Ukrainan voitosta pysyvään rauhaan – miten?

Paneelitilaisuus Rosebud Sivullinen -kirjakaupassa 7.6.2023. Puheenvuorot ja yleisökeskustelu

KUVA: “Pelastakaa lapset putinismilta.” Ukrainalaisten lasten väkivaltainen karkotus hyökkääjämaan alueelle on sotarikos. Suomen venäjänkielisten demokraattinen yhteisö kehottaa avustamaan säätiöitä, jotka toimivat lasten palauttamiseksi vanhemmille ja sukulaisille. Samalla kiinnitetään huomiota venäläisten lasten militarisoimiseen joka alkaa jo lastentarhaiästä. KUVA: Suomen venäjänkielisten demokraattinen yhteisö Facebookissa, suora linkki postaukseen.

Kolme lippua: Suomi, Ukraina ja tulevaisuuden demokraattinen Venäjä. Tilaisuudessa vietettiin myös IDEA-teemalehden julkkareita.

Uusi historia -yhdistyksen keskustelutilaisuus 7.6.2023. Tässä yleisökeskustelu sekä Irina Vesikon vastauksia hänelle esitettyihin  kysymyksiin. Irina Vesikko on Suomen venäjänkielisten demokraattisen yhteisön puheenjohtaja.

Videotallenteen voi katsoa kirjakauppa Rosebud Sivullisen YouTube-kanavalta

Muut julkaisut tilaisuudesta:

Irina Vesikko, Heli Santavuori, Pia Länsman ja Pertti Koskela.

Meille esitettiin Facebookissa kysymys: kun aiheena on Ukrainan voitto, niin miksi ei ole ukrainalaista puhujaa. Kuten sanottu, seuraavalla kerralla on. Mutta kuten sinäkin sanoit, niin pysyvän rauhan ehdoton edellytys on, että Venäjästä tulee demokraattinen maa.

Myös tässä uudessa IDEA-lehdessä olemme halunneet vastustaa sellaista ajatusta, että nykyisenkaltainen Venäjä voisi säilyä vielä vaikka kymmeniä vuosia. Me ei siihen uskota ollenkaan. Se on niin mätä systeemi. Nykymaailmassa pyrkimys vanhankaltaiseen imperialismiin vieläpä kleptokraattisella tavalla on tuhoon tuomittua. Siinä on mielestäni optimistinen näköala myös teille. Meidän julkaisuissa on aika paljon juttua siitä että miksi  Venäjä välttämättä romahtaa.

Tietenkin siinä on myös uhkakuvia: tuleeko sisällissota, kauhea sekasorto. Teillä on siitä varmaan paljon parempaa tietoa. Se on tietysti pelottava näköala. Mutta mielestäni teidän työ on äärimmäisen arvokasta ja tärkeätä, joten kiitos.

Venäjän pitää olla federaalinen (liittovaltio). Toiset ovat sitä mieltä, että se pitäisi jakaa pieniin itsenäisiin alueisiin. Mutta esimerkiksi Tadžikistan, Tatarstan ym., jos he haluavat itsenäistyä, se on mahdollista. Se lukee myös perustuslaissa. Ja tietenkin Ukrainan rajat on palautettava, Krim on Ukrainaa jne., tuo on selvää kaikille.

Mutta liittovaltio pitäisi muodostaa demokraattisella tavalla. Osavaltioilla täytyisi olla valtaa päättää omista asioistaan, Moskovan valtaa pitää rajoittaa. On paljon ohjelmia, joissa on ajateltu miten se voisi tapahtua. Mutta jos federaatio hajotetaan kokonaan, se voisi olla vaarallista. Jotkut kyllä kannattavat sitä. Mutta vallanjako liittovaltion sisällä pitää jakaa oikeudenmukaisemmin. Alueille täytyy antaa hallitusvoimaa.

Lännen tuesta Venäjän oppositiolle. Tuntuu että Suomessa tiedotusvälineet kirjoittavat heistä todella vähän. Hyvä että ovat kirjoittaneet Navalnyistä ja Kara-Murzasta viime aikoina. Onko teidän näkemyksenne mukaan tuki ollut riittävää?

