Itsensä lakkauttaminen oli MLR:n suurin saavutus, sillä se merkitsi astumista yksin tienraivaajan polulle.
– Matti Puolakka
Matti Puolakan historianfilosofia on ihmiskunnan yhdistymisen aikakauden filosofiaa – näin ollen se ei perustu minkään yhteiskuntaluokan tai kansakunnan erillisetuihin vaan on tarkoitettu kaikille lajimme jäsenille.
Sen ensimmäiset herätteet syntyivät kuitenkin jo Puolakan yhteiskunnallisen toiminnan ensimmäisessä vaiheessa, eli hänen johtaessaan marxilais-leniniläisiä järjestöjä (HMLS ja MLR) 1970-luvulla sekä Vaihtoehtoliike Itua 1980-luvulla. Molemmista käytettiin leimaavaa nimitystä “maolaiset”, mikä etenkin Idun kohdalla oli tietoinen valhe.
Mielestämme Neuvostoliitossa oli uusi etuoikeutettu yläluokka noussut valtaan, ja sen virallinen ideologia oli muuttunut marxismin irvikuvaksi. MLR ja Itu olivat suomettumisen pahimpina vuosina ainoat, jotka arvostelivat Neuvostoliiton sisä- ja ulkopolitiikkaa perusteltuihin ja perusteellisiin tutkimuksiin vedoten. Vaadimme keskustelunvapautta, sillä suomettumisen ja Neuvostoliiton arvostelun kohdalla sitä ei todellisuudessa ollut kuin hyvin rajoitetusti.
Vielä 1970-luvulla Kiina herätti länsimaissa paljon kiinnostusta. Älyttömistä piirteistä (esim. henkilöpalvonta, hurmahenkiset joukkokoukset) huolimatta näytti siltä, että byrokratisoitumisen vastainen kampanja siellä kykenisi estämään sellaisen rämettymisen kuin Neuvostoliitossa oli tapahtunut. Varsin pian kuitenkin kävi ilmi, että näin ei ollut, vaan kulttuurivallankumous epäonnistui katastrofaalisesti. Puolakka esitti näkemyksensä tuon epäonnistumisen syistä teoksessa Mikä ihminen on? vuonna 1982.
Teos oli Mao Zedongin ajattelun (ja samalla perinteisen marxilaisen filosofian) systemaattinen kritiikki. Samalla se oli yhteenvetoa niistä ajatuksista, joita oli kehitelty 1970-luvun alusta lähtien MLR:n sisäisissä keskusteluissa. Kritiikki kohdistui aluksi erityisesti marxilaiseen ihmiskäsitykseen, moraalifilosofiaan, estetiikkaan ja historianfilosofiaan, mutta laajeni sitten Idun loppuaikoina koko marxilaisen maailmankatsomuksen ja sosialismin näköalan hylkäämiseen.
Huomionarvoisinta MLR:ssä oli, miten se erosi kaikesta muusta sen aikaisesta nuorisoradikalismista. MLR oli ainoa, jonka piiristä syntyi uutta ajattelua ja joka filosofisesti pysyi aikakauden murroksen yllättävissä käänteissä mukana. Muut Länsi-Euroopan kiinalaismieliset järjestöt jäivät dogmatismin pauloihin ja katosivat maidensa poliittiselta kartalta kokonaan.
Suomettumisen ajan mielipidesorto pakotti syvälliseen rehellisyyteen ja ennakkoluulottomuuteen ajattelussa. MLR:n keskustelukulttuuri oli laadullisesti rehellisempää kuin missään muussa poliittisessa järjestössä. Kulttuuriharrastukset olivat keskeisellä sijalla, mukaan lukien maailmankirjallisuus, klassinen musiikki, rock-kulttuuri jne.
Tienraivaajan osa kovan ulkoisen paineen alla vaati myös veronsa, ja historiamme sisältää useita traagisia vaiheita ja tapahtumia.
Uusi historia -yhdistys on käynnistänyt kirjaprojektin, jossa Matti Puolakan elämäkerran yhteydessä kerrotaan perusteellisesti myös MLR:n ja Idun historia. Seuraavassa joitakin olennaisia puolia tästä vaiheesta, jota voidaan hyvällä syyllä kutsua “puolakkalaisuuden esihistoriaksi”.
Sisällys Johdanto Suomettuminen ja suomettaminen MLR, Itu ja suomettuminen Toisinajattelun tukahduttaminen suomettuneessa Suomessa Taistolaiset mielipidevainon keihäänkärkenä Neuvostoliitto romahti – suomettaminen jatkuu uudessa muodossa Totuuskomissio? Johdanto
MLR:n piirissä omaksuttiin Matti Puolakan aloitteesta keskustelukäytäntö, joka oli ainutlaatuinen poliittisissa liikkeissä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin – etenkin koska sitä noudatettiin niin johdonmukaisesti ja monipuolisesti.
MLR ja Itu olivat monessa kysymyksessä aivan omalla tasollaan verrattuna muuhun aikansa yhteiskunnalliseen ajatteluun Suomessa. Ennustimme Neuvostoliiton edessä olevan romahduksen
MLR:n suhtautuminen Kiinaan oli itsenäistä ja analyyttista. Ymmärsimme, että Kiina on alikehittynyt maa, joka vasta muutama vuosikymmen sitten on vapautunut
Idun teesit Idun ohjelmaan voidaan lukea myös seuraavat teesit. Ne ovat tuon ajan (1970-luvun lopun) yhteenvetoa marxismin paikasta historiassa. Näidenkin
Idun loppuaikoina ajatukset kehittyivät hyvin paljon ja nopeasti. Voidaan sanoa, että yhteen vuoteen sisältyi kymmenen vuotta. Tämän vaiheen tutkielmia ja
Tämä vaihe ei varsinaisesti enää kuulu puolakkalaisuuden ”esihistoriaan” ja tässä vain lyhyesti joitakin pääasioita. Meille oli yllätys, että Neuvostoliiton romahdettua
