Filosofi Slavoj Žižek Ukrainan sodasta
“Euroopan on opittava toteuttamaan se unelma, joka motivoi Maidanin mielenosoittajia.”
– Slavoj Žižek
Slovenialaista filosofia ja kulttuurikriitikkoa Slavoj Žižekiä luonnehti venäläinen Meduza -uutispalvelu yhdeksi tunnetuimmista moderneista vasemmistofilosofeista. Hänen kerrotaan kritisoineen nykyistä modernia kapitalismia ja uusliberalismin oppia johdonmukaisesti ja intohimoisesti.
Latvian Riiassa vuodesta 2014 toiminut Meduza haastatteli Žižekiä 30. tammikuuta 2023. Kirjoitus julkaistiin suomeksi Helsingin sanomien verkkojulkaisussa 11. helmikuuta 2023. Toimittaja Tuija Pallaste tiivisti ja editoi alkuperäistä tekstiä.
”Jos länsi ei näe virheitään suhteessa Venäjään, se häviää, sanoo filosofi Slavoj Žižek”. Näin otsikoitiin Helsingin sanomien em. artikkeli.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 ja Ukrainan yli vuoden jatkunut puolustustaistelu ovat muuttaneet näkemyksiämme Euroopasta ja maailmasta. Tässä kirjoituksessa pyrin antamaan yleiskuvaa Slavoj Žižekin ajattelusta nykyisessä maailmantilanteessa. Referoin hänen näkemyksiään ideologian teemoista.
Aiheeni ei osoittautunut olevan aivan helppo. Jouduin usein oikomaan Žižekin mutkikkaita lausumia ja niistä tehtyjä käännöksiä. Toivoakseni en ole vääristellyt sanottavaa. Žižekin filosofiaa yleensä en tässä tekstissä kommentoi, muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Toivon kirjoituksen herättävän lukijoissa omaa pohdintaa. Kaikki kriittinen palaute on tervetullutta, myös tekstien mahdollisia käännösvirheitä koskevat korjausehdotukset. Käyttämäni muut lähdetiedot löytyvät tekstin lopusta.
1. Venäjän hyökkäystä ei vastusteta pasifismilla
Ukrainan kimppuun hyökättiin ja siksi ukrainalaiset nyt puolustavat omaa maataan – sitä tekevät niin maan johtajat, viranomaiset kuin tavalliset kansalaiset. Tämä on Slavoj Žižekin, samoin kuin eurooppalaisten laajan enemmistön näkemys Venäjän julman hyökkäyssodan seurauksista. Žižekin sanoin:
”Hyvänen aika, täytyyhän itseään vasemmistolaiseksi kutsuvan tuntea heitä kohtaan myötätuntoa.”
Toisessa yhteydessä hän lausuu näin:
”Nykyään ei voi olla vasemmistolainen, jos ei seiso yksiselitteisesti Ukrainan takana.”
Eräät Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset ovat jo nähtävissä arvelee Žižek. Ensinnäkin sota on yhdistänyt Ukrainan kansan. Toiseksi Venäjän hyökkäys ”vieraannutti Ukrainan Venäjästä lopullisesti”.
Žižekin mielestä on todellinen ihme, että Ukrainan vastarinta jatkuu vielä vuoden sotimisen jälkeen. Hän arvelee, että jopa lännessäkin ihmiset alkavat väsyä, vaikka eivät itse osallistu suoranaisesti sotaan.
Sodan alusta saakka Žižek on kannattanut lännen asetoimituksia Ukrainalle ja tukenut Naton vahvistamista. Hän on ollut myös sitä vastaan, että tähän sotaan otetaan puhtaan pasifistinen kanta.
Mielenosoitus Brysselissä EU:n päämajan edessä 23.1.2023: “Aseita Ukrainaan.” “Vapauttakaa Leopardit” (eli panssarivaunut). KUVAT: Alexandros Michailidis, Shutterstock.