Nyt kun sota on meneillään, on vaikea puhua esim. materiaalisesta tuesta. Mutta moni kuitenkin tarvitsee avustuksia. Ja jokainen, joka nyt pakenee Venäjältä on miinus yksi sotaan  menijöistä.

Meillä on projekteja myös heidän auttamisekseen. Kazakstaniin ja lähialueille on paennut ihmisiä ilman dokumentteja. Kun he jäävät kiinni, ja jos heidät karkotetaan takaisin Venäjälle, heidät lähetetään joko sotimaan tai suoraan vankilaan. Monet ovat hyvin nuoria, 18-vuotiaita. Se ei todellakaan ole reilua.

Poliittiset aktivistit ovat oikeasti hengenvaarassa. Poliittisista vangeista pitäisi kyllä puhua enemmän. Me teemme koko ajan työtä heidän puolesta. Meillä on mielenosoituksia, puhumme mediassa ja järjestämme tilaisuuksia. Olin Eduskunnassa suunnittelemassa avointa tilaisuutta, jonka suomalaiset kansanedustajat järjestäisivät. Samanlaista toimintaa on myös muissa maissa. Myös Pariisissa on käyty keskusteluja, samoin nyt Belgiassa Europarlamentissa. Tämä on tärkeätä työtä, mutta kyllä sitä voisi olla enemmän.

Myös meidän venäläisten ja venäjänkielisten voimat ja huomio menevät enimmäkseen kuitenkin Ukrainan puolustamiseen. Monet tekevät todella paljon avustustyötä. On olemassa valtavia projekteja joilla autetaan ukrainalaisia, koska heidän surunsa on suurempi ja heidän asemansa  on paljon pahempi.

Kirkon roolista, miten suuressa arvossa kirkon tuki tälle sodalle on?

Putinin kirkko. Ajattelisin että siinä on sama jakautuma kuin muutenkin. 20 % kannattaa  aktiivisesti Putinia. En tiedä kuinka syvällistä ja oikeata se usko on, tai liittyykö se ortodoksikirkon johdon politiikkaan ollenkaan. Kirkon johtaja on KGB-pappi. Hän kyllä siunaa sodan ja ihmisten murhaamisen Ukrainassa, mikä on aika kamalaa. Asia yritetään esittää niin, että kun monet käyvät kirkossa, se tarkoittaisi tukea kirkon politiikalle. Mutta ihminen voi käydä kirkossa koska hän oikeasti uskoo jumalaan. Ei hän välttämättä kuuntele mitä se metropoliitta sanoo. Erityisesti pienissä kylissä ja pienissä paikallisissa kirkoissa on myös paljon pappeja, jotka vastustavat sotaa ja ymmärtävät mitä tapahtuu. Syrjäkylien asukkailla ei valitettavasti ole useinkaan ollut mahdollisuutta muodostaa itsenäistä mielipidettä. Ja näitä pappeja sorretaan myös. He joutuvat yhtä lailla vankilaan, jos joku heistä julkisesti vastustaa metropoliitta Kirilliä. Tällaista on tapahtunut. Joku on kuollut tai saanut “sydänkohtauksen” – sillä heillä on varmasti menetelmiä sellaisen aiheuttamiseksi.

En siis voi sanoa, että Venäjällä enemmistö uskoisi kirkon politiikkaan. Valitettavasti ei voi tarkkaan sanoa mitä ihmiset oikeasti ajattelevat, koska ihmisten haastatteleminen ja kyselytutkimuksiin vastaaminen on vaarallista. 147 miljoonaa ihmistä, mistä me voimme tietää mitä heidän päissään tapahtuu.

Kirkon asemastahan voi kysyä, kuinka usein käytte kirkossa, onko se teille tärkeätä vai onko joku muu asia tärkeämpi. Sitä voi kysyä hyvin epäsuorasti. Olen koulutukseltani sosiologi. Jotain voi saada selville, vaikka ei suoraan kysytä. Esim. naisen asemasta, seksuaalivähemmistöistä ym. voidaan tietääkseni kysyä hieman helpommin.

