G.H. von Wright filosofina – “aikalaisdiagnoosin” pohdintaa
Seuraava teksti perustuu Timo Vainion alustavaan puheenvuoroon Uusi historia -yhdistyksen tapaamisessa 20.1.2025.
Filosofina Georg Henrik von Wright kiinnittyi “anglosaksiseen, loogis-analyyttiseen 1900-luvun filosofiaan”. Tämä valinta tapahtui jo varhain, eikä hän kyseenalaistanut sitä missään elämänsä vaiheessa. Tosin hän eritteli kriittisesti koulukunnan eri suuntauksia ja niiden kehitysmahdollisuuksia. Näin arvioi filosofi Thomas Wallgren.[1]
von Wrightin filosofiaa ja hänen aikalaisdiagnoosiaan on Suomessa käsitelty runsaasti filosofien toimesta. Wallgren toimitti yhdessä Johan Strandin kanssa vuonna 2016 ilmestyneen teoksen Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija.[2] Ilkka Niiniluoto käsitteli häntä vuonna 2023 esitelmässään Osallistuvan filosofian perinne Suomessa.[3] Kari Väyrynen julkaisi vuonna 2024 laajan tutkielman Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys. Kohti kriittistä kokonaiskuvaa.[4] Strandin ja Wallgrenin teoksessa useat kirjoittajat Suomesta ja muista pohjoismaista pohtivat von Wrightin sisäistä ristiriitaa analyyttisen filosofianperinteen jatkajana ja toisaalta aikalaisdiagnoosin ja -kritiikin tekijänä. He (ja von Wright itse) pitivät keskeisenä hänen ajattelussaan ollutta “kuilua” kahden filosofian puolen välillä.[5]
Von Wright teki tutkijanuransa yliopistofilosofian tai akateemisen filosofian parissa analyyttiseen filosofiaan perustuen.[6] Hänen “aikalaisdiagnostiikkansa” käsitteli elämää, yhteiskuntaa ja sivilisaatiota ilmaantuneiden uusien ongelmien kannalta.[7] Väyrynen luonnehtii von Wrightin filosofian ensimmäistä puolta länsimaisen tieteen ethosta (siis moraalia) myötäileväksi ja jälkimmäistä taas sivilisaatio- ja aikalaiskritiikiksi.[8]
Seuraavassa osoitan, että yksi olennainen asia on puuttunut von Wrightin “aikalaisdiagnoosin” ja hänen filosofiansa käsittelystä. Tämän näkökulman avaa Matti Puolakan filosofia- ja aikakausikäsitys.
(1)
Matti Puolakka arvosti suuresti Georg Henrik von Wrightiä sekä Ilkka Niiniluotoa. Hän oli sitä mieltä, että akateemista filosofiaa, yliopistofilosofiaa tietenkin tarvitaan.
Puolakka piti itseään eettis-intellektuaalisena ajattelijana, ei tutkijana tai yliopistofilosofina. Hänen mukaan “tosi filosofia” pyrkii paljastamaan oman aikansa “kollektiivista itsepetosta”, ajan yhteiskunnallista valhetta.[9] Puolakka kirjoittaa v. 2014:
“(…) sivistyneessä Suomessa kukaan keskeinen filosofi ei ole uskaltanut sanoa totuutta suomettumisesta. (…) Tässä mielessä näkemykseni filosofiaan eroaa jyrkästi esim. Georg Henrik von Wrightin tai Ilkka Niiniluodon näkemyksestä. Filosofin pitäisi ennen kaikkea tietää, mitä omassa maassa todella tapahtuu ja mikä siinä on sellaista, mitä ‘ei saisi sanoa’ eikä oikein edes ajatella.”[10]
Toisessa yhteydessä v. 2016:
“von Wright ja Niiniluoto ovat malliesimerkkejä reilusta väittelytavasta niissä filosofisissa ja kulttuurikeskusteluissa, joihin he ovat osallistuneet. He eivät kuitenkaan missään aikuisen elämänsä vaiheessa käyneet aikansa suurinta kollektiivista itsepetosta, suurinta institutionaalista valetta eli suomettumista ja suomettamista vastaan. Tämä on räikeän selvä tosiasia. He eivät nousseet kertaakaan puolustamaan niitä, joiden sananvapaus suomettumisen vuoksi käytännössä kiellettiin.”[11]
