Navalnyi ja Venäjän opposition syntyvaiheita

Aleksei Navalnyi kuoli 16. helmikuuta 2024 Venäjän kleptokraattisen sotilasdiktatuurin kiduttamana ja murhaamana.

Dokumenttielokuva ”Navalnyi” tehtiin 2020-21, kun Navalnyi oli Saksassa toipumassa murhayrityksestä. Elokuvan ohjaaja kysyi häneltä, minkä viestin hän antaisi seuraajilleen, tai ylipäätänsä venäläisille, jos Putinin hallinto murhaisi hänet.

Tämä oli hänen vastauksensa, jota on syystäkin kutsuttu Navalnyin viimeisiksi sanoiksi.

“Viestini on hyvin yksinkertainen: älkää luovuttako. Jos he päättävät tappaa minut, se kertoo vahvuudestamme, ja sitä voimaa meidän on käytettävä hyväksemme. Me olemme valtava voima, jonka pahikset ovat tukahduttaneet. Pahuuden voitto vaatii vain yhtä asiaa: hyvien ihmisten toimettomuutta. Älkää sortuko sellaiseen.”

Tämä sitaatti alkoi kiertää somessa välittömästi kuolinuutisen tultua, ja Hesarin teki siitä jutun. 

Navalnyin ajatus oli, että kun tarpeeksi ihmisiä lähtee liikkeelle, kun siis on ylitetty kriittinen massa, niin minkäänlainen väkivaltakoneisto ei voi sille mitään.

Hän todella uskoi tähän. Hän mahdollisesti toivoi saavansa tämän kriittisen massan kadulle protestoimaan sitten kun hän palaisi Venäjälle ja hänet todennäköisesti vangittaisiin. Mutta jos ei, niin viimeistään hänen kuolemansa saisi sen aikaiseksi. Ja hän oli valmis antamaan sen uhrin.

Toinen Venäjä -liike järjesti Erimielisten marssi -mielenosoituksia vuosina 2006-2008. Tämä Valeri Paljushkinin kirja ”Erimieliset” kertoo joistakin näihin marsseihin osallistuneista, ja sisältää sekä mainioita että liikuttavia kertomuksia Venäjän opposition alkuajoilta. Nykyisistä tunnetuista oppositiohahmoista mukana on esim. Ilja Jashin.

Mutta erimieliset oli aikanaan äärimmäisen sekalainen seurakunta. Oli niitä jotka halusivat palauttaa Neuvostoliiton, oli Venäjän imperialistista laajenemista kannattavia, oli kansallismielisiä ja sitten oli ihmisoikeusaktivisteja ja länsimaisia liberaaleja.

Ainoa yhdistävä tekijä oli vastustaa Putinin ja hallituspuolueiden valtaa.

Tällainen sekavuus oli väistämätöntä. Venäjälle oli muodostumassa aivan uudenlainen systeemi, kleptokraattinen valtiokapitalismi. Sellaista ei missään maailmankolkassa ollut vielä koskaan ollut. Myös Venäjän historialliset taustat olivat erilaiset kuin missään länsimaassa.

Oppositio etsi vasta muotoaan. Ei ollut perinnettä kansalaisyhteiskunnasta, ei puolueista, ei ammattiyhdistyksistä, ei opiskelijajärjestöistä, ei yhden asian liikkeistä, ei mistään oppositiotoiminnasta.

Navalnyi ei ole tässä kirjassa mukana, mutta hän aikanaan kuitenkin marssi kansallismielisten kanssa, viimeisen kerran v. 2008; sekään ei ole lainkaan mikään ihme. Hän on muuttanut kantojaan eikä hänessä ole pitkään aikaan ollut jäljelläkään mitään mikä viittaisi rasismiin tai imperialistisiin pyrkimyksiin.

Navalnyillä oli juristin koulutus ja hän toimi liike-elämässä missä hän myös oppi näkemään sisältäpäin Venäjän yhteiskunnan ytimeen, eli kleptokratiaan.

Venäjällä on ollut kaksi asiaa, joiden penkominen on ollut erityisen vaarallista. Toinen on Tshetshenia: Venäjän sotarikosten tutkinta niin ensimmäisen kuin toisen Tshetshenian sodan aikana oli punainen vaate eliitille, samoin Tshetshenian diktaattorin Kadyrovin asiat. Tähän liittyy pitkä ketju ihmisoikeusaktivistien murhia, tunnetuimpina Anna Politkovskaja vuonna 2009 ja Natalia Estemirova sekä Vladimir Markelov vuonna 2012.

