
Yhdysvallat: Vallankaappaus joka ei voi onnistua

Donald Trump ei ole vain “uhka demokratialle”. Hän on nyt (taustahahmoineen ja rahoittajineen) toteuttanut vallankaappauksen. Sellainen ei voi nykyaikana, USA:n kaltaisessa maassa, onnistua yhtään pidemmän päälle. Perinteisen fasismin pystyttäminen ei ole mahdollista, eikä mikään uudentyyppinenkään totalitaristinen komento voi onnistua.
USA on demokraattinen imperialistimaa, joka on historiansa aikana kokenut monta kirvelevää tappiota (esim. Korea, Vietnam, Väli-Amerikka, Irak ja Afganistan). Koska siellä perustuslaki (kaikista puutteistaan huolimatta) nojaa laillisuusperiaatteeseen, vapaisiin vaaleihin ja sananvapauteen, on USA kyennyt uudistumaan, oppimaan tappioistaan edes jotain. Ja se tulee kykenemään siihen myös sitten kun tämä tämä vallankaappaus hajoaa omaan mahdottomuuteensa ja kansalaisten vastarintaan.
Seuraava artikkeli perustuu Pia Länsmanin puheenvuoroon Uusi historia -yhdistyksen tapaamisessa 20.1.2025. Sitä on täydennetty huomioilla joita tuli esiin keskustelussa.
Matkalla kaaokseen
USA menee Trumpin kaudella entistä pahempaan sisäiseen hajaannukseen ja myllerrykseen. Se näkyy ja kuuluu siinä, mitä on tullut ilmi hänen suunnitelmistaan ja keitä hän on nimennyt presidentinhallintoonsa, mutta myös hänen uhkaavista ja uhoavista puheistaan ja eleistään, mistä esimerkiksi käy jopa hänen presidenttikautensa virallinen valokuva.
Joe Biden kuvasi jo Yhdysvaltoja oligarkiaksi. Valta on Bidenin mukaan keskittymässä vaarallisesti hyvin harvojen ja erittäin rikkaiden ihmisten käsiin. Hallitustehtäviin on tulossa ainakin 13 miljardööriä.
Francis Fukuyaman mukaan äänestäjät ovat USA:ssa ”hylänneet liberalismin ja vapaan yhteiskunnan”, eli tosiasiassa siis yksilönvapauden, tasa-arvon ja suojan, jonka riippumaton oikeuslaitos takaa yhteiskunnalle vallanpitäjien laittomuuksia vastaan. Fukuyaman mukaan Trump on ”vakava uhka klassiselle liberalismille” ja aiheuttanut jo ”paljon tuhoa”.[1]
Trumpin tavoitteena näyttää olevan vallan haltuunotto noudattamalla äärikonservatiivisen Heritage Foundationin viime vuonna laatimaa Projekti 2025 -ohjelmaa. Tämä on nyt käynyt täysin selväksi vaikka Trump vaalikampanjassaan yritti kiemurrella irti Projekti 2025:stä. Sen mukaan päätehtävä on ”trumpismin institutionalisointi”, liittovaltion koneiston saaminen presidentin suoran määräysvallan alle yli kongressin ja osavaltioiden.
Samasta kertoo Saksan Yhdysvaltain suurlähettilään Andreas Michaelisin äskettäinen aivan hurja varoitus, jonka hän esitti julkisuuteen tulleessa luottamuksellisessa asiakirjassa. Sen mukaan Trumpin suunnitelma on “määritellä uudelleen perustuslaillinen järjestelmä”:
- “Demokratian perusperiaatteita, vallan valvontaa ja tasapainoa horjutetaan; kongressilta, lainvalvontaviranomaisilta ja tiedotusvälineiltä riistetään riippumattomuus (…) ja teknologiajäteille annetaan hallintovaltaa”.
- Ne, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä, Trump haastaa oikeuteen ja peruu heidän toimilupansa. Elon Musk manipuloi algoritmit heitä vastaan ja sulkee heidän käyttäjätilinsä.
- Lisäksi Trumpilla on laajat lailliset mahdollisuudet pakottaa osavaltiot toteuttamaan asialistaansa. Asiakirjan mukaan ”jopa sotilaiden lähettäminen (…) olisi mahdollista, jos syntyy ‘kapina’”.[2]
Tässä näkyy hyvin se, miten asian luonne muuttuu toiseksi riippuen siitä, miten se ilmaistaan, mitä sanoja käytetään. Moni taho on esittänyt samansuuntaisia tietoja, mutta tässä ne on sanottu erittäin suoraan. Tuolla tavalla esitettynä näyttää ilmeiseltä, että kyseessä on vallankaappaussuunnitelma.