Suomen filosofisen yhdistyksen kollokviossa vuonna 2023 Ilkka Niiniluoto piti osallistuvaa filosofiaa Suomessa käsitelleen esitelmän. Käydyssä keskustelussa kysyin Niiniluodolta onko kukaan suomalaisista filosofeista vuosikymmenten mittaan käsitellyt suomettumista. Pitkään harkittuaan Niiniluoto vastasi, ettei muista kenenkään sitä tehneen. Kun Niiniluodon esitys sittemmin julkaistiin artikkelina, niin suomettumisesta ei siinäkään ole mainintaa.[12]
(2)
Georg Henrik von Wright sai vuonna 1989 niteen sarjassa Library of Living Philosophers [Elävien filosofian kirjasto]. Tätä korkeata kansainvälistä tunnustusta pidetään filosofian “Nobelin palkintona”.[13]
Von Wright syntyi 1916 Helsingissä “vakavaraiseen, sivistyneesen liikemiesperheeseen.” Hän kävi Helsingin ruotsinkielistä normaalilyseota ja kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1934.[14]
Kouluvuosina hän kiinnostui tieteestä ja hänet valtasi edistysusko.[15]
Filosofiaa von Wright opiskeli Helsingin yliopistossa. Hänen opettajanaan oli prof. Eino Kaila. Kaila esitteli von Wrightille ns. Wienin piiriä. Sen looginen empirismi (tai positivismi) oli maailmansotien välisenä kautena eräs keskeinen filosofinen suuntaus.[16] Keväällä 1939 Cambridgessa von Wright kohtasi filosofi Ludwig Wittgensteinin.[17] von Wright puolusti väitöskirjaansa induktion ongelmasta vuonna 1941 (päättelyä erityisestä yleiseen). Vuonna 1946 hänet nimitettiin professoriksi Helsingin yliopistoon ja kaksi vuotta myöhemmin kutsuttiin Cambridgeen. Hänelle myönnetyn professuurin edellinen haltija oli Wittgenstein.[18]
1930-luvun alussa von Wright luki filosofi Oswald Spenglerin edistysuskoa ja länsimaista kulttuuria ja sivilisaatiota arvostelevia esseitä.[19] Hän perehtyi myös Tolstoin ja Dostojevskin teoksiin. Niissä kritisoitiin sielutonta ja “moraaliseen rappioon” johtavaa moderniutta, edistysuskoa ja tiedettä. Näistä aiheista von Wright julkaisi esseitä vuonna 1949. Dostojevski ennusti Venäjän joutuvan tuhoon “rationalismin ja edistysuskon” vuoksi. von Wright tulkitsi tämän tapahtuneen bolshevikkivallankumouksen ja neuvostososialismin myötä.[20]
(3)
Akateemisen filosofian ohessa von Wright pyrki harjoittamaan vapaata intellektuaalista toimintaa ja yritti ymmärtää omaa aikaansa.[21] Sanomalehtikirjoituksessa vuonna 1967 hän otti kantaa USA:n käymää Vietnamin sotaa vastaan. Hän kyseenalaisti tieteellis-teknisen elämänmuodon vaikutuksia 1970- ja 1980-luvun teoksissaan.[22] Niiniluoto luonnehtii von Wrightiä näin:
“Humanismi taistelee poliittisen ja taloudellisen vallan valheellista legitimointia vastaan. Spenglerin ja Wittgensteinin perintönä tähän ajatteluun liittyi haaveeton kulttuuripessimismi, johon sisältyy epäily moderniteettiin kuuluvaa tieteellis-teknisen sivilisaation sekä talouskasvun ja jatkuvan edistyksen ihailua vastaan. Von Wright kantoi huolta luonnon kestokyvystä, ihmisoikeuksista ja ihmisen tulevaisuudesta …)”.[23]
Ammattifilosofin kirjallisen tuotantonsa lisäksi von Wright kirjoitti myös “suurelle yleisölle”.