Kadyrovilla on erikoinen asema Venäjällä: hänellä on oma armeija ja hän uhoaa sillä että Tshetsheniassa noudatetaan sharia-lakia – siis jotain muuta lakia kuin Venäjän federaation perustuslaki.

On paljon mahdollista että nämä murhat (tai jotkut niistä) ovat olleet Kadyrovin tekosia niin etteivät Kremlin valtaapitävät niitä välttämättä olisi halunneet. Tuohon aikaan Putinin imagosta lännessä vielä välitettiin jossain määrin. Ilja Jashin syytti Kadyrovia myös ystävänsä Boris Nemtsovin murhasta v. 2015. Jashinin ristiretkestä Kadyrovia vastaan IDEA-lehdessä (pdf-versio s. 41–43).

Sergei Magnitsky oli lakimies, joka kidutettiin kuoliaaksi vankilassa vuonna 2009. Hänen tutkimuksensa johtivat valtaviin omaisuuksiin joiden lymypaikka oli Putinin lähipiiri ja Putin itse. Tutkimusten vanavedessä paljastui useita murhia (ei niinkään toisinajattelijoiden, vaan kavallusvyyhteen osallistuneiden rikoskumppaneiden jotka oletettavasti tiesivät liikaa).

Monessa länsimaassa hyväksyttiin Magnitsky-lait, joiden nojalla vakavaan korruptioon jossain maassa osallistuneihin henkilöihin voidaan kohdistaa pakotteita ja matkustuskieltoja. Laki hyväksyttiin USA:ssa v. 2012. Bill Browder, Magnitskyn työnajantaja ja liikemies otti Magnitskyn kuoleman henkilökohtaisesti niin sydämelleen, että hän on sen jälkeen omistanut elämänsä tämän lainsäädännön edistämiseen ja Putinin hallinnon rikollisen luonteen paljastamiseen.  

Tähän sisältyi myös monta toinen toistaan makaaberimpaa juonenkäännettä. Magnitskyä vastaan nostettiin syyte vaikka hän oli kuollut. Sitten vaadittiin että hänen äitinsä edustaisi kuollutta poikaansa oikeudessa.

Magnitsky-lakeihin Venäjän hallinto reagoi kieltämällä orpolasten adoptoinnin Venäjältä Yhdysvaltoihin. Venäjällä esim. vammaisella orpolapsella ei ole mitään toivoa tulla adoptoiduksi. Amerikka oli näiden lasten  ainoa toivo ja nyt se kiellettiin. Olosuhteet Venäjän orpokodeissa ovat kauhistuttavat.

Adoptiolaki oli niin raakalaismainen että se aikanaan herätti vastustusta jopa eliitin pahimpien haukkojenkin piirissä.

Magnitskyn ja Venäjän orpolasten kohtalo osoittaa miten hengenvaarallista Navalnyin toiminta on koko ajan ollut, ja hän tiesi sen kyllä.

Pussy Riot on punk- ja aktivistiryhmä, joka esitti erilaisia performansseja yllättävissä paikoissa. Niissä protestoitiin taiteellisin keinoin Venäjän nyky-systeemiä ja sen keulahahmoa Putinia vastaan.

Helmikuussa 2012 he esittivät Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa ”punk-rukouksen”, jossa joutuivat pidätetyiksi. The Atlanticin mukaan sen sanoitus oli ”sydämen huuto, joka tuomitsee Venäjällä laajalle levinneet konservatiiviset asenteet homoja, ja hyökkää kirkon, kansan ja valtion yhä tiiviimpää suhdetta vastaan.”

Nadja Tolokonnikova ja Maria Aljohina tuomittiin kahden vuoden vankeusrangaistuksiin, joista he kärsivät 16 kuukautta. Nadja oli myös nälkälakossa. Guardianille hän sanoi helmikuussa 2022:

”Jos vastustat diktaattoreita kuten Putin, sinun on oltava valmis kuolemaan. Ja minä olin.”