Mielenosoitus Helsingissä 26.2.2023: “Sopimalla, ei sotimalla.” röyhkeä pasifistinen välistäveto muuten hyvässä mielenosoituksessa. Tarkoittaako banderollin teksti sitä, että Ukrainan pitäisi lakata puolustautumasta asein? KUVA: Uusi historia ry. CC BY 2.0.
Ystävä- ja tuttavapiirissä sekä julkisuudessa Žižek on joutunut koville kannanottojensa vuoksi. Žižek mainitsee, että sodan alussa jopa monet hänen ”edistykselliset ystävänsä” toivoivat salassa Venäjän nopeaa voittoa.
Jotkut nimekkäät länsimaiset vasemmistolaiset ovat arvostelleet Slavoj Žižekiä tämän näkemyksistä Ukrainassa käytävään sotaan. Julkisuudessa häntä on tämän takia nimitelty ”sudeksi klovnin vaatteissa” ja ”kapitalismin hovinarriksi”.
Muiden muassa filosofi Noam Chomsky on ollut sitä mieltä, että Ukrainan tulisi suostua neuvotteluihin, vaikka se tässä tilanteessa merkitsisi alueluovutuksia ja antautumista tulevien hyökkäysten edessä.
Chomskyn tapaiset ihmiset vaalivat Žižekin mielestä vanhakantaista vasemmistolaista ajattelua – toisin sanoen sitä, että vastustetaan kaikkea, mitä Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Nato tekevät. Muutamat läntiset vasemmistoajattelijat ovat jopa Putinin kannalla tai sitten he ainakin pitävät länsimaita syyllisinä konfliktiin. Kaikesta tällaisesta ajattelusta Žižek sanoutuu irti.
Suuri valtaenemmistö Euroopan ja länsimaiden vasemmistosta – keitä kaikkia siihen luetaankin – on mukana vanhat poliittiset raja-aidat ylittävässä laaja-alaisessa Ukrainan tukirintamassa.
2. Ukraina ja Eurooppa
Jo vuonna 2014 Slavoj Žižek kirjoitti The Guardian -lehteen artikkelin otsikolla ”Miksi sekä vasemmisto että oikeisto ovat väärässä Ukrainan suhteen”. Hän pohdiskeli Kiovan vuoden 2014 talvisia Maidan -mielenosoituksia. Ne saivat alkunsa Žižekin mukaan ”(…) Ukrainan [Janukovitšin] hallituksen päätöksestä asettaa Venäjä -suhteet etusijalle Euroopan unioniin yhdentymisen sijaan.”
Maidanin mielenosoittajien kannattama Eurooppa ei Žižekin mielestä pelkistynyt yhteen ajatukseen. Eurooppa kattoi nationalistiset ja jopa fasistiset elementit, mutta ulottui myös “tasa-arvovapauden” ajatukseen. Termi ”égaliberté” on ranskalaisfilosofi Etienne Balibarin käyttämä. Žižek katsoo tasa-arvovapauden olevan Euroopan ainutlaatuinen panos globaaliin poliittiseen mielikuvitukseen. (Tosin nykyään tästä ideasta on käytännössä pitkälti luovuttu EU:n toimielinten ja kansalaisten itsensä toimesta.)
Kahden edellä mainitun – nationalistisen ja tasa-arvovapauden – navan välimaastosta löytyy Žižekin mukaan vielä sellainenkin suuntaus, jolla on naiivi luottamus eurooppalaisen liberaalidemokraattisen kapitalismin arvoihin.
Vuonna 2014 Žižek näki tilanteen näin:
”Kyse ei ole siitä, onko Ukraina Euroopan arvoinen ja tarpeeksi hyvä liittyäkseen EU:hun, vaan siitä, pystyykö tämän päivän Eurooppa vastaamaan ukrainalaisten toiveisiin.”
Hän jatkaa:
”Jotkut poliittiset kommentaattorit väittävät, että EU ei ole antanut Ukrainalle tarpeeksi tukea sen konfliktissa Venäjän kanssa, että EU:n vastaus Venäjän miehitykseen ja Krimin liittämiseen oli laihanlainen.”