Matti Puolakka:
Vain ihmisellä on historia – Ajatuksia ihmisestä ihmiseltä joka määritteli ihmisen
Saatavilla mm. Adlibris, Booky, Suomalainen.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 25 e.
Projekti 2025 oli täyttä totta
Yksi Projekti 2025:n kirjoittajista, Trumpin valinta budjettiviraston johtajaksi Russell Vought, on väittänyt, että USA:ssa on menossa “marxilainen vallankaappaus”, jolla maa halutaan tuhota.
Trumpilainen ajojahti kohdistuu tämän kuvitellun vallankaappauksen pesäkkeisiin, etenkin mediaan ja toimittajiin, huippuyliopistoihin, liittovaltion riippumattomiin virkamiehiin, yleishyödyllisiin järjestöihin, yrityksiin, maahanmuuttajiin ja turvapaikan hakijoita vastaanottaviin kaupunkeihin.
Liittovaltion hallinto on aina nojannut puolueettomiin virkamiehiin, joilla on laaja ja syvällinen asiantuntemus omalta hallinnonalaltaan. Heitä pidetään nyt vihollisina ja aletaan painostaa ja vainota mm. uudenlaisella luokittelu- ja nimityspolitiikalla, lomautuksilla ja irtisanomisilla, pelottelemalla, kiusaamalla ja uhkailemalla somessa.
Russell Voughtin mielestä heille pitää aiheuttaa traumaattisia kokemuksia. Heidän täytyy työpaikallaan tuntea itsensä roistoksi muiden silmissä niin, että he pelkäävät aamulla lähteä töihin.
Lisäksi kostetaan niille, jotka on esimerkiksi toimineet syyttäjinä Trumpin rikosjutuissa, sekä muille Trumpin aikaisemmille vastustajille. FBI:n johtajaksi suunnitellun Kash Patelin mukaan Joe Biden voitti edelliset vaalit, koska salaliitto manipuloi vaalitulosta. Patel uhkaa etsiä ja paljastaa salaliittolaiset. Hän kirjoittaa:
“Tämän takia he vihaavat meitä. Tämän takia olemme tyrannia. Tämän takia olemme diktaattoreita.”[3]
Nämä ovat siis osa sitä suunnitelmaa, jolla vallan haltuunotto olisi Projekti 2025:n mukaan tarkoitus toteuttaa, ja jota on ollut kirjoittamassa Trumpin hallintoon nimitettyjä henkilöitä.
Todettakoon lisäksi, että Trumpilla on myös omat sturmgruppeninsa uhkailu- ja painostustoimia varten: Capitoliin väkivaltaisesti hyökänneet äärioikeiston edustajat, jotka Trump ensi töikseen armahti. Lehtitietojen mukaan vajaa 200 heistä oli hengenvaarallisesti hyökännyt poliiseja vastaan ja saanut sen vuoksi pitkän vankeustuomion. Nämä rikolliset voivat nyt kuvitella olevansa lain yläpuolella, koska Trump suojelee heitä ja mahdollisesti armahtaa uudelleen, jos he syyllistyvät vastaaviin väkivallantekoihin hänen hyväkseen.

"Anti-Trump Burnout"
“Joiltakin osin amerikkalaiset instituutiot ovat jo alkaneet mukautua Trumpin tahtoon”, sanoo The New York Timesin haastattelema professori Gordon Abner Texasin yliopistosta. Hän jatkaa:
“Liberalismi heikentyminen ei siis johdu vain Trumpista. Se johtuu siitä, että monet amerikkalaiset haluavat itsevaltaista johtajuutta tai pelkäävät nousta autoritaarista johtajaa vastaan.”
Hiljentäminen, uhkailu ja pelottelu aiheuttavat vaikenemista ja vetäytymistä. Huolestuttavinta ei Abnerin mukaan ole se, että Trump tekee laittomuuksia. Vaan se, että hän “laajentaa valtaansa laillisesti (…), ja että valta-asemissa ei ole ihmisiä, jotka panevat vastaan.”
Johtajat liike-elämässä, korkeakouluissa ja hyväntekeväisyysjärjestöissä pelkäävät puhua tulevaa hallitusta vastaan. Abner kirjoittaa, että Trumpin vastaisessa liikkeessä vallitsee ”Anti-Trump Burnout”, loppuunpalaminen.[4]
Uusi aikakausi maailmantaloudessa
Yksi syy Trumpin suosioon on ollut työväestön elintason lasku, köyhyys vanhoilla teollisuusalueilla, pettymys ja tyytymättömyys etenkin finanssikriisiä 2008 seuranneeseen taloustilanteeseen. Ihmisille, jotka olivat menettäneet talonsa, työpaikkansa ja luottotietonsa aiheutti syvää katkeruutta se, ettei yhtäkään kriisin aiheuttaneista pankinjohtajista asetettu syytteeseen. Tämä tyytymättömyys kohdistuu yhtä lailla molempiin puolueisiin ja koko virkakoneistoon. Trump koetaan edelleen vaihtoehtona.