Maria Aljohina pakeni Vilnaan huhtikuussa 2022 kotiarestista ruokalähetiksi pukeutuneena. Tolokonnikova oli paennut jo aikaisemmin. Hänet merkittiin v. 2013 poissaolevana listalle Venäjän etsityimmistä rikollisista. Todennäköinen  syy lienee NFT-kampanjan, jolla saatiin kerättyä jopa 7 miljoonaa dollaria rahaa Ukrainan sodan uhreille.

Deadline.com -sivuston haastattelussa Navalnyin muistoillallisilla 19.2.2024 Tolokonnikova sanoo mm. seuraavaa:

“Julia Navalnaja esitti tänään todella kauniin lausunnon. Mielestäni hänellä oli vain kaksi vaihtoehtoa, vajota masennukseen tai jatkaa taistelua.”

Tilaisuuden järjestänyt Cinema for Peace -säätiö järjesti Navalnyn lentokuljetuksen Venäjältä vuonna 2020. Tolokonnikova tuli tilaisuuteen Ljubov Sobolin, Navalnyin lakimiehen kanssa.

“Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että meidän ei tarvitse nähdä lisää poliittisia vankeja. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos sinulla on mahdollisuus lähteä Venäjältä ja jatkaa taisteluasi ulkomailla, se on järkevää, koska en usko, että haluamme nähdä lisää sen kaltaisia kuolemia kuin Navalnyin.

Maanpaossakin voi tehdä paljon asioita. Monet ihmiset ovat tyytymättömiä Vladimir Putiniin, mutta ymmärrettävästi he eivät ole halukkaita puhumaan. Venäjä on sotilasdiktatuuri. Joudut vankilaan 15, 25 vuodeksi, kuten [Vladimir] Kara-Murza, jos vain kutsut sotaa sodaksi.

Navalnyi ymmärsi elokuvan voiman. Tarinankerronta on todella mahtava tapa liikuttaa ihmisten sydämiä. Ajatelkaa ”Navalnyi” dokumenttielokuvaa. Se voitti Oscarin viime vuonna ja teki Navalnyistä todella paitsi Venäjän kansallissankarin, myös maailmantähden ja nyt maailman marttyyrin.”

Joulukuussa vuonna 2011 tapahtui jotain tavatonta. Ensimmäisen kerran Moskovassa oli todella suuri mielenosoitus, ja Pietarissa ja muutamilla muilla paikkakunnilla myös aikaisempaa suuremmat. Yhtäkkiä sadat tuhannet ihmiset lähtivät kadulle. Se oli sellaista, että vihdoin voisi hengittää.

Välitön tyytymättömyyden laukaisija oli se, kun Putin ja Medvedev vaihtoivat paikkaa: Medvedev luopui presidenttiehdokkuudesta ja siirtyi pääministeriksi Putinin paikalle. Putinista tulisi siis presidentti, ja vaalit oli sillä sitten sinetöity. Mitään todellista vaihtoehtoa ei ollut ja vaalivilppi tulisi olemaan räiketä (vaalit olivat sitten maaliskuussa 2012).

2010-luvun alku oli muutenkin protestien aikaa. Arabikevät oli alkanut v. 2010, Occupy-liike (”me olemme 99 %”) levisi ympäri maailmaa. Sitten kului pari vuotta ja alkoi Euromaidan eli Arvokkuuden vallankumous Ukrainassa vuodenvaihteessa 2013–14.

Venäjän ja Ukrainan tapahtumat olivat jotain sellaista, mikä Kremlin valtaapitävät säikähtämään aivan kerta kaikkiaan.

Krim miehitettiin v. 2014 ja Itä-Ukrainassa alkoi sota, joka olisi tukahtunut alkuunsa ilman Venäjän suoraa väliintuloa.  

Venäjällä väkivalta mielenosoittajia vastaan lisääntyi huomattavasti.

Vuonna 2016 perustettiin kansalliskaarti, jota komentaa viime kädessä presidentti. Tämä puolisotilaallinen poliisiorganisaatio toimii poliittista oppositiota, terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Sillä on lupa ampua aseetonta väkijoukkoa mm. suojatakseen valtion rakennuksia, mutta jotta ei tässäkään puuttuisi nyky-Venäläistä absurdiutta, on erikseen lailla säädetty ettei ole nimenomaista lupaa ampua raskaana olevia naisia tai lapsia.

