Sankaritarinoita Venäjältä

Vuosina 2017–18 Venäjällä oli poliittinen kriisi. Koululaiset ja opiskelijat, rekkakuskit, eläkeläiset, oppositioaktivistit ja aivan tavalliset kansalaiset protestoivat korruptiota, vaalivilppiä, tietulleja, laittomia kaatopaikkoja, ympäristöongelmia ja eläkeuudistusta vastaan.

Aleksei Navalnyin toiminta oli alkanut muodostua Kremlille todelliseksi uhkaksi.

Hän oli paljastanut terävästi ja yksityiskohtaisesti lukuisten johtohenkilöiden korruptiota.

Hän oli onnistunut luomaan maatakäsittävän organisaation, joka näki mahdollisuuksia aluevaaleissa. Hän suunnitteli asettuvansa presidenttiehdokkaaksi, ja tietysti hänen organisaatiollaan oli mahdollisuuksia paljastaa laajamittaista vaalivilppiä.

Sitten alkoivat Valko-Venäjän mielenosoitukset. Kuten Svjatlana Tsihanouskaja, opposition maanpakoon joutunut johtohahmo sanoi, Venäjällä on protesteja, Valko-Venäjällä on vallankumous.

Tässä on taustaa hyökkäykselle Ukrainaan ja sotilasdiktatuurin pystyttämiselle.

Venäjää todella uhkasi värivallankumous. Kävi niin kuin tsaari Nikolai II:lle, joka sanoi: “Tarvitsen pienen sodan”. Sellaiseen tarjoutui tilaisuus kun syttyi Japanin vastainen sota.

Seurauksena oli vuoden 1905 vallankumous, joka pakotti tsaarin suostumaan perustuslailliseen monarkiaan. Ja jatko on historiaa…

Kremlillä oli mieluisat muistot siitä, miten Krimin miehitys lisäsi Putinin kannatusta ja miten lännen reaktio oli varsin laimea. Kun sitten tiedusteluraportit kertoivat, että Kiova antautuisi muutamassa päivässä, näytti varmaan hyvältä idealta käynnistää “pieni sota” koko Ukrainan valtaamiseksi. Sota pakotti tukahduttamaan kaiken liberaalin toisinajattelun.

Olisi erittäin tärkeätä, että Suomi tukisi Venäjän oppositiota kaikin mahdollisin keinoin, vaatisi poliittisten vankien vapauttamista ja helpottaisi heidän maahan pääsyään.

Ihmiset, joita seuraavassa esittelemme, ovat nyt vähemmistössä, mutta he nauttivat suurta eettistä arvovaltaa. Heillä ja heidän kaltaisillaan tulee vielä olemaan myös enemmistön kannatus.