Tämän tyyppisiä kyllä on, juuri että katuhaastatteluissa tehdään varovaisia kysymyksiä.

Siellä on tehty juuri tällaisia kyselytutkimuksia. Esimerkiksi muistan yhden kysymyksen: “Oletteko valmiit lahjoittamaan palkastanne niin ja niin paljon kerran kuussa tähän sotilaalliseen erikoisoperaatioon Ukrainassa…” – se oli ihan pieni summa. Vain kahdeksan prosenttia oli siihen valmis. Joten suosio hiipuu heti kun pitäisi tehdä jotain konkreettista. Ihmiset on taivutettu nimenomaan pelolla “tukemaan” sotaa.

Jos jokin asia koskee ihmisiä suoraan, niin silloin kyllä vastustetaan. Katukyselyyn voidaan vastata, että kyllä, kannatan sotilasoperaatiota, Putin tekee hyvää. Mutta jos kyse on jostain joka koskettaa henkilökohtaisesti niin ihminen voi kääntää takkia saman tien. Oikeasti!

Kun Belgorodiin hyökättiin niin siellä muuttui ääni kellossa. Pommisuoja oli täysin epäkelpo ja valmistautuminen olematonta. Alueen asukkaat kiroilivat ja haukkuivat oman paikallisen johtajansa. Nämä ihmiset eivät patrioottisesti ryhdy suojelemaan sitä omaa kylää. Puhe on ollut vain pinnallista. Tämä on minun mielipiteeni sen perusteella mitä uutisistakin seurasin. Hyvin nopeasti voi mielipide muuttua.

Propagandaa ja telkkaria katsellaan tunnevaltaisesti, ajatellaan, että olemme mahtipontisia, imperialistisia ja voimakkaita ja olemme kaikki suurempia jne. Mutta sitten kun ilmenee että ollaankin heikkoja ja hävitään, se on shokki ja mieli muuttuu hyvin nopeasti.

Valitettavasti näin on. Propaganda on tappanut ihmisten aivot ja kyvyn itsenäiseen ajatteluun. Mutta kun asiat menevät huonompaan suuntaan, kun vaikka kaupoista loppuu tavara tms. –  yleensä jos oma elämä konkreettisesti vaikeutuu, niin sitten ollaan ettei mitään, mehän ollaan rauhan puolella.

Tosin nykyään kun sotaa on käyty jo yli vuosi, niin monet sanovatkin toivovansa rauhaa. Tämä kenties kuulostaa ukrainalaisista pahalta, mutta jos me haluamme rakentaa sen toisenlaisen Venäjän, meidän pitää jollakin lailla ymmärtää näitäkin ihmisiä – ei hyväksyä, mutta työskennellä heidän kanssaan. Kyseessä on 60 prosenttia 147 miljoonasta. Kuka ottaa vastuun heistä? Kaikenlaisia ohjelmia on olemassa. Memorialin keskukset ympäri Venäjää täytyy rakentaa tietenkin, Stalinin ja Leninin patsaat pois. Ja eräs tärkeä tehtävä on historian kirjojen uudistaminen. Tästä myös puhuttiin Brysselissä. Nykyiset kirjat sisältävät vain sotaa, sotaa ja sotaa. Periodisointi on sen mukaan mitä sotia on käyty. Jos verrataan muiden maiden historian oppikirjoihin, niin niissä on käsitelty myös yhteiskuntien ja yhteisöjen kehittymistä. Yleensäkin niissä on paljon monipuolisempaa sisältöä. Venäjällä historian opetus antaa ihmisten ymmärtää, että vain fyysinen voima ja valloitussodat ovat tärkeitä. Historiankirjojen uudistaminen on työ, jota täytyy laittaa oikeat ihmiset tekemään.

TEEMA: Ukrainan voitto ja Venäjän tulevaisuus – voiko tulevaisuutta ennustaa?

IDEA -teemalehteä 1/2023 saa verkkokaupoista, Rosebud Sivullisesta Helsingistä sekä Uusi historia -yhdistyksen tilaisuuksista.