Samaten perustettiin presidentin alainen tutkimuskomissio oppositiota tukehduttamaan, siitä jäljempänä. (Ks. dia 17)

Samaan aikaan myös oppositio kehittyi monin tavoin. Navalnyistä ja hänen korruption vastaisesta säätiöstään kasvoi itseoikeutettu johtaja Venäjän oppositiolle. Se tapahtui asteittain, ja siihen oli lukuisia syitä. Luettelen niitä nyt seuraavassa.

Kuvassa Julia Navalnaja, Aleksei Navalnyi ja Ilja Jashin mielenosoituksessa v. 2013.

Navalnyillä oli toimiva, kokonaisvaltainen poliittinen ohjelma. Kun taas aikaisemmat poliittisten murhien uhrit olivat pikemminkin olleet yhden asian oppositioihmisiä.

Tässä esimerkkinä se, miten hän eräässä näytösoikeudenkäynnissä vuonna 2013 puhui tuomioistuimelle.

”Tämä ei voi jatkua loputtomiin. Tilanne jossa 140 miljoonaan ihmistä eräässä maailman suurimmista ja rikkaimmista maista on alistettu kouralliselle arvottomia hirviöitä.

He eivät ole edes oligarkkeja, jotka keräsivät omaisuutensa oveluudella ja viisaudella. He ovat joukko entisiä Komsomol-aktivisteja, joista on tullut demokraatteja, joista on tullut patriootteja ja jotka ovat kahmineet kaiken omiin käsiinsä.

Lupaan kannattajieni kanssa tuhota tämän feodaalisen systeemin.”

Hänen yleisohjelmansa oli tietysti myös tarkemmin esitetty, tämä oli enemmänkin kuvaavaa. Se sisälsi lisäksi kaikki normaalit asiat joita lännessä pidetään itsestäänselvyyksinä: mielipiteenvapaus, kokoontumisoikeus, vapaat vaalit, riippumattomat tuomioistuimet.

Kleptokratian purkamisessa tuomioistuinten uudistaminen luonnollisesti tulee olemaan avainasemassa, sillä nyky-Venäjällä niitä käytetään opposition sorron ja talousrikosten toimeenpanijana. Navalnyi on myös arvostellut nimenomaan sitä, miten Venäjän mittaamattomien luonnonvarojen yksityistäminen toteutettiin Neuvostoliiton hajottua läntisten neuvonantajien tuella. Aniharvat todellakin ”kahmivat kaiken omiin käsiinsä”.

Kirovin oikeudenkäynnistä mm:

Navalnyi defiant in closing remarks, The Moscow Times 7.7.2013.

Navalnyj judgement day in the trial of the absurd, RFE/rl, Power Vertical blog, 17.7.2013.

Navalnyillä oli iskulauseita, joissa hän iski asian ytimeen. Kun hän keskittyi vastustamaan korruptiota, niin hän keskittyi siihen nimenomaiseen asiaan, mikä Venäjän nyky-systeemissä on uutta ja erilaista.

Toki korruptiota on muuallakin, ja korruptiota oli myös Neuvostoliitossa, tsaarin Venäjästä puhumattakaan, mutta Venäjällä koko systeemi korruptoitunut. Se on mädättänyt koko valtiokoneiston ja yhteiskuntaelämän alhaalta ylös ja kaikki perustuu siihen. Mitään laillisuutta ei ole. On vain feodaaliseksi luonnehdittu henkilökohtaisten verkostojen järjestelmä.

Navalnyin iskulause, kun hän kuvaa valtapuolue Yhtenäistä Venäjää ”Varkaiden ja roistojen puolueeksi”, on todella iskenyt aikaan. Tällaisia tarroja on levinnyt laajasti ja ihmiset käsittävät että tuossa on totuus.

Samaten Navalnyin videoita on katsottu miljoonia kertoja. Esimerkiksi paljastukset Medvedevin huvila-alueesta. Se oli valtava alue, ja siellä mm. oli yksityinen ankkalammikko. Mielenosoituksessa ihmisillä oli muovisia leluankkoja, joita he kaakattivat kulkueessa.

Putinin kartanosta tehty video oli huikea sekin. Navalnyi julkaisi sen vasta tultuaan Venäjälle takaisin, kun hänet oli jo vangittu, koska näin saavutettiin paras teho.  

