Oheinen artikkeli on hieman täydennetty versio Pertti Koskelan alustuksesta Uusi historia -tapaamisessa 15.4.2025. Video löytyy artikkelin lopusta.
Trump kaappasi kongressin vallan kauppapolitiikassa
Trumpin kauppasodan lähtökohtia
Kauppasodan mahdolliset seuraukset
Tekstiin upotetut linkit seuraavassa aukeavat uudessa välilehdessä.
Presidenttikautensa alussa Trump julisti kansallisen hätätilan fentanyylin maahantuonnin aiheuttamaan kriisiin vedoten. Hän määräsi rangaistustulleja, kohteina olivat Kiina, Meksiko ja Kanada. Fentanyyliä tuli USA:han Meksikosta; Kiinasta tuotiin Meksikoon raaka-aineita fentanyylin valmistamista varten. Kanadalla ei ole mitään tekemistä USA:n fentanyyliongelman kanssa. Ongelma USA:ssa on todellinen, mutta hätätila oli silti tekosyy: Kiina ja Meksiko olivat neuvotelleet asiasta jo Bidenin hallinnon kanssa.
Kansallinen hätätila antaa presidentille lisää valtuuksia. Hän voi päättää asetuksilla mm. tulleista, jotka normaalisti kuuluvat kongressille.
Nyt Trumpin hallintoa vastaan on nostettu kolme kannetta presidentin toimivallan ylittämisestä.
Trumpilla on kauppasotaan USA:n imperialististen tavoitteiden näkökulmasta aiheellisia syitä. Ongelman ytimessä on USA:n kaksoisvaje: vaihtotaseen ja budjettialijäämä. Se uhkaa USA:n asemaa maailman johtavana talousmahtina.
Mutta Trump on luonut oman harhaisen todellisuuden, jossa hän tekee päätöksiään asiasta. Hän väittää alijäämien osoittavan, että muut maat maailmassa ovat vuosikymmeniä huijanneet ja riistäneet USA:ta; pahimpana kaikista Kiina. Hänen mukaansa EU perustettiin huijaamaan USA:ta.
Tullit ovat Trumpin keino korjata tilanne. Mutta nekin hän laski tavalla, jota esimerkiksi Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki nimitti ”pöhköksi”.
Asiantuntijat epäilevät keinon toimivuutta. Varmaa on vain se, että tullit nostavat hintoja USA:ssa.
USA:n teollisuus ei vaatinut tulleja maahantuotaville raaka-aineille ja välituotteille eikä USA:n autoteollisuus vaatinut puuttumista sen yhteistyöhön Meksikon ja Kanadan kanssa. Lisäksi USA:n maatalous on riippuvainen viennistä, jota tullinokittelu haittaa.
Kaikkien imperialistien tapaan Trump yliarvioi oman hallintonsa voimia; niinpä hän nostaa kiven pudottaakseen sen omille varpailleen. Trump on henkilönäkin harvinaisen itsekritiikitön ja kyvytön kuulemaan arvostelua.
Trump ja hänen tukijansa ovat esittänyt useitakin, osin ristiriitaisia tavoitteita, joita tulleilla ajetaan.
Lykättyään päätöstään korkeista vastavuoroisista tulleista Trump kehui, että yli 75 maata ottanut yhteyttä häneen ja ”pussaavat hänen takamustaan” saadakseen neuvotella. Pitipä maiden määrä paikkansa tai ei, tuollainen kehaisu ei ollut paras tapa luoda suotuisaa ilmapiiriä tulevia kauppaneuvotteluja varten.
Ehkä Trump onnistuu saamaan myönnytyksiä joiltakin mailta, mutta tuskin niin paljon, että se riittäisi parantamaan olennaisesti USA:n tilannetta. Hän osoitti jo heikkoutta, kun antoi kahdesti periksi, ensin lykkäämällä vastavuoroisia tulleja, sitten poistamalla osan Kiinallekin määrätyistä tulleista.
Trump vaatii kauppasopimuksia haluavilta mailta osallistumista kauppasotaan Kiinaa vastaan. Se heikentää hänen mahdollisuuksiaan saada sopimuksia aikaan. Globaalin etelän maat eivät halua osallistua kauppasotaan.
Työvoimavaltainen halpatuotanto ei kannata USA:ssa; palkkataso on moninkertainen kehittyviin maihin verrattuna.