Luettavissa nyt myös ilmaiseksi (klikkaa kuvaa).

ovh 12 e. ISBN 978-952-7352-14-4

Esittelyä täällä: humanpath.net/idea1-2023/

Liity postituslistalle

Jos haluat tietoa tilaisuuksiemme ajasta, paikasta ja ohjelmasta, ilmoittaudu postutuslistalle osoitteeseen uusihistoria (at) humanpath.net. Saat meiltä postia noin 1-2 kertaa kuukaudessa.

Uhkien kategoriassa: Donald Trump pyrkinee uudelleen presidentiksi. Tämä tarkoittaa uhkakuvaa Ukrainalle. Myös Lukashenka Valko-Venäjällä muodostaa uhkakuvan Ukrainalle, kun Valko-Venäjällä tullaan säilyttämään ydinaseita. Media on ollut ehkä turhankin hiljaa siitä, mitä tämä kaikki merkitsee Suomen turvallisuudelle ja vakaudelle. Venäjän puolisessa Karjalassa on omat separatistihankkeensa.

Lukashenka on kyllä alistunut Putinille ihan kokonaan, hän on pelkkä pelle. Hän ei voi tehdä yhtään mitään ilman Putinia. Jos Putin kaatuu, niin Lukashenkakin lentelee sieltä pois. Voi olla, että Lukashenkalle tapahtuu jotain jo ennenkin, koska hän joutui Moskovassa käyntinsä jälkeen äkillisesti sairaalaan. Voi olla, ettei hänestä enää ole hyötyä Putinille. Hänelle voi sattua jotain nopeastikin.

Suomen kannalta… tuohon on hieman vaikea vastata. Suomen turvallisuus kuitenkin on tärkeä, ja Suomi on onneksi jo liittynyt Natoon. En tiedä kuinka hyvä tai huono asia on, että raja-aitaakin rakennetaan. Mutta onneksi puolustusvoimat toimivat täällä hyvin, samoin ministeriöt ja Supo jne. En usko, että Suomelle voi tapahtua jotain. Ei Putin uskalla, Putinilla ei ole enää voimia tehdä mitään. Aseellinen voima on tuhlattu Ukrainaa vastaan sotiessa. Kunnollisia varusteita ei ole ollut alun perinkään, kun kaikki on varastettu tai päästetty ruostumaan. Joukkoja lähetetään sinne ilman mitään, paljain käsin. Se on toisaalta naurettavaa, toisaalta kauheata. Voi kysyä miten tämä on mahdollista. Sotilaat ovat jo kapinoineet. He pakenevat kun näkevät mitä todellisuudessa tapahtuu.

En tiedä Valko-Venäjän suhteen uskaltavatko he ryhtyä johonkin. Ydinaseiden mahdollinen sijoittaminen Valko-Venäjälle on kyllä huono merkki ja se voi olla vaarallista.

Jos Trump valitaan, se olisi aika huono merkki. Toivottavasti ei. Euroopankin apu on ollut huomattavaa. Mutta sitä pitäisi kontrolloida paremmin, ettei pakotteita kierrettäisi. Nyt lännestä menee vieläkin asetuotantoon tarkoitettuja komponentteja Venäjälle.

IDEA-lehden aiheista, erityisesti suosittelisin osasto kolmea, “Sankaritarinoita Venäjältä”. Siinä on esitelty Venäjän opposition esikuvallisia ihmisiä. Uusi historia -yhdistyksessä olemme seuranneet hyvin tarkkaan sekä Venäjää että Ukrainaa, varsinkin Ukrainan Euromaidanin jälkeen. Tässä on tarinoita Navalnyistä, Ilja Jashinista, Kara-Murzasta sekä joistakin vähemmän tunnetuista. Lisäksi kaatopaikkaprotesteista. Venäjällä on paikallisia, erityiskysymyksiin keskittyneitä protesteja jotka kuitenkin ovat aika hurjia ja kunnioitettavia. Meidän mielestä oli hyvin tärkeätä tuoda esiin näitä.