Tällaisia teoksia olivat mm. Tanke och förkunnelse vuodelta 1955 (Ajatus ja julistus, 1961), Humanismen som livshållning vuodelta 1978 (Humanismi elämänasenteena, 1981), Vetenskap och förnuftet vuodelta 1986 (Tiede ja ihmisjärki, 1987) ja Myten om framsteget vuodelta 1993.[24]
(4)
Ovatko von Wrightin aikakalaiskriittiset puheenvuorot lainkaan tiedettä tai filosofiaa? Niiniluoto ehdottaa, että “(…) osallistuva filosofia voi olla soveltavaa filosofiaa, jossa käytetään hyväksi filosofisen perustutkimuksen menetelmiä ja käsitteitä.”[25]
Aikalaisdiagnoosiaan von Wright luonnehtii deskriptiiviseksi (so. kuvaileva tai esittelevä). Vuonna 1993 hän pohtii oman aikalaisanalyysinsä metodologisia lähtökohtia teoksensa The Three of Knowledge and Other Essays johdannossa.[26] von Wright kirjoittaa:
“Keskityn tiettyihin piirteisiin ja trendeihin, jotka näyttäytyvät minulle ajallemme keskeisinä ja erityisinä. Sen jälkeen katson miten nämä tekijät ovat kehittyneet historiallisesti (…) Lopulta yritän projisoida nämä trendit mielikuvaani tulevaisuudesta olettaen, että ne jatkuvat sellaisenaan (…) Mutta en usko, että noita trendejä voisi muuttaa luottaen ‘manageraaliseen [johtamisvaltaiseen] rationaalisuuteen’, joka oli kuitenkin pitkälle vastuussa niiden synnystä. Tähän muutokseen tarvitaan voimia, joita en voi kuvitella intellektini puitteissa.”[27]
Tässä esityksen muoto on essee. Metodin lähtökohta – tarkasteltavien trendien valinta – on individualistinen, eikä perustu esim. aate- ja yhteiskuntahistorian tarkasteluun. Valittujen tekijöiden historiallisen kehityksen hahmottelu ja projisointi tulevaisuuteen on perusteltua, mutta se jää keskkeneräiseksi. von Wright esittää aikalaisdiagnostiikkansa metodologian, mutta hän ei pohtinut “aikakauden filosofian” mahdollisuutta tai historianfilosofian tarvetta.[28] Metodologiaa käsittelee tanskalainen Anne-Marie Sondergaard Christensen Vieras hotelli Hornasta -luvussa. Hänellä siinä näyttäytyy eräänlainen teleologinen metodi: lähdetään nykyisyydestä (selitettäessä menneisyyttä?) ja tavoitellaan tulevaisuutta.[29]
Kari Väyrynen arvelee, että von Wright ei halunnut seurata mannermaisia esikuvia, esimerkiksi hegeliläis-marxilaista dialektiikkaa.[30] Toiseksi hänen mukaan von Wrightin metodologisen näkemyksen taustalla oli “varsin deterministinen käsitys historian kulusta”. Kolmanneksi Väyrynen päättelee, että von Wrightin deskriptivismi nojautui Wittgensteinin metodiseen esimerkkiin. Siinä arkikieltä kuvaillaan “siten kuin se toimii, pohtimatta kielipelien syntyä, kehitystä ja muutosta.” Väyrynen kirjoittaa: “Filosofia ei pyri analysoimaan syvemmällä piileviä loogisia tai metafyysisiä rakenteita, saati kehittämään teorioita, jotka selittäisivät jotain.”31 Väyrysen artikkelissa tehdään kriittinen, mutta monipuolinen yhteenveto von Wrightin ympäristöajattelusta.[32] Yleisarvio vaikuttaa perustellulta. von Wrightin filosofian kokonaisarvio jää keskeneräiseksi.
Matti Puolakka:
Vain ihmisellä on historia – Ajatuksia ihmisestä ihmiseltä joka määritteli ihmisen
Saatavilla mm. Adlibris, Booky, Suomalainen.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 25 e.