Navalnyin sanoman ytimessä oli myös jotain mikä iski Venäjän sieluun. Hän vastusti sitä kyynisyyttä ja näköalattomuutta mikä oli vallannut ilmapiirin laajasti. Sellaista vastaan kohdistuu tämä iskulause:

”Puhu totta. Älä varasta.”

Yksinkertaista mutta tehokasta.

Kolmas piirre Navalnyin nousussa opposition johtajaksi on se, että hänellä oli todellinen kyky menestyä myös vaaleissa. Hän osoitti sen vuonna 2013 Moskovan pormestarin vaaleissa jolloin hän sai lähes 30 % äänistä, mikä oli yllättävän paljon. Vaalit olivat sikäli suhteellisen rehelliset, ettei näkyvää vaalivilppiä kovin paljoa ollut. Mutta vaalikeskustelu ei tietenkään ollut vapaata, eikä Navalnyillä ollut lainkaan samoja mahdollisuuksia saada sanaansa kuuluville kuin istuvalla pormestarilla.

Presidenttiehdokkaaksi v. 2018 häntä ei enää päästetty.

Michael McFaul, joka toimi Yhdysvaltain Venäjän lähettiläänä vuosina 2012–2014, totesi että ”vapaissa ja rehellisissä vaaleissa Navalnyi olisi murskannut Putinin.” (Washington post, 17.2.2024)

Uskon kyllä että tuo pitää paikkansa.

Samassa kirjoituksessa McFaul muistelee myös, miten sekä hän että Navalnyi ovat muuttaneet kantojaan ja myöntäneet virheitään.

”Mielestäni todellisen intellektuellinen ominaisuus on rohkeus muuttaa mieltään. Meillä oli erimielisyyksiä joistakin asioista, mm. mitä hän sanoi Kaukaasian tasavalloista ja Krimistä. Hän kuunteli, ja minusta tuntui, että hän harkitsi uudelleen joitakin aikaisempia lausuntojaan. Mutta hän antoi myös takaisin ja arvosteli sitä, miten minä olin kannattanut ’neoliberalismia’ 1990-luvulla. Venäjällä olisi asiat paremmin, hän sanoi, jos länsi olisi tuolloin noudattanut sosiaalidemokraattista lähetysmistapaa (yksityistämisiin). Hän oli oikeassa. Myös minä olen muuttanut mieltäni. Tätä kutsutaan oppimiseksi. Hän oli siinä poikkeuksellinen.” (Sama)

Navalnyi oli myös ainoa oppositiopoliitikko, joka kykeni rakentamaan maatakäsittävän organisaation. Hänen korruption vastainen säätiönsä toimi joka puolella Venäjää. Tämä oli todella huomattava saavutus.

Tässä kuvassa korruptionvastaisen säätiön työntekijät ja vapaaehtoiset pidätettyinä ”häädön aikana tehdystä vastarinnasta” vuonna 2017, poliisiautossa matkalla putkaan. Iloisin ilmein ja voitonmerkein.

Navalnyi oli ainoa joka sai ihmiset todella liikkeelle. Hän sai kymmenet ja sadat tuhannet ihmiset osoittamaan mieltään – tosin aikana, jolloin Venäjä ei vielä ollut täysimittainen sotilasdiktatuuri niin kuin nyt.

Vuosina 2017–18 Venäjällä oli poliittinen kriisi. Venäjää todella uhkasi värivallankumous, ja sitä Putin samoin kuin koko eliitti pelkää kuollakseen.

Ihmiset protestoivat tietulleja, laittomia kaatopaikkoja, ympäristöongelmia, infrastruktuurin rappiota ja eläkeuudistusta vastaan, samoin kuin yleensä korruptiota ja vaalivilppiä vastaan.

Kuvassa mielenosoitus 2019 vaalivilppiä vastaan.

Hesarin Jussi Niemeläinen kirjoitti tästä hyvin:

”Vallanpitäjät hallitsevat pelolla, mutta pelkäävät myös itse. Olemalla peloton Putinista sai henkisen yliotteen.” (HS 17.2.2024)

Kuvassa Navalnyin kasvoille on heitetty vihreää desinfiointiainetta. Tällainen Zelyonka-hyökkäys on väkivaltaisen pahoinpitelyn muoto, jossa uhrin päälle heitetään briljanttivihreää väriainetta. Ideana on, että se ei vahingoita pysyvästi, joten hyökkääjän ei tarvitse pelätä rikossyytteitä. Mutta uhri ei kehtaa näyttäytyä pitkään aikaan sillä väriä ei saa pestyä pois, se häipyy vain vähitellen.