Tietenkin kiinnostaisi vielä tietää niistä ristiriidoista mitä on nyt Venäjän oppositiossa, mutta tässä lehdessä keskityttiin esittelemään sitä, miten ihmiset siellä henkensä uhalla vuosikaudet murtumatta jatkaneet oppositiotoimintaansa ja nyt ovat vankilassa. Siitä pitäisi Suomessakin enemmän pitää meteliä. 25 v. ja 35 vankeusrangaistukset ovat kuolemantuomioita.

Kirjeitä vangeille mielenosoituksessa Helsingissä. KUVA: Suomen venäjänkielisten demokraattinen yhteisö, Facebook-sivu. Suora linkki julkaisuun

Mutta he (vankilassa olevat oppositioaktivistit) jatkavat siltikin puhumista, kirjoittavat kirjeitä ja vastaavat meille. Me kirjoitamme heille koko ajan, järjestämme ympäri maailmaa kirjeiden lähettämistä poliittisille vangeille. Heitä on vähän yli 500 tällä hetkellä. Myös kaikille tuntemattomille kirjoitetaan jatkuvasti. Sama tapahtuu valkovenäläisten liikkeessä, siellä on meidän kavereita.

Sascha Skotshilenko vaihtoi kaupassa hintalappujen tilalle pieniä viestejä esim. Mariupolin pommituksista tai Buchan julmuuksista. Ja siitä hän sai vankeutta, en muita montako vuotta. Mutta hän on huonossa fyysisessä kunnossa, koska hänellä on keliakia eikä hänelle anneta  gluteenitonta ravintoa. Häntä kidutetaan siellä.

Kuitenkin he kirjoittavat meille niin positiivisia viestejä että ihan nolottaa. Ja heti herää kysymys, että mitä me vielä voisimme tehdä. Navalnyikin on ollut jo kaksi vuotta vankilassa ja äsken oli hänen syntymäpäivänsä. Kesäkuun neljäs on Suomen puolustusvoimien päivä ja Mannerheimin syntymäpäivä, mutta myös Navalnyin syntymäpäivä. Me olemme järjestäneet mielenosoituksia. Oodin edessä meitä oli noin sata henkeä. Brysselissä oli ihmisiä jokaisesta maasta.

Meidän toiminta alkoi tammikuussa 2021, kun Navalnyi palasi Venäjälle ja hänet vangittiin heti. Pidimme mielenosoituksia kaikissa Euroopan maissa. Sen jälkeen olimme kahden vuoden ajan 24/7 joka ikinen päivä keskustelleet chateissa, mutta emme koskaan tavanneet. Vasta näissä tapaamisissa näimme toisemme kasvokkain. Monet meistä olivat tavanneet jo Berliinissä, ja jotkut jo Riikassa (Kasparovin foorumissa). Jotkut vasta nyt Brysselissä. Se oli voimakas kohtaaminen, siinä oli vahvat tunteet. Siinä sitten menimme isolla porukalla kirjoittamaan kirjeitä poliittisille vangeille.

Ja olemme kirjoittaneet ainakin yli sadalle. Se on tärkeää. Ja tärkeää on kirjoittaa vähemmän tunnetuille. Koska Navalnyille, Jashinille ja Kara-Murzalle kyllä kirjoitetaan. Heillä on myös hyvät asianajajat. Heillä on puolisot ja he tietävät, että heitä kannustetaan. Mutta on myös täysin yksinäisiä vankeja, jotka olivat Navalnyin porukassa tai osallistuivat mielenosoituksiin tai pitivät yhden hengen mielenosoitusta. Jotkut menivät tyhjän paperin kanssa kadulle seisomaan ja siitäkin saattoi joutua vankilaan.

Vankilassa on paljon ihmisiä, ja heidän psyykkinen ja fyysinen tilanteensa on vaikea. Heille voi tapahtua kaikenlaista pahaa. Kidutusta tapahtuu jne.