LUE MYÖS
Lähteet ja kirjallisuus
Christensen, Anne-Marie Sondergaard, Vieras hotelli Hornasta -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016)
Hertzberg, Lars, Filosofin ymmärtämisestä oman aikansa taustaa vasten -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016)
Hämäläinen, Nora, Galilei, Jumala tai joku vastaava -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016)
Molander, Bengt, Tiede rationaalisuuden ja irrationaalisuuden välissä -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016)
Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016)
Niiniluoto, Ilkka, Osallistuvan filosofian perinne Suomessa, Ajatus 80, Vol 80 (2023), https://journal.fi/ajatus/article/view/128935/90981 (vierailtu 16.1.2025)
Puolakka, Matti (Santavuori, Heli toim.), Vain ihmisellä on historia, Ajatuksia ihmiseltä joka määritteli ihmisen, Uusi historia ry, Helsinki 2020
Strand, Johan, Georg Henrik von Wright ja Ingemar Hedenius -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016)
Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Johdanto -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016)
Vainio, Timo, Osallistuvaa filosofiaa? https://humanpath.net/osallistuvaa-filosofiaa/ (vierailtu 16.1.2025)
Väyrynen, Kari, Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys. Kohti kriittistä kokonaiskuvaa, niin & näin, 3/2024, https://netn.fi/wp-content/uploads/2024/09/netn243-09.pdf (vierailtu 16.1.2025)
Wallgren, Thomas, 1900-luvun polttopisteessä, teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016) von Wright, Georg Henrik, Logiikka, filosofia ja kieli, kolmas painos (1957, 1964, 1968), Otava, Keuruu 1975 von Wright, Georg Henrik, The Three of Knowledge and Other Essays, Brill, Leiden 1993
Östermalm, Bengt, Filosofeja, taiteilijoita ja maailmanparantajia -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016)
Viitteet
[1] Wallgren, Thomas, 1900-luvun polttopisteessä, teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016), s. 26. Ks. myös Strand, Johan, Georg Henrik von Wright ja Ingemar Hedenius -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016), s. 207-208.
[2] Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016).
[3] Niiniluoto, Ilkka, Osallistuvan filosofian perinne Suomessa, Ajatus 80, Vol 80 (2023), https://journal.fi/ajatus/article/view/128935/90981 (vierailtu 16.1.2025).
[4] Väyrynen, Kari, Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys. Kohti kriittistä kokonaiskuvaa, niin & näin, 3/2024, https://netn.fi/wp-content/uploads/2024/09/netn243-09.pdf (vierailtu 16.1.2025), s. 45-62.
[5] Hertzberg, Lars, Filosofin ymmärtämisestä oman aikansa taustaa vasten -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016), s. 136-137. Molander, Bengt, Tiede rationaalisuuden ja irrationaalisuuden välissä -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016), s. 153.
[6] Christensen, Anne-Marie Sondergaard, Vieras hotelli Hornasta -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016), s. 191. Väyrynen, Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys, s. 45.
[7] Wallgren, 1900-luvun polttopisteessä, s. 22-24 ja 26. Östermalm, Bengt, Filosofeja, taiteilijoita ja maailmanparantajia -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016), s. 85.
[8] Wallgren, 1900-luvun polttopisteessä, s. 26-28, 31-34, 38-39 ja 40-41. Östermalm, Filosofeja, taiteilijoita ja maailmanparantajia, s. 89-92. Hämäläinen, Nora, Galilei, Jumala tai joku vastaava -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016), s. 106110.
[9] Muista arvioijista poiketen Väyrynen katsoo, että von Wrightin filosofinen persoona ei ollut niin “jyrkän kaksijakoinen” kuin usein ajatellaan. von Wright hyväksyi “tieteellisesti perustellun metafysiikan”, eikä kannattanut jyrkimpiä loogisen positivismin näkemyksiä. Hän perehtyi Spenglerin historianfilosofiaan ja Jacob Burkhardtin kulttuurihistoriaan omaksuen renessanssin universaalisen ihmisihanteen (humanismi). Väyrynen, Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys, s. 45-46.
[10] Totuuden tavoittelu on Puolakan mukaan yhteiskunnallisen valheen paljastamista. (Tässä on uusi näkemys tieto-oppiin.) Se vaatii totuudenrakkautta sekä oikeudentajua ja itsetuntemusta. (Tässä on uusi näkemys moraaliin.)
[11] Puolakka, Matti (Santavuori, Heli toim.), Vain ihmisellä on historia, Ajatuksia ihmiseltä joka määritteli ihmisen, Uusi historia ry, Helsinki 2020, s. 341 (2014).
[12] Puolakka, Vain ihmisellä on historia, s. 346 (2016).