Silmiinpistävästi EU:lta puuttui ehdotuksia toteuttamiskelpoisista strategioista, joilla Ukrainan vuonna 2014 alkanut umpikuja voitaisiin ratkaista. Tämän asiantilan Žižek maalailee vahvoilla kaunokirjallisilla kuvilla näin:
”Eurooppa ei pysty tarjoamaan tällaista strategiaa, ennen kuin se uudistaa lupauksensa historiansa emansipatoriselle ytimelle. Vain jättämällä taaksemme vanhan Euroopan rappeutuvan ruumiin voimme pitää eurooppalaisen égaliberté -perinnön elossa. Ukrainalaisten ei pitäisi oppia Euroopasta: Euroopan on opittava toteuttamaan unelma, joka motivoi Maidanin mielenosoittajia. Pelästyneiden liberaalien pitäisi oppia se, että vain radikaalimpi vasemmisto voi pelastaa sen, mikä on pelastamisen arvoista liberaalissa perinnössä tänään.”
Itse asiassa niin “pelästyneiden liberaalien” kuin radikaalimman vasemmiston olisi syvällisesti uudistuttava, muuten Eurooppa ei voi lunastaa sille asetettuja odotuksia.
Vazha Tavberidzen 2. tammikuuta 2023 (Radio Free Europe/Radio Liberty) tekemässä haastattelussa Slavoj Žižek kiteytti nykyisen näkemyksensä näin:
”Meidän ei pitäisi koskaan unohtaa – vaikka vastustankin kaikkea rasistista eurooppakeskeisyyttä – että Eurooppa on nykyään jotain ainutlaatuista.”
Hän painotti puhuvansa vasemmistolaisena. Globaalissa hätätilanteessa Euroopalla on ”[v]isio valtioiden yhteisöstä (…), joka perustuu sosiaalidemokraattisiin perusarvoihin (…) – vaikka vallassa olisi konservatiiveja – (…) globaalia terveydenhuoltoa, solidaarisuutta, ilmaista koulutusta ja niin edelleen.”
Edelliseen arvioonsa Žižek lisää vielä, että tällaisenaankin nyky-Eurooppa näyttää ärsyttävän kaikkia – ”Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisista amerikkalaiseen oikeistoon, venäläisiin, kolmannen maailman vale-antikolonialisteihin…”
3. Lännen virheet
Venäjän ja Ukrainan sodasta Žižek keskusteli Meduzan kanssa myös 3. helmikuuta 2023.
Lähtökohtana pitäisi Žižekin mukaan olla se, että Ukrainan olemassaolo itsenäisenä suvereenina valtiona turvataan. Hän lisää, että pitkällä aikavälillä Ukrainan selviytyminen olisi hyvä asia myös Venäjälle, ja jatkaa: ”Tarkoitan tätä vilpittömästi.”
Toiseksi, lännen ei tulisi leikitellä kuvitellulla moraalisella ylemmyydellä. Žižekin mukaan myös länsimaat ovat kriisissä. Lännen kriisiä hän luonnehtii pysyvän, mutta hedelmättömän itsekritiikin tilaksi. Länsi on hänen mielestään eksyksissä, ellei itsekritiikistä tule todellista ja tuottavaa.
Lännen pitäisi oppia virheistään:
”Läntinen ideologia toimii niin, että järjestelmään kohdistuu jatkuvaa itsekritiikkiä mutta mikään ei muutu. Jos tämä ei lopu, länsi häviää.”
Länsimaissa on aistittavissa myös määrätynlaista voitonriemua, jota Žižek ei kannata. Se voidaan kiteyttää tähän tapaan: ”Tuhoa Venäjä, tuhoa Putin.”
Venäjään nähden länsi ei saa vajota moraalisen ylemmyyden tunteeseen, vaan sen on tärkeää nähdä myös omat virheensä. Nyky-Venäjä on seurausta Jeltsinin vuosien tapahtumista. Žižekin mielestä Putinin demonisoinnin sijaan ”(…) meidän pitäisi perehtyä nykyisyyteen johtaneen kehityksen juurisyihin ja kysyä itseltämme, mitä länsi teki väärin 1990-luvulla, koska se [länsi] ei ole syytön tähän nykyiseen tilanteeseen.”