Navalnyi joutui kahteen kertaan tällaisen hyökkäyksen kohteeksi v. 2017.

Hän kuitenkin kulki Moskovan kaduilla ja julkaisi valokuvia itsestään briljanttiväristä välittämättä. Hän myös twiittasi, tapansa mukaan huumorilla, että ”se näyttää hassulta, mutta sattuu niin helvetisti”.

Tämä sitten oli taas aivan uskomaton juttu.

Navalnyin ensimmäinen murhayritys tapahtui elokuussa 2020. Sen tarkoituksena oli tappaa, mutta operaatio tyrittiin pahan kerran, kun lentokone teki välilaskun ja Navalnyi saatiin sairaalahoitoon. Lopulta Putin antoi luvan kuljettaa hänet länsimaiseen sairaalaan toivoen, että hän jäisi sinne maanpakoon ja hänet voitaisiin Venäjällä unohtaa.

Mutta kävikin toisin.

Ensinnäkin tutkiva journalistiryhmä Bellincat oli onkinut selville erään henkilön nimen, joka oli ollut myrkytysporukassa mukana. Navalnyi soitti hänelle. Esiintymällä ylemmän FSB-upseerin avustajana Navalnyi onnistui istuttamaan herranpelkoa tähän henkilöön joka sitten paljasti kaiken: miten ja ketkä olivat murhayrityksen tehneet ja miksi se epäonnistui. Tämä kaikki myös kuvattiin ja esitetään dokumenttifilmissä ”Navalnyi”, joka sai myös Oscarin. Sen voi nytkin katsoa Areenasta.

Näin selvisi, että kyseessä oli Novitshok hermomyrkky jota oli laitettu Navalnyin alushousuihin – jotka sattumoisin olivat siniset.

Toiseksi Navalnyi tulikin takaisin Venäjälle heti parannuttuaan 2021.

Kuvassa tunnettu elokuvaohjaaja Vitali Manski osoittamassa mieltään FSB:n päämajan edessä. Venäjällä yhden hengen mielenosoitukseen ei tarvita viranomaisten lupaa. Tässä hänen ”kylttinään” ovat siniset alushousut. Kuvakaappaus on videolta, jossa näkyy miten hänet tietenkin heti pidätetään.

Navalnyillä oli siis tällaisia kuvaavia ilmauksia Putinista, kuten ”papparainen bunkkerissa” tai ”Putin kalsarinmyrkyttäjä”. Putin sen sijaan tunnetusti ei koskaan lausu Navalnyin nimeä. Sen on tarkoitus osoittaa pohjatonta halveksuntaa, vaikkakin tässä tapauksessa on kyllä kääntynyt täysin tarkoitustaan vastaan. On melko makaaberia, että suurvallan (tai suurvaltana itseään pitävän valtion, no, ydinasevaltion kuitenkin) johtaja ei edes sillä tavalla voi tunnustaa poliittisen opponentin olemassaoloa, että myöntäisi että tämä on elävä henkilö jolla on nimi.

Putin on käyttänyt joitakin kiertoilmaisuja kuten ”eräs henkilö”, ja ”potilas Berliinissä”.

Tässä kuvassa nyt on tuo ”potilas Berliinissä”. Navalnyi postasi Instagramiin tämän valokuvan toivuttuaan myrkytyksestä. Siinä hän on rakkaidensa ympäröimänä: lapset ja Julia-vaimo onnellisina ja hymyilevinä.

Teksti kuuluu seuraavasti:

“Hei, tässä on Navalnyi. On ikävä teitä kaikkia. En vieläkään voi tehdä juuri mitään, mutta eilen hengitin koko päivän ihan itse. Todellakin ihan itse.”

Tämä perhe sai koko maailman sympatiat. Sellaiset joita Putin ei tule koskaan saamaan, joista hän ei voi edes unelmoida – ja hän tietää sen.

Oikeudenkäyntejä ollut jatkuvasti 2010-luvun alusta alkaen. Esim. 2013 kun häntä syytettiin varkaudesta firmalta, jossa hän oli toiminut neuvonantajana. Oikeudenkäynti oli määrätty Kiroviin jonne oli 12 tunnin junamatka Moskovasta, ja käsittelyjä oli 19, jolloin hän joutui joka kerta matkustamaan sinne tietämättä joutuisiko pidetetyksi vai ei.