[13] Ks. Vainio, Timo, Osallistuvaa filosofiaa? https://humanpath.net/osallistuvaa-filosofiaa/ (vierailtu 16.1.2025).
[14] Niiniluoto, Osallistuvan filosofian perinne Suomessa, s. 63.
[15] Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Johdanto -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016), s. 8.
[16] Wallgren, 1900-luvun polttopisteessä, s. 22.
[17] von Wright, Georg Henrik, Logiikka, filosofia ja kieli, kolmas painos (1957, 1964, 1968), Otava, Keuruu 1975, s. 21-22 ja 165-166.
[18] von Wright, Logiikka, filosofia ja kieli, s. 102-111, 141-160 ja 228-244. Hertzberg, Lars, Filosofin ymmärtämisestä oman aikansa taustaa vasten -luku teoksessa: Strand, Johan & Wallgren, Thomas, Georg Henrik von Wright – modernin ajan ajattelija, Gaudeamus, Tallinna 2020 (2016), s. 129-131.
[19] Strand & Wallgren, Johdanto, s. 8-9. Wittgenstein puhui omista epäilyistään.. Wallgren, 1900-luvun polttopisteessä, 24. Strand, Georg Henrik von Wright ja Ingemar Hedenius, s. 208. von Wright kehitti 1950- ja 1960-luvulla ns. deonttisen logiikan ja myöhemmin teonfilosofiaa. Strand, em., s. 209-210 ja 217. Niiniluoto summaa von Wrightin tutkimusaiheita näin: “todennäköisyys, induktio, mahdollisuus, velvollisuus, normi, teko, hyvä, aika, preferenssi, järki, selittäminen, syy, laki ja mieli.” Niiniluoto, Osallistuvan filosofian perinne Suomessa, s. 63.
[20] 1930-luvulla Hitlerin valtaannousun jälkeen von Wright sympatisoi Saksaa ja kritisoi Britanniaa. Porvarillisen taustan omanneelle sivistyneistön edustajalle tämä ei ollut tavatonta. Aikanaan herätti kohua, kun von Wright unohti tämän asian muistelmistaan. von Wright, Georg Henrik, Elämäni niin kuin sen muistan, Otava, Helsinki 2002 (2001).
[21] Wallgren, 1900-luvun polttopisteessä, s. 23.
[22] Niiniluoto, Osallistuvan filosofian perinne Suomessa, s. 53.
[23] USA:n tappiollisen Vietnamin sodan (ja eräiden muiden tekijöiden) myötä Neuvostoliitosta tuli kahdesta supervallasta vahvin ja aggressiivisin. Esittikö von Wright lainkaan kritiikkiä neuvostoimperialismia kohtaan?
[24] Niiniluoto, Osallistuvan filosofian perinne Suomessa, s. 63-64.
[25] Strand & Wallgren, Johdanto, s. 15-16.
[26] Niiniluoto, Osallistuvan filosofian perinne Suomessa, s. 66.
[27] Väyrynen, Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys, s. 53-54. von Wright, Georg Henrik, The Three of Knowledge and Other Essays, Brill, Leiden 1993.
[28] von Wright, The Three of Knowledge and Other Essays, Brill, Leiden 1993, s. 4. Lainaus ja käännös: Väyrynen, Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys, s. 54.
[29] Christensen, Vieras hotelli Hornasta, s. 180-187 ja 192-195.
[30] Christensen, Vieras hotelli Hornasta, s. 186-187.
[31] Väyrynen, Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys, s. 53-54. 31 Väyrynen, Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys, s. 56.
[32] Väyrynen, Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys, s. 56-59.
Pertti Koskela:
Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty – Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi osa 1
Esittelyä täällä.
Saatavilla mm. Adlibris, Booky, Suomalainen.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 20 e.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 20 e.
2 Comments
Muistan v. Wrightin arvostelleen NL:oa ajatuksen vapauden puutteesta, filosofia on siellä alisteista “maallisille mahdeille”. (Sama pätee kyllä toisin muodoin myös “vapaiden maiden” filosofeihin – eivät he paljoa omia yhteis-
kunnallisia sidonnaisuuksiaan analysoi.)
Esittikö von Wright lainkaan kritiikkiä neuvostoimperialismia kohtaan?