Taustalla on maailmanhistoriallisen aikakauden vaihtuminen. Eräs ICT-vallankumouksen mahdollistama kehityskulku on se, että perinteinen imperialismi on muuttunut finanssi-imperialismiksi. Demokraattisten imperialistivaltojen (lähinnä USA:n) käynnistämien, kansainvälisen lain vastaisten valloitussotien aika on päättymässä tai jo päättynyt. Tämä sinänsä on historiallinen edistysaskel.
Uusi piirre on, että spekulatiivisesta finanssipääomasta on muodostunut valtioista riippumaton globaali toimija, joka riistää valtioiden – myös perinteisten imperialistimaiden – kansallisomaisuutta ja verotuloja. Se ei sijoita kansalliseen tuotantoon vaan keinottelee, eli tekee rahaa rahalla – ilmiö, jota mikään talousteoria ei oikein osaa selittää.
Finanssi-imperialismilla on kaksinaisluonne: se toimii usein lain yläpuolella tai sitä vastaan ja pyrkii höllentämään kaikkea siihen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa. Toisaalta se tarvitsee kuitenkin lain suojaa voidakseen toimia ja kotiuttaa voittonsa.
Trumpin suosio siis perustuu ilmiöön, jota hän ei käsitä, ei kerro äänestäjilleen eikä yritäkään korjata, pikemminkin päinvastoin. Taitavana TV-esiintyjänä ja demagogina hän on kuitenkin osannut tulkita kansalaisten mielialat ja käyttää niitä hyväkseen.
Sankareita tarvittaisiin, mutta...
Vaikka työläiset köyhältä teollisuusvyöhykkeeltä ja Piilaakson ICT-miljardöörit ovatkin siirtyneet Trumpin kannattajiksi, Trumpin vaalivoitto oli äärimmäisen täpärä ja edelleen lähes puolet kansalaisista vastustaa kaikkea mitä hän edustaa. Osa intohimoisesti – luultavasti huomattava osa. Lähivuosina tullaan näkemään, että oikeusvaltiota ja demokratiaa puolustavat mitä erilaisimmat tahot alkavat nyt tosissaan järjestäytyä vastustaakseen Trumpin (usein täysin laittomia ja perustuslain vastaisia) asetuksia. Vastavoimia on huippuyliopistojen, hallinnon, kansalaisjärjestöjen, median lisäksi varsinkin opiskelijanuorisossa ja aktivismisissa.
Mielenosoitusmarssit eivät tällä kertaa enää juurikaan ole innostaneet. Siinä tosiaan “Anti-Trump burnout” näkyy. Henkeä voi hetkeksi kohottaa, mutta toiminta jää tyhjän päälle, ellei protestiliikkeellä ole mitään selvää ohjelmaa.

On mahdollista, että pääosa tästä taistelusta tullaan käymään tuomioistuimissa.
On perustettu kansalaisjärjestöjä, jotka keräävät rahaa juristien palkkioihin, jotta liittovaltion tai osavaltion lainvastaisia toimia voidaan haastaa oikeuteen.[5] On paljon mahdollisuuksia torjua ilmastopolitiikkaan ja ihmisoikeuksiin kohdistuvia tuhoisia valintoja ja suoranaisia laittomuuksia. Paikallistason mobilisoinnilla on Yhdysvalloissa myös pitkät perinteet. Lisäksi suuri määrä paikallisia virkahenkilöitä (esim. syyttäjät, poliisipäälliköt) valitaan vaaleilla. Presidentin valta erottaa ja nimittää virkamiehiä ulottuu vain liittovaltiotasolle.
Yhdysvallat tarvitsee sankareita, sellaisia kuin republikaanit Liz Cheney ja Adam Kinzinger – eli niitä, jotka etenkin instituutioiden ja politiikan sisällä uskaltavat asettua virtaa vastaan ja panna päänsä pölkylle. Uusin tapaus on piispa Mariann Edgar Budde: hän vetosi presidenttiin niiden puolesta, jotka pelkäävät, kuten seksuaalivähemmistöt ja paperittomat maahanmuuttajat. Murhauhkauksia ja häirintää ovat joutuneet kokemaan kaikki jotka uskaltavat avata suunsa Trumpia vastaan.
Monet kirjoittajat Yhdysvalloissa ehdottavat ratkaisuksi, että demokraattien täytyisi palata ajamaan työväestön etuja, kun siitä viime vuosina on tullut liberaalin eliitin puolue. Tämä on pintaraapaisua. Toki tällä hetkellä demokraattien voitto esim. välivaaleissa olisi suotavaa, koska he vastustavat Trumpin laittomuuksia ja pyrkimyksiä luoda uustotalitaristinen hallintokoneisto. Mutta ainoa tie saavuttaa arvostusta, ainoa tapa löytää uusia näköaloja, uusia ajatuksia ja keinoja demokratian uudistamiseen olisi lähihistorian itsekriittinen tarkastelu.