Lisäksi meillä oli kansainvälinen kampanja “Save Children from putinism”. 19 000 ukrainalaista lasta on viety Venäjälle. Heidät annetaan venäläisiin perheisiin ja heitä venäläistetään. Heitä, samoin kuin venäläisiä lapsia kasvatetaan militarismiin. Tämä alkoi

Venäjällä pikkuhiljaa joitakin vuosia sitten. He ymmärsivät, että tämän sukupolven voi kasvattaa sellaiseksi kuin he haluavat. Indoktrinaatio alkaa jo lastenkodeissa.

Tämä on vielä pahempi ja vaarallisempi ongelma. Poliittiset vangit ovat aikuisia ihmisiä, joilla on vahvat näkemykset ja tunteet. Mutta kun lapsiin ympäri Venäjää kohdistetaan tällaista, sillä voi olla pahoja seurauksia.

Erilaisissa kampanjoissa yritämme saada siepatut ukrainalaiset lapset sieltä pois. (Ks. myös artikkelikuva.)


Tunnettu elokuvaohjaaja Vitali Manski pidätettiin FSB:n rakennuksen edessä. Kuvakaappaus Askold Kurovin Facebookiin lataamalta videolta 22.12.2020.

IDEA-lehdestä vielä: tästäkin voi joutua vankilaan jos näyttelee sinisiä alushousuja FSB:n rakennuksen edessä. Tässä kuvassa on kuuluisa elokuvaohjaaja joka katsoo tässä sitten hyvin hämmästyneenä että joudunko minä tästä nyt vankilaan. No, pidätetyksi ainakin joutui.

Siniset alushousut viittaavat siis Navalnyin myrkyttämiseen.

Aika hyvin kun sinä (Pia) sanoit, että pitää järjestää taho, joka käsittelee nämä kaikki rikokset. Sen tavoitteen hyväksi työskentelee mm. Oleksandra Matvichuk, kansalaisoikeuksien keskuksen johtaja Kiovasta. Hänen johtamansa NGO sai Nobelin palkinnon v. 2022 yhdessä venäläisen Memorialin sekä valko-venäläisen ihmisoikeusaktivistin Ales Bialiatskin kanssa. Bialiatski on vankilassa ja palkintoa vastaanottamassa oli hänen vaimonsa Natalia Pinchuk.

Mielestäni aktivistit ja asiantuntijat ovat tärkeämpiä kuin poliitikot. Koska tästä se kaikki alkoi: ihmisoikeudet ja siihen liittyvät arvot olivat nollatasoisia Venäjällä. Kukaan ei niitä huomioi. Tulin itse toimintaan silloin kun Navalnyi vangittiin (tammikuussa 2021). Me käänsimme heidän videoitaan.

Olemme puhuneet vuosia jo ennen Venäjän täysmittaista hyökkäystä länsimaiden päättäjille, että lopettakaa se yhteistyö, koska ei voi ojentaa kättä viholliselle joka on rikollinen. Kuitenkin käytiin kauppaa. Oligarkkien rahat olivat lännessä ja kaikelta tältä suljettiin silmät.

Samalla ihmisoikeuksia poljetaan miten vain, sekä Valko-Venäjällä että Venäjällä.

Myös Ukrainassa valitettavasti on ollut paljon korruptiota. Se on mahdollistanut Venäjän soluttautumisen. Venäjältä on lähetetty sinne ihmisiä, jotka yrittivät omaa kaappaustaan ja Ukrainan venäläistämistä. Tämä on ihan yleisesti tiedossa.

Irinalle kiitos, on ollut upeata kuunnella. Kysymyksen esitän kuitenkin Pertsalle. Tässä on Uusi historian näkemys sotien syntyyn ja toit siihen sosiaalipsykologista ulottuvuutta, joka on todella tärkeä. Ihmisen itsetuhoisessa kehityskulussa olennainen muutos käynnistyi silloin kun syntyivät ammattiarmeijat n. 3500 eaa. Sumerissa. Siellä pieni vähemmistö kykeni tämän sotajoukon avulla alistamaan valtaväestön ja synnyttämään luokkajärjestelmän. Tästä käynnistyi imperiumien kehitys. Sodankäynnin teknologia muuttui yhä hurjemmaksi ja sodat raaemmiksi.

