“Ihminen on luonnostaan paha” – Immanuel Kantin etiikka ja nykytieto ihmissuvun synnystä

Pääartikkeli on Pertti Koskelan kirjoittama. Ihminen on luonnostaan paha  keskittyy osoittamaan, että Kantin etiikkaa voidaan nykyisin perustella sillä uudella tiedolla, mitä meillä on ihmissuvun synnystä, ihmisen ja eläimen erosta sekä  ihmisen pitkästä esihistoriasta. Tosin vain sillä edellytyksellä, että niistä on tehty filosofista yhteenvetoa. Näkökulmana Koskelan artikkelissa onkin Matti Puolakan filosofinen kokonaisnäkemys.

Julkaisemme myös Koskelan artikkelia tukevia Puolakan ex tempore -saneluita hieman editoituina. Puolakan mukaan nykytieto esihistoriasta vaatii ajattelua, päättelyä. Mikään empiirinen todiste yksinään ei riitä ehjän kokonaiskuvan muodostamiseen. Hän pohtii myös Kalevalan lauseita jotka kuvastavat sitä, että ihminen luo käsitteitä, ja se on inhimillisessä kielessä olennaista: “Vaka vanha Väinämöinen – sanan virkkoi, noin nimesi”. 

Ihmisen hyvää ja pahaa käsitellään myös Heli Santavuoren artikkelissa, jossa arvostellaan Rutger Bregmanin menestysteosta Hyvän historia – ihmiskunta uudessa valossa. Tekijä ei kysy lainkaan mikä lopultakin on inhimillistä hyvää ja pahaa ja osuu sen vuoksi useimmiten aivan harhaan. Tässä näkyy jälleen käsitemäärittelyjen merkitys.

Samaan teemaan liittyy myös Pertti Koskelan referaatti teoksesta Vain tavallisia rivimiehiä. Tarina siitä miten tavalliset “hyvät” ihmiset voidakseen kuulua joukkoon syyllistyivät raakuuksiin Saksan armeijan itärintaman taisteluissa toisessa maailmansodassa.