Žižekin mukaan Venäjän ”(…) katastrofin juuret, autoritaarisuuden juuret ovat valitettavasti Jeltsinin vuosissa (tämä sanottuna kaikella myötätunnolla Jeltsiniä kohtaan, joka oli erittäin vaikeassa tilanteessa).” Žižek tulkitsee kehityksen näin:
”Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän ja länsivaltojen välinen yhteisymmärrys oli, että Venäjä tunnustettaisiin yhdeksi suurvalloista sillä ehdolla, että se ei täysin toimisi sellaisena. Länsi eteni opportunistisella tunteella – ‘Käytetään tilaisuus hyväksi ja heikennetään Venäjää.’ Ja koko Venäjän yksityistämisprosessi meni täysin pieleen. Muutamat oligarkit kaappasivat kaikki suuret luonnonvarat, jolloin kapitalismi oli vähiten tuottavaa.”
Lyhyesti Žižek kiteyttää näkemyksenä näin:
”Venäjän tragedia nivoutuu siihen, että 1990-luvulla länsi yritti liian voimakkaasti tuputtaa sille uusliberalismia. Tämä siitä seurasi: Putin ja sota.”
Ukrainan sodalla on pitkän aikavälin vaikutuksia Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maihin. Eräänä myönteisenä esimerkkinä Žižek mainitsee Saksan Vihreän puolueen tekemän päätöksen siirtyä vihreään energiaan katkaisemalla öljyn ja kaasun tuonti Venäjältä (maan aiheuttaman uhan takia). Hän piti ratkaisua ihanteellisena, luovana ajatteluna. Hänen mukaansa näin ajattelevat ”todelliset, hyvät vasemmistolaiset”.
Silti Žižek olisi valmis menemään radikaalimpiin ratkaisuihin:
”(…) on syytä kasvattaa valtion roolia elintärkeillä aloilla, kuten terveydenhuollossa ja ympäristöasioissa.”
Tällaista muutosta hän jostain syystä kutsuu ”sotakommunismin” elementtien käyttöönotoksi. Hän jatkaa:
”Sodan synnyttämää kriisiä vastaan täytyy taistella sotatoimin. Haaveilen naivisti siitä, että Ukrainan ja Venäjän välinen sota antaisi länsimaille sysäyksen tähän suuntaan: Liberaalien perusvapauksien säilyttäminen edellyttää valtion vahvempaa osallistumista talouteen sekä maailmanlaajuisen yhteistyön lisäämistä.”
Länsimaiden keskinäisen yhteistyön vahvistamista haittaavat monet ns. pseudokonfliktit. Žižekin sanoin:
”Olisi helppo yhdistää Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan kansat tukemaan ratkaisuja, jotka kohentavat terveydenhuoltoa, koulutusta ja ympäristön tilaa. Silti monet ’vasemmistolaiset’ takertuvat kulttuuriseikkoihin. Toki nekin ovat tärkeitä, mutta niitä koskeva kiistely voi myös ajaa ihmisiä voimakkaasti erilleen.”
Tällaisina kulttuurisina kiistanaiheina hän mainitsee esimerkiksi LGBT+ -yhteisön oikeudet, cancel-kulttuurin ja jopa feminismin. Keskittyminen niihin saattaa tuottaa poliittista pääomaa oikeistopopulisteille. Trump tuli valituksi juuri näin.
Pessimistiseen tapaansa Žižek ei pidä itsestään selvänä, että sodan lopputuloksena Venäjä olisi tuomittu häviämään ja Putinin hallinto kaatumaan. Hän kysyy:
”Entäpä, jos Venäjä pitää kiinni Ukrainalta valtaamistaan alueista ja samaan aikaan republikaanit voittavat Yhdysvaltain vaalit ja Länsi-Euroopassa lisääntyy yhteiskunnallinen tyytymättömyys?”