Tehtaan perustaminen vie parhaassakin tapauksessa vuosia. Jotkin firmat, joilla on jo valmiiksi tuotantoa USA:ssa, saattavat lisätä sitä siellä. Uusi teollisuus olisi joka tapauksessa pääasiassa automatisoitua eikä toisi juuri uusia työpaikkoja; jos työpaikkoja tulisi, ne olisivat pääasiassa korkeaa ammattitaitoa vaativia, eikä USA:ssa ole työvoimaa.
USA:ssa on likimain täystyöllisyys, ja siellä uhkaa pikemminkin työvoimapula, kun maahanmuuttajia karkotetaan.
Yritysten palauttaminen veroparatiiseista USA:han edellyttää muutakin kuin yritysveron alentamista, nimittäin vakaita oloja. Niitä Trump ei pysty luomaan, päinvastoin.
Tullit lisäävät valtion tuloja, mutta Trumpin suunnittelemat veronalennukset rikkaille ja yrityksille puolestaan vähentäisivät tuloja ja veisivät tullien mahdollisen hyödyn.
Tullien ja Trumpin tullisekoiluun liittyvän epävarmuuden aiheuttama taantuma / lama vähentäisi sekin valtion tuloja.
Sitä paitsi Trumpin toiminta on omiaan lisäämään amerikkalaisten tuotteiden boikotointia maailmalla ja vähentämään matkailua USA:han. Kumpikin kehitys vähentäisi myös valtion tuloja.
Kaikki riippumattomat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tullit nostavat hintoja.
Trumpin vaalivoiton eräs tekijä oli kansalaisten tyytymättömyys Bidenin ajan inflaatioon, hintojen nousuun. Inflaatiota aiheuttivat tuolloin koronakriisin aiheuttamat tuotantokatkokset ja Venäjän hyökkäyssotaan liittynyt energian hintojen nousu.
Mutta inflaation aikana yritykset nostivat hintoja paljon enemmän kuin niiden kulut kasvoivat – ne kasvattivat voittomarginaaliaan. Ilmiö sai nimen ”greedflation”, ahneusinflaatio tai voittoinflaatio. Sen syynä oli se, että joillakin keskeisillä aloilla toimii vain muutama merkittävä yritys, jotka muodostavat oligopolin ja saattavat kilpailun puutteessa nostaa hintoja yhteisymmärryksessä. Käytännössä niillä on kartelleja.
Jos tullien korotus aiheuttaa nyt samanlaisen inflaation, yritykset voivat samalla tavalla käyttää sitä hyväkseen. Trump kannattaa yritysten toiminnan sääntelyn lieventämistä.
On esitetty arveluja, että Trumpin salaisena tavoitteena olisi dollarin arvon heikentäminen amerikkalaistuotteiden kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi.
Tuo tavoite olisi ristiriidassa Trumpin julkilausutun tavoitteen kanssa: hän haluaa pitää dollarin jatkossakin maailman reservivaluuttana.
Trump uhkaili jo viime vuoden lopulla BRICS-maita lisätulleilla, jos ne yrittävät luoda dollarin korvaavaa reservivaluuttajärjestelmää.
Valuutan arvon heikkeneminen heikentää sen asemaa kansainvälisessä kaupassa ja rahaliikenteessä.
Sitä paitsi tullien korottaminen on omiaan nostamaan maan valuutan arvoa.
Trump tarkoittaa kultakaudella ns. kullattua aikaa, ”gilded age”, 1800-luvun lopulla. Silloin USA:ssa rakennettiin rautateitä ja teollisuutta ja syntyi vaikutusvaltaisia monopoleja, jotka hajotettiin lainsäädännön avulla 1900-luvun alussa. Lakkoja murrettiin jopa asevoimin. Tuloveroa ei ollut. Talouskasvu oli nopeaa, samoin tulo- ja varallisuuserojen kasvu. Trumpin ihannoima presidentti William McKinley (1897-1901) kannatti korkeita tulleja. Hänen presidenttikaudellaan USA valloitti mm. Havaijin, Kuuban ja Filippiinit. Hänet salamurhattiin toisen presidenttikautensa alussa; murhaaja syytti häntä mm. sotarikoksista Filippiineillä.
