitu vaan pikemmin passivoitu”. [13] Kremlin toimien vastustaminen näyttäytyykin yhä useammin passiivisena vastarintana. Liikekannallepanoa vastustettiin pakoilemalla kutsuntaviranomaisia tai pakenemalla ulkomaille. Ja palveluksesta kieltäydytään vetoamalla koulutuksen tai varusteiden puuttumiseen.
Passiivinen vastarinta ulottuu myös eliitin piiriin. Sobjanin vastusti liikekannallepanoa lopettamalla sen Moskovassa omia aikojaan. Keskuspankin johtaja Elvira Nabiullina vastusti sitä valittamalla liikekannallepanon aiheuttaneen työvoimapulan ja saattavan johtaa inflaation kasvuun. [14]
Toiminta ei välttämättä ole täysin tietoista, mutta se tulee väistämättä lisääntymään ja muuttuu tietoisemmaksi. Sillä Kremlin ajamat lait ja määräykset irtaantuvat yhä kauemmaksi todellisuudesta, koska se on estänyt itseltään mahdollisuuden kuulla kritiikkiä ja oikaista linjaansa.
Kremliä kannattavat voimat noudattavat määräyksiä tavalla, joka vain lisää niiden vahingollisuutta, kuten liikekannallepanon yhteydessä tapahtui. Ja jos määräyksen toteuttaminen mahdollistaa valtion tai yksityisten varojen varastamisen, tilaisuutta tuskin jätetään käyttämättä.
Putin julisti äskettäin käytännössä sotatalouden voimaan:
”Meillä ei ole minkäänlaisia rajoitteita rahoituksessa. Maa ja hallitus antavat kaiken, mitä armeija pyytää.” [15]
Kremlin päätös merkitsee käytännössä sitä, että armeija saa yhä suuremman osan valtion hupenevista tuloista. Kleptokratiakin keskittyy kasvavassa määrin armeijaan. Lokakuussa Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja, kenraaliluutnantti Andrei Guruljov ilmoitti, että 1,5 miljoonaa armeijan univormua oli kadonnut. [16] Todennäköisesti niitä ei koskaan valmistettukaan – kyseessä lienee ollut kirjanpitokikkailun avulla tehty valtion varojen varkaus.
Hallinnon legitimiteetti murenee Venäjällä. Mielivalta ja kaikenlaiset hajoamistendenssit voimistuvat. Kleptokratia muuttuu eliittiä koossa pitävästä tekijästä koko yhteiskunnan hajoamista kiihdyttäväksi voimaksi.
Artikkelista voi keskustella Uusi historia -Facebooksivulla, tässä >suora linkki artikkeliin.
[1] Matti Puolakka, julkaisematon sanelu 18.11.2013.
[2] “Russia risks becoming ungovernable and decending into chaos.” The Economist, 18.11.2022.
[3] Aleksei Navlanyin twiittiketju 21.12.2022.
[4] Armed Crime on the Rise in Russia. The Moscow Times, 23.11.2022.
[5] Putin peruu lisää julkisia esiintymisiä. Helsingin Sanomat 15.12.2022.
[6] The Schism in Russias Elite is Only Growing as Defeats Pile up in Ukraine. The Moscow Times 19.12.2022.
[7] Kremlin State Media Turns on Russian Elite in Paranoid Frenzy over War in Ukraine. The Daily Beast, 19.12.2022.
[8] Putin Uses Word War Fighting Ukraine, CNN 22.12.2022.
[9] Putin kielsi Yrjönnauhan häpäisemisen jopa viiden vuoden vankeusrangaistuksen uhalla. Helsingin Sanomat 23.12.2022.
[10] Leonid Volkov, twiittiketju 19.12.2022.
[11] Sanctions Against Russia – What Impact? International Center for the Study of Eurasia, Brief nr 25, 2022.
[12] Moskovassa loput mobilisoiduista etsittiin ratsaamalla siirtolaisia hostelleista. Helsingin Sanomat 18.10.2022. .
[13] Putinin Venäjässä on yhä enemmän fasistisia piirteitä sanoo Aleksanteri-instituutin entinen johtaja Markku Kivinen. Mitään vasemmistolaista ei siinä ole. Kansan uutiset 21.12.2022.
[14] Russia’s Central Bank Warns of Labor Shortage Following Mobilization. The Moscow Times 16.12.2022.
[15] Putin sinetöi Venäjän mustan tulevaisuuden – koko yhteiskunta valjastetaan sotaan ja armeija saa ”kaiken, mitä se pyytää”. Pääkirjoitus, Ilta-Sanomat 21.12.2022.
[16] Where Did They Disappear to? Russian Local PM Says 1,5 million Military Uniforms Are Missing. Novaya Gazeta, 2.10.2022.