Nyt kuitenkin Uusi historia -yhdistys on esittänyt näkemyksen, että Yhdysvaltojen ja Britannian hyökkäys Irakiin vuonna 2003 olisi ollut viimeinen länsimaiden suorittama imperialistinen hyökkäyssota. Ja kun tässä on puhuttu siitä, että Venäjän pitää muuttua demokraattiseksi, eli jossain mielessä samankaltaiseksi kuin länsimaat, mutta ilman sitä länsimaiden imperialismia. Niin mitä perusteita on sille, että Irakin sota oli viimeinen länsimaiden suorittama imperialistinen sota?

Tietenkään mitään sataprosenttista varmuutta siitä ei voi olla, mutta perusteita on. Ensinnäkin jo se, mitä USA:n hyökkäys Irakiin sai aikaan: Venäjä katsoi, että silläkin on oikeus hyökätä.  USA antoi esimerkkiä siitä, että kansainvälisestä oikeudesta ei tarvitse välittää. Mutta kun Venäjä tosiaan hyökkäsi, niin minusta tuntuu, että minkään sellaisen maan poliittinen johto, jossa on vähänkään demokratiaa, ei voi, ei ole kanttia, ei legitimiteettiä aloittaa tuollaista imperialistista hyökkäystä toiseen maahan. Totta kai pieniä yhteenottoja voi tulla. On maita, jotka eivät ole demokraattisia, joilla on autokraattisia johtajia, kuten Turkki esimerkiksi. Mutta jotta tuollainen suuri imperialistinen hyökkäys voisi toteutua, niin silloin pitäisi demokraattisen maan muuttua autoritaariseksi ja sieltä pitäisi viedä sananvapaus. Se taas kestäisi aikansa, että imperialistisen mentaliteetin voisi rakentaa, että voisi saada kansan kannattamaan hyökkäystä ja lähtemään tapattamaan itseään tarpeettomaan sotaan. On hirveän epätodennäköistä että näin voisi tapahtua.

Ehdottaisin, että kun nyt kuitenkin tuli tällainen optimistinen näköala maailmasta ilman imperialistisia sotia niin voitaisiin ehkä lopettaa tähän.

Kiitos kaikille, ja aivan erityisesti Irinalle.

2 Comments

  • Olen tuosta kovasti eri mieltä, niin kuin kai suurin osa sekä ukrainalaisia että heidän tukijoitaan, mukaan lukien Venäjän oppositio. Venäjän täytyy kokea murskahäviö ja Ukraina tarvitsee rajansa ja turvatakuut, sillä muilla ehdoilla solmittava rauha on vain hengähdystauko ja tilaisuus valmistautua uusiin hyökkäyksiin. Imperialismi ja rajamaiden valloittaminen on Venäjän nyky-systeemin ytimessä, jos se ei muutu ei muutu myöskään siltä taholta tuleva uhka.

    Täällä on kyllä paljonkin artikkeleita siitä, miksi Venäjän kleptokraattinen imperialismi väistämättä tulee romahtamaan. Se on viime kädessä suuri toivon lähde koko demokraattiselle maailmalle ja kaikille Venäjän rajanaapureille. Lue vaikka täältä:

    https://humanpath.net/milloin-venalaiset-nousevat-kremlin-hyokkayssotaa-vastaan/
    Ja täältä:
    https://humanpath.net/venajan-hyokkays-ja-vasemmiston-rauhanaate/

  • Kasarilla kuivahtanutta Rauhanliikettä on todellakin syytä herätellä. Sekä lännen että idän propagandakoneistot toimivat rauhaa vastaan, eivät sen puolesta.
    Antakaa niille neukuille se demilitarisoitu vyöhyke ja lupaus siitä että Ukraina ei liity Natoon. Vaikka Stalin tappoikin enemmän ukrainalaisia kuin saksa juutalaisia, ei ole mitään järkeä jatkaa hitaasti tuhoavaa asemasotaa. Ymmärrän kyllä ukrainalaisten historiallista painolastia Venäjän kyljessä, he eivät halua antaa myöten. Ylpeys molemmin puolin on tässä se raadollisen inhimillinen tekijä.

Kommentoi