Todellinen kultakausi koettiin länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen. Se erosi niin nykyajasta kuin Trumpin ihannoimasta kullatusta ajasta. Silloin pääoma oli kansallista ja rahoitti kansallista teollisuutta eikä merkittävää globaalia keinottelua ollut. Kansalaisvapaudet lisääntyivät, oikeusvaltio kehittyi ja elintaso nousi.
USA:ssa tulo- ja varallisuuserot olivat silloin pienemmät kuin 1900-luvun vaihteessa tai nykyään, ja ylin verokanta oli 1950-luvulla, republikaanipresidentin aikana, noin 90 prosenttia.[1]
Molemmat kultakaudet ovat tietysti mahdottomia toteuttaa sellaisenaan nykypäivänä, mutta Trumpin ihanneyhteiskunta ajoi joka tapauksessa lähinnä yhteiskunnan ylimmän kerroksen etuja.
Trumpin ilmeisin tavoite on Kiinan taloudellisen vallan rajoittaminen, ehkä jopa Kiinan eristäminen.
Tällä(kään) kauppasodalla ei ole voittajia; toinen osapuoli voi kyllä hävitä enemmän kuin toinen. Voidaan luetella joitakin piirteitä Kiinan ja USA:n yhteiskunnista, jotka saattavat vaikuttaa siihen, mitä seurauksia kauppasodalla on kummassakin maassa.
Eteläkorealainen taloustieteilijä Ha-Joon Changin mukaan USA on menettänyt kilpailukykyään, koska yritysten tuotot imuroidaan sijoittajille eikä niitä investoida tuottavuuden kehittämiseen. Amerikkalaiset yritykset ovat käyttäneet vuosien ajan suurimman osan voitoistaan osinkoihin ja omien osakkeidensa ostamiseen. Yritykset eivät investoi ja uudistu, Trumpin kaltaiset ihmiset rikastuvat, eikä tavallisille ihmisille makseta palkkaa, jolla tulisi toimeen. Lyhyesti: spekulatiivisen finanssipääoman valta on heikentänyt USA:n kilpailukykyä.
Kiina on kehittänyt DeepSeekin, kilpailukykyisen tekoälyn, se on maailman suurin sähköautojen ja aurinkopaneelien tuottaja maailmassa. Kiinan yliopistot ovat nousseet amerikkalaisten yliopistojen rinnalle ja ohi, Kiina hakee patentteja eniten maailmassa, koulutus keskimäärin parempaa kuin USA:ssa.
Kiina on autoritaarinen maa, sananvapautta ei ole. Kiinteistökuplaa ei ole vieläkään puhkaistu; maassa kymmeniä miljoonia tyhjiä asuntoja. Nuorisotyöttömyys on korkealla. Monien arvioiden mukaan Kiina on laiminlyönyt kotimaisen kulutuksen kasvattamisen vientiteollisuuden hyväksi, mutta toisaalta Kiina on nostanut satoja miljoonia ihmisiä syvästä köyhyydestä.
Asiantuntijat vertailivat Kiinaa ja USA:ta Ylen A-studiossa 15.4.: Kiina on valmistautunut kauppasotaan vuosia ja toimii harkitusti, Trump ”huitoo”. Kiina on valmistellut kansalaisiaan henkisesti kauppasotaan, toisin kuin USA. USA on hylännyt parhaimman valttinsa, liittolaisensa.
USA:ssa kansalaisten kasvava enemmistö vastustaa Trumpin tulleja.
Kauppasota voi aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia tavallisille kansalaisillekin. Kipua sietää paremmin se, jolla on oikeus puolellaan. Tässä tapauksessa se on Kiina: USA oli se, joka aloitti kauppasodan. Asiaa ei muuksi muuta se, että Kiinaa syytetään ehkä oikeutetusti mm. tekijänoikeuksien rikkomisesta ja WTO:n sääntöjen vastaisista tuista omalle teollisuudelle. Onhan myös USA on koonnut tukipaketteja teollisuudelleen, joskin vihreän siirtymän nimissä. Lisäksi USA alkoi jo Trumpin ensimmäisellä kaudella estää uusien tuomarien nimitykset WTO:n valituselimeen, mikä on hidastanut järjestön kykyä käsitellä sääntöjensä rikkomuksia. Eivätkä WTO:n sääntöjen vastaiset rangaistustullit missään tapauksessa ole oikea tapa ratkaista tuollaisia rikkomuksia.