4. Ideologia ja Venäjän tulevaisuus
Žižek joutuu sanomaan ”jotain kauheaa” pohtiessaan omaa näkemystään Venäjän ideologiasta:
”Tehän tiedätte, että vastustan Putinia – mutta kun hän kymmenen vuotta sitten julisti, että Venäjä pyrkii rakentamaan monikansallista yhteiskuntaa, koin olevani samaa mieltä hänen kanssaan. (…) Venäjän ideologia voisi rakentua tämän mallin mukaan: maassa on tilaa niin juutalaisille, muslimeille kuin buddhalaisillekin.”
Federalismi olisi Žižekin mielestä paras vaihtoehto:
”Minun visiossani ihanteellinen Venäjä on itäinen vastine Euroopan unionille. Mielestäni EU on sangen tehokas instituutio. Venäjällä tarvitaan samanlaista yhteistyötä, joka perustuu kulttuurien ainutlaatuiseen avoimuuteen. Sellainen pluralismi olisi parhaaksi sekä Venäjälle että venäläisille. Kun Venäjän enemmistökansa antaa muidenkin kansojen kukoistaa, se ei näyttäydy sortajana vaan turvallisen tilan takaajana.”
Tällä hetkellä Žižekin mielestä ihmiset [Venäjällä] eivät halua demokratiaa, koska se merkitsee paljon vastuuta. Ihmiset haluavat hallinnon, joka ei ole terroristinen ja jossa voi luottaa oikeusvaltioperiaatteeseen. Hallintoon pitäisi voida luottaa ja hallinnon tulisi ainakin antaa vaikutelma siitä, että se tietää mitä se haluaa.
Nyky-Venäjällä pelottavimpana asiana Žižek pitää vaikutusvallan kontrolloimatonta uusjakoa. Valtakamppailun aiheuttama vaara moninkertaistuu, mikäli oligarkit kääntävät selkänsä Putinille ja hänen läheiset liittolaisensa hylkäävät hänet.
Toinen Venäjällä Žižekiä huolestuttava asia koskee ideologiaa. Hän ilmaisee asian näin:
”Jotkut oppineet ystäväni ovat [yksityiskeskusteluissa] sanoneet: ‘Älä kiinnitä huomiota kaikkeen siihen höpinään desatanisaatiosta, turmeltuneesta lännestä, sodomiasta ja pyhästä sodasta. Se on silkkaa ideologiaa, ei sillä ole merkitystä. Tosiasiassa Venäjä haluaa vain liittää itseensä osan Ukrainasta.’”
Žižekin mielestä ideologian konkreettista vaikutusta ei pidä aliarvioida:
”Älkää langetko pragmaattisiin argumentteihin ideologian voimattomuudesta. Useimmat ihmiset ovat kyynikoita, jotka eivät suhtaudu ideologiaan vakavasti. Mutta se toimii silti. Se toimii, vaikka siihen ei kiinnitettäisi huomiota tai sille jopa naurettaisiin.”
Kielteinen versio venäläisestä ideologiasta on Žižekin mukaan venäläisen konservatiivifilosofi Aleksandr Duginin ja hänen kollegojensa ideologia. Žižek luonnehtii sitä uusfasismiksi tai kutsuu sitä euraasialaiseksi mystiikaksi.
Venäläinen uusfasismi esittää olevansa eräänlainen kolmas tie. Žižek selittää miten tällaista ajatuskulkua perustellaan: Liberalismi korostaa liikaa individualismia, kommunismi taas kollektivismia. Fasismi on keskitie, jossa yhdistyvät molempien ääripäiden parhaat puolet.
Putinin ja hänen lähipiirinsä uusfasistiseen ideologiaan liittyy Žižekin tulkinnan mukaan imperialistisia ajatuksia maiden palauttamisesta, aggressiivista ulkopolitiikkaa sekä oligarkkien tukemista.
Termin ”fasismi” käyttö on Žižekille jossain määrin ongelmallista. Hän muotoilee näkemyksensä näin:
”Fasismi on minun ymmärtääkseni keino paeta sisäisiä vastakkainasetteluja ehdottamalla väärää käsitystä ihmisten solidaarisuudesta. Venäjä on äärimmäisen jakautunut, erittäin epätasa-arvoinen kansakunta, joka on revitty köyhyyden ja harvainvallan väliin. Mutta jos pelaat kansallisen solidaarisuuden fasistista korttia, voit peittää tämän heterogeenisyyden ja mobilisoida ihmiset yhdeksi. Tämä kansallisen hätätilan käyttö on nimenomaan uusfasistista, koska se luottaa vihollisiin yhteiskunnan lujittamisessa.”