Syytteet ja oikeudenkäynnit ovat erittäin tehokas häirintäkeino oppositiota vastaan.

Mutta nyt oli tosi kyseessä: 19 vuotta ehdotonta. Se ei enää ollut häirintää, se oli kuolemantuomio.

Näyttää siltä, että todennäköinen kuolinsyy on myrkyttäminen. Vähittäinen kidutus siis, joka ilmeisesti on alkanut viime elokuussa. Tästä on raportoinut Navalnyi itse sekä hänen lähimmät työtoverinsa ja avustajansa.

Kun saavuttaa henkisen ja eettisen yliotteen, siinä on se riski että sortava osapuoli ei tätä kestä, vaan sairastuu pysyvästi henkilökohtaiseen kateus-vihaan.

Kuvassa on näitä murhaajia. Ja aivan erityisesti yksi, joka on rengastettu. Hän on nimeltään Aleksander Bastrykin. Hän on Putinin entinen opiskelukaveri ja läheinen apulainen – kuinkas muuten.

Venäjälle nimittäin oli perustettu jo v. 2007 erikoinen tutkimuskomissio, jonka johtajaksi nimitettiin tämä Bastrykin. Vuonna 2010 silloinen presidentti Medvedev määräsi, että  komissio raportoi suoraan presidentille. Komissio on erittäin vaikutusvaltainen, ja v. 2012 sillä oli 21 000 tutkijaa.

Miksi tarvittiin erillistä ”tutkimuskomissiota”. Miksi ei riitä kun on FSB ja poliisi?

Koska tarvitaan täyttä lojaalisuutta ja kykyä tukahduttaa omantunnonpistokset silloin kun tehtävänä on valmistella näytösoikeudenkäyntejä, kidutusta, psyykkausta, häirintää, kiusaa ja viattomien ihmisten murhia.

Jotta oikein saataisiin käsitys siitä mikälaisesta henkilöstä on kyse, niin muistettakoon että tämä Bastrykin vei Novaja Gazetan toimittajan metsään, jossa uhkasi tappaa tämän, ja lisäsi että “kun olen tappanut sinut, johdan itse murhatutkimuksia”. Bastrykin joutui jopa tunnustamaan julkisesti tehneensä näin.

Navalnyi on luonnollisesti ollut tämän tutkimuskomission tärkein kohde. Hän oli myös jo v. 2012 tehnyt kiusallisia paljastuksia mm. Bastrykinin omistuksista Tshekin tasavallassa. Ja enemmänkin: on helppo kuvitella, että kymmenen vuotta kestäneen matkan varrella Bastrykinillä on kehittynyt henkilökohtaista kateus-vihaa Navalnyitä kohtaan, kun huomioidaan Navalnyin pelottomuus, oikeudentunto ja kaikki älykkäät ironiset sutkaukset.  

Navalnyin tukijat arvelevat että kun Putin antoi luvan Navalnyin myrkyttämiseen (tai tappamiseen muulla tavoin), se oli syntymäpäivälahja Bastrykinille.

Joitakin lähteitä:

Aleksandr Bastrykin Profile, RFE/rl 30.7.2012

Siloviki run wild, Power Vertical podcast, RFE/rl 14.7.2012. 

Hakusanalla ”Venäjän lähetystö” ja ”Navalnyi” löytyy loputtomasti kuvia aivan ympäri maailmaa. Voi toivoa, että tämä shokki auttaa nyt länttä ryhdistymään ja antamaan Ukrainalle sen tarvitseman avun, samaten tilkitsemään pakotteissa olevia aukkoja.

Ukrainan voitto sodassa kaataa Venäjän kleptokraattisen sotilasdiktatuurin varmasti.

Toinen toivoa herättävä asia on Navalnyin lesken, Julia Navalnajan ilmoitus, että hän aikoo jatkaa miehensä työtä.

Videolla hän sanoo mm. seuraavaa:

“Pyydän teitä jakamaan kanssani raivon ja vihan niitä kohtaan, jotka julkesivat tappaa tulevaisuutemme. 

Taistelkaa, älkää antako periksi, minä en pelkää, älkää tekään pelätkö mitään.”