USA:n arvovalta kärsii väistämättä Trumpin tavasta tehdä politiikkaa: hän aloitti kauppasodan, mutta on nyt kahdesti perääntynyt päätöksistään ja esittää jatkuvasti väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa eivätkä herätä luottamusta mahdollisissa neuvottelukumppaneissa.
Trumpin toimien vuoksi dollaria ja dollaripohjaisia arvopapereita, mm. USA:n valtion velkakirjoja, on alettu karttaa ja amerikkalaistuotteiden boikotointi lisääntyy. On oletettavaa, että globaalissa etelässä Kiinaan suhtaudutaan positiivisemmin kuin USA:han..
USA tuskin saavuttaa kauppasodallaan merkittäviä positiivisia tuloksia; negatiiviset ovat todennäköisempiä ja pahimmillaan todella vakavia paitsi USA:lle niin koko maailmalle.
Trumpin edestakaiset päätökset luovat epävarmuutta; se vaikeuttaa investointeja. Epävarmuus näkyy osakkeiden arvon alenemisena. Se vaarantaa monien amerikkalaisten eläkkeet, jotka ovat kiinni osakkeissa.
Taantumalla / lamalla voi olla se hyvä puoli, että öljyn hinta laskee ja Kiina vähentää öljyostojaan Venäjältä – Kremlin mahdollisuudet käydä sotaa heikkenevät.
Trumpin tullien aiheuttamassa hermoilussa oli kaksi uutta piirrettä: ensinnäkin dollari heikentyi suhteessa muihin päävaluuttoihin ja toiseksi USA:n valtion velkakirjojen eli bondien korot nousivat, eli niitä tarjottiin myyntiin enemmän kuin oli kysyntää ja niiden hinnat laskivat.
Yleensä taantuman pelko lisää velkakirjojen kysyntää, nyt kävi päinvastoin.
USA:n valtion velkakirjojen arvon aleneminen oli luultavasti se syy, joka sai Trumpin perääntymään. Ehkä Trumpilla oli joka tapauksessa tarkoitus kohdistaa hyökkäys lopulta vain Kiinaan. Mutta siinäkin tapauksessa hän on luultavasti jo tehnyt arvaamatonta vahinkoa USA:n taloudelle ja kansainväliselle asemalle.
USA:n valtion velkakirjoja pidetään yleensä turvallisimpana sijoituksena maailmassa. Niitä käyttävät turvasatamana kaikki: valtiot, pankit, eläkerahastot, sijoitusrahastot, hedge-, eli riskirahastot eli keinottelijat. Nuo velkakirjat ovat kaikenlaisen sijoitustoiminnan perusta ja arvopaperien hinnoittelun ja tuottolaskelmien mittari.
Trumpin ilmoitettuja lähes kaikkiin maailman valtioihin kohdistuvista vastavuoroisista tulleista USA:n valtion velkakirjoja alettiin tarjota myyntiin normaalia enemmän, jolloin niiden hinta laski eli niiden korot nousivat. Mahdollisesti jotkin sijoittajat alkoivat pelätä, että bondit menettävät arvonsa; mahdollisesti jokin valtiollinen taho halusi varoittaa Trumpia aloittamasta kauppasotaa.
Millä tavalla bondien arvon aleneminen lisäsi finanssikriisin uhkaa?
Se osoitti, että maailman rahoitusjärjestelmä ei ole vakaalla pohjalla. Turvallisista turvallisin turvasatama, turvallisin sijoituskohde, onkin epävarma. Se lisää pankkipaon mahdollisuutta.
Bondit ovat myös pankkien vakavaraisuuden takeena. Amerikkalaispankeilla on bondeja $2300 miljardin arvosta, yli kolme kertaa enemmän kuin Kiinalla. Kun bondien arvo laskee, pankkien vakavaraisuus heikkenee.
Jälleen kerran osoittautui todeksi Matti Puolakan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen esittämä teesi: pankit eivät tiedä taseitaan. Ne eivät voi tietää tarkalleen, mikä on niiden vakavaraisuuden aste, koska niiden omistusten – jopa valtioiden velkakirjojen, erilaisista johdannaisista puhumattakaan – todellista arvoa on vaikeaa määritellä ja arvo saattaa muuttua poliittisten päätöksen seurauksena.
Finanssikriisit ovat pysyvä uhka talousjärjestelmässä, jossa hallitsevassa asemassa on spekulatiivinen finanssipääoma eli keinottelijat, jotka ”tekevät rahaa rahalla”, ottavat velkaa ja hankkivat arvopapereita siinä toivossa, että niiden arvo nousee ja ne voidaan myydä myöhemmin voitolla. Tuollaisessa ”rahantekemisessä” liikkuu enemmän rahaa kuin reaalitaloudessa.
Bondeja käyttävät vakuutena myös riski- eli vipurahastot. Vipu tarkoittaa velkavipua: nämä rahastot keinottelevat lainarahalla ja niillä saattaa olla velkaa jopa sata kertaa oman pääomansa verran. Ne eivät kestä vakuuksiensa arvon alenemista. Jos se näyttää uhkaavan, niillä on kiire muuttaa nuo vakuudet rahaksi. Mitä enemmän niitä myydään, sitä enemmän niiden arvo laskee.
Niin kävi vuonna 2008, kun luottokelvottomille asiakkaille myönnettyihin asuntolainoihin sidottujen johdannaisten arvoa alettiin epäillä. Kaikki alkoivat myydä niitä, niiden arvo romahti. Niitä oli myös pankeilla, joiden vakavaraisuus heikkeni. Lopputulos: pankit eivät voineet enää luottaa omaan tai toistensa maksukykyyn. Rahaliikenne ja sitä mukaa talous pysähtyi.
Jos luottamus bondeihin heikkenee Trumpin tullisekoilujen vuoksi, bondit voivat menettää arvonsa samalla tavalla kuin johdannaiset vuonna 2008 – lopputuloskin olisi sama.
Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet neuvottelivat maailmankaupan järjestelystä; luotiin Bretton Woods -järjestelmä. Brittiläinen taloustieteilijä John Maynard Keynes ehdotti maailman yhteistä reservivaluuttaa ja maiden välisen kaupan yli- ja alijäämien yhteistä säätelyä. USA vastusti sitä, ja päädyttiin järjestelmään, jossa dollari on perustana, dollarin arvo on sidottu kultaan, $35 unssilta, ja muut valuutat on sidottu dollariin. Järjestely oli USA:lle edullinen: se sai hallitsevan aseman maailmantaloudessa.[2]
USA tuotti tuolloin ylijäämää ja lainoitti muita maita niin, että ne saattoivat ostaa amerikkalaisia tuotteita.
Mutta maailmankaupan kasvaessa syntyi ongelma: muut maat tarvitsivat entistä enemmän dollareita, ja ne saattoivat saada niitä vain USA:n kauppataseen vajeen kautta.
Vaje alkoi karttua, kun USA 1960-luvulla aloitti hyökkäyssodan Vietnamissa. Sodan rahoittaminen johti USA:n syvään velkaantumiseen. Siitä syntyi uusi ongelma: USA:lla ei ollut riittävästi kultaa velan katteeksi. Sillä oli velkaa $70 miljardia, kultaa $12 miljardia.[3]
Vuonna 1971 silloinen USA:n presidentti Richard Nixon irrotti dollarin kultakannasta. Sen jälkeen USA saattoi pyörittää talouttaan kaksoisvajeen – budjetti- ja vaihtotaseen vajeen – avulla. Sen mahdollisti dollarin arvo reservivaluuttana.
Nykyisessä järjestelmässä muu maailma mahdollistaa USA:n alijäämän ostamalla USA:n valtion velkakirjoja. Siten USA voi elää yli varojensa.
Toimittaja William Pesek kirjoitti äskettäin:
“Jos markkinat saisivat vihiä, että jokin keskuspankeista joko myisi aggressiivisesti bondeja tai vain lakkaisi ostamasta niitä, tuloksena saattaisi olla kaaos globaaleilla luottomarkkinoilla.”
USA on siis asemassa, jossa se voi kiristää muita maita rahoittamaan alijäämäänsä. Koska USA:n velkakirjat tosiaan ovat maailmantalouden vakauden takeena, niiden arvon heikkeneminen voi uhata kaikkien maiden talouden vakautta. Muiden maiden on rahoitettava USA:n ylikulutusta, ettei dollarin romahdus romahduttaisi koko maailmantaloutta.