Sekä demokraateilla että republikaaneilla olisi syvällisen itsekritiikin paikka, ja on hyvin vaikea nähdä että sellaista lähiaikoina tultaisiin kuulemaan. Vaikka kunnioitettavia hahmoja löytyy molemmista leireistä, niin poliitikot ovat useimmiten aivan liian riippuvaisia rahoittajistaan. Juuri rahan merkitys vaaleissa on tekijä, joka estää kaksipuoluejärjestelmän purkamisen. Todellisuudessahan molemmat puolueet ovat jo jakautuneet moneen osaan.
Koko hallintojärjestelmä – ja sen mukana perustuslaki – kaipaisi perusteellista uudistusta.
Uuden aikakauden somepalvelu ja kansalaismedia
Elämme ihmiskunnan yhdistymisen aikakautta. Ihmiskunta joko voittaa itsetuhoisuutensa, irrationalisminsa, tai tuhoutuu yhdessä. Uhkakuvat ovat suuremmat kuin pelkästään trumpilaisuuden ja muiden demagogisten liikkeiden suosion kasvu. Entiseen ei ole paluuta. Myös perinteisen demokratian on uudistuttava.
Minkälaista keskustelua tarvitaan, jotta uusia ajatuksia syntyisi, jotta parhaat ehdotukset pääsisivät esille ja jotta kansalaisia kasvatettaisiin tieteelliseen ajatteluun?
Tarvitaan kaikille mielipidesuuntauksille avointa, globaalia, tieteellistä ja kansanomaista somealustaa, jossa valvotaan tiukasti reilun väittelykulttuurin noudattamista, mutta jossa kaikki lailliset mielipiteet ovat sallittuja. Jossa ei tarvitse pelätä erehtymistä vaan päin vastoin jokainen osallistuja jo lähtökohtaisesti myöntää, että voi itsekin sokeutua, jos kyseessä on jokin itselle – omille sosiaalipsykologisille eduille – tärkeä aihe tai tilanne. Jossa mielipiteet esitetään mahdollisimman kärkevästi, mutta pyrkimyksenä ei ole yksimielisyys vaan omien perustelujen kehittäminen ja vastaväittäjältä oppiminen.
Jossa reilusta väittelykulttuurista palkitaan selvällä rahalla, niin että ihmisillä on mahdollisuus tienata oikeudentajutyöllä.
Tällainen keskusteluprojekti luo etujoukkoa, joka kykenee paitsi faktantarkistukseen niin myös totuudenetsintään, joka pystyy vastustamaan salaliittoteorioita, demagogiaa ja valheita mutta arvostelemaan myös “oikeassa olevien” kollektiivista itsepetosta. Sellaisen etujoukon merkitys on paljon kokoansa suurempi – tätä todistaa koko historia.
Mikään nykyisistä somejäteistä ei pysty luomaan tällaista somealustaa. Ne ovat – varmaankin jossain määrin vahingossa – saavuttaneet aivan suhteettoman vallan ja monopoliaseman sillä yhteiskunnan alueella, joka on kaikkein tärkein demokratian puolustamisessa: mediassa. Juuri niiden avulla nyt leviävät demagogia, salaliittoteoriat, kaikenlaiset valheet ja uhkailut ennennäkemättömällä vauhdilla ja voimalla ympäri maailmaa. Näin on käynyt, vaikka tarkoitus ja monien toiveet alun perin olivat päinvastaiset.
Kuvatun kaltaista somepalvelua olemme kutsuneet työnimellä “Ihmiskunnan tie -väittelysanakirja”. Sen ideointi oli Matti Puolakan elämäntyön huippu, tärkein johtopäätös hänen ihmiskunnan koko tietä käsittelevästä historianfilosofiastaan. Sen kehitystyö (käytäntöön saattaminen) kuitenkin jäi valitettavasti pahasti kesken, johtuen resurssipulasta ja Puolakan elämänkohtalosta. Uusi historia -yhdistyksessä on tarkoitus tarttua aiheeseen sitten kun eräät tärkeät kirjoitustehtävät (Uusi historia -manifesti sekä liikkeemme historia ja Matti Puolakan elämänkerta) on saatu valmiiksi.
Olennaista taustaa: demokratian kriisi USAssa ja EUssa
Viitteet
[1] Vesa Sirén, HS 17.1.2025,
[2] Sabine Siebold, Friederike Heine, Reuters 20.1.2025.
[3] Thomas B. Edsall, The New York Times 4.12.2024.
[4] Sama.