Uusfasistinen ideologinen käänne, joka nyt palvelee Putinin imperialistisia pyrkimyksiä, ei ole Žižekin mukaan vain venäläinen ongelma.
5. Ns. antikolonialismi ja puolueettomuusajattelu – uusfasistinen akseli
Putin ja hänen ympärillään olevat ihmiset eivät luota vain ortodoksisiin konservatiivisiin ajattelijoihin (Alexander Dugin ja Ivan Ilyin). Žižekin sanoin:
”He käyttävät myös siirtomaavallan vastaista vasemmistolaista kieltä ja kertovat maailmalle, että he edustavat kaikkia sen sorrettuja ihmisiä taistelussaan siirtomaa-imperialistista ylivaltaa vastaan.”
Tämä vetoaa esimerkiksi joihinkin kehittyvien maiden ihmisiin.
Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan on puolusteltu antikolonialistisella näkökulmalla mm. eräiden vasemmistoajattelijoiden taholta. Oman näkemyksensä Žižek ilmaisi näin:
”Tämä ajattelu saa valitettavasti vastakaikua joissain kolmannen maailman valtioissa – ja sitten esimerkiksi Venäjä, Kiina ja Etelä-Afrikka pitävätkin yhteisiä merisotaharjoituksia.”
Žižek pitää tällaista ajattelua vaarallisena, koska se luo uutta rakennetta kansainvälisiin suhteisiin. Hän kutsuu tätä julmaksi pluralismiksi, koska sen nimissä autoritääriset valtiot suvaitsevat toisiaan. Eräs esimerkki tästä on Kiinan ja Taleban-hallinnon välinen sopimus öljyn toimittamisesta. Žižekin sanoin:
”Vaarana on uuden uusfasistisen ’akselin’ syntyminen. Pahin painajaiseni on se, että eurooppalaiset ja amerikkalaiset ’uusoikeistolaiset’ lähtevät mukaan tähän ajatteluun ja maailmaan syntyy antiliberalistinen liitto. Se voi johtaa katastrofiin – ei välttämättä sotilaalliseen mutta ideologiseen kylläkin.”
Žižekin mielestä myös Brics-maat – Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka – pelaavat kaksilla korteilla:
”Tämä on tärkeä seikka myös filosofiselta kannalta: puolueettomuus ei voi olla absoluuttista. Puolueettoman kannan ottaminen konfliktissa tukee vääjäämättä jommankumman osapuolen etuja. Tämä pätee myös Ukrainan sotaan: ne, jotka sanovat olevansa ’puolueettomia’, pelaavat käytännössä Putinin pussiin.”
- Kiitokset Reima Ukuralle yhteistyöstä aineiston läpikäynnissä ja analyysissä.
Timo Vainio
Tunnisteet
Kommentoi
Artikkelista voi keskustella Uusi historia -Facebooksivulla.
Lähteet
Jos länsi ei näe virheitään suhteessa Venäjään, se häviää, sanoo filosofi Slavoj Žižek, Tuija Pallaste, Helsingin sanomien verkkojulkaisu 11.2.2023.
Meduza -uutispalvelun alkuperäinen juttu on täällä (venäjän kielinen).
Why both the left and right have got it wrong on Ukraine, Slavoj Žižek, The Guardian, 10.6.2014.
Slavoj Zizek: ‘Denazification Should Begin At Home, In Russia’, Vazha Tavberidzen tekemä haastattelu, Radio Free Europe/Radio Liberty, 2.1.2023.
What I don’t want is Western triumphalism. Slavoj Žižek on Putin’s expansionism, Western complicity, the denial of death, and preventing a global ultra-conservative turn, Meduza -uutispalvelu, 3.2.2023.