Kiina on viime vuosina vähentänyt omistamiaan bondeja, mutta maltillisesti ja aikana, jolloin kauppasotaa ei ollut ja USA:n velkakirjoilla oli kysyntää.
USA ja sen spekulatiivinen finanssipääoma on hyötynyt muiden maiden ylijäämästä; ylijäämällä on ostettu USA:n valtion velkakirjoja ja sitä on sijoitettu Wall Streetille.
USA:n julkinen velka herättää levottomuutta maailmalla. Se on nyt yli 120 % bkt:sta, ja velan hoitokulut ovat lähes $1000 miljardia vuodessa, enemmän kuin maan sotilasmenot. Kaksi luokituslaitosta, S&P ja Fitch, ovat jo laskeneet USA:n luottoluokitusta, Moody’s on varoittanut seuraavansa perässä, ja 14.4. S&P vihjaisi voivansa laskea luokitustaan vielä pykälällä. Jos varoitukset käyvät toteen, ”myy Amerikkaa” -kaupankäynti saattaa päästä todella vauhtiin.
Nyt Trump haluaa tulliensa avulla muuttaa USA:n vaihtotaseen vajeen ylijäämäksi, maksattaa maansa valtionvelan muulla maailmalla ja mahdollistaa samalla veronalennukset USA:n rikkaille.
Miksi USA pitää Kiinaa uhkana?
USA on kiistatta toisen maailmansodan jälkeen ollut sotilaallisesti ja taloudellisesti voimakkain maa maailmassa. Ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen sen asema on nyt uhattuna. Kiina on ainakin taloudellisesti noussut sen haastajaksi, joillakin aloilla mennyt jopa ohi. Kiinan taloudellinen mahti uhkaa dollarin asemaa reservivaluuttana; jos dollari menettää sen, USA ei voi enää pakottaa muita maita rahoittamaan alijäämäänsä. Se heikentäisi USA:n globaalia asemaa.
USA alkoi haastaa Kiinaa jo Trumpin ensimmäisellä kaudella. Biden itse asiassa kovensi linjaa. USA on Nixonin ajoista asti hyväksynyt yhden Kiinan politiikan, johon on kuulunut ”strateginen epämääräisyys” Taiwanin suhteen: USA:n johto ei ole sanonut suoraan, sekaantuuko se asiaan, jos Kiina yrittäisi palauttaa Taiwanin hallintaansa. Biden muutti linjaa. Hän ilmoitti vuonna 2022 yksiselitteisesti, että USA puolustaa Taiwania sotilaallisesti Kiina hyökkäystä vastaan. Lisäksi kongressin edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi vieraili Taiwanilla samana vuonna.
USA yrittää varmistaa dollarin aseman reservivaluuttana eli oman asemansa hegemonisena taloudellisena mahtina maailmassa. Se on sille sitäkin tärkeämpää, kun hyökkäys Irakiin osoitti, ettei sotilaallisen voiman käyttö ole enää toimiva keino kasvattaa vaikutusvaltaa.
Trump yrittää nyt pysäyttää Kiinan voimistumisen taloudellisin keinoin, tullien avulla.
Tosiasiassa Trump vain heikentää USA:n asemaa. Hän oli se, joka käynnisti ”Amerikan myynnin”: sijoittajat alkoivat karttaa dollaria, USA:n valtion velkakirjoja ja kaikkia dollariperustaisia arvopapereita.
Maailmalla ovat voimistuneet vaatimukset luoda uusi maailman taloudellinen järjestelmä.
Vanhan järjestelmän hajoaminen on ollut pitkään käynnissä, viimeistään vuodesta 2008. Nuo uudistamisvaatimukset voivat vain voimistua, kävipä tässä kauppasodassa miten tahansa. USA:n hallitseva asema on mennyttä.
Samalla kasvavat vaatimukset esimerkiksi IMF:n ja Maailmanpankin uudistamisesta, samoin YK:n uudistamisesta, yleensä oikeudenmukaisemmasta maailmanjärjestelmästä.
Kun jokin vakiintunut järjestelmä ja valtarakennelma alkaa hajota, kun vanhat ja totutut säännöt eivät enää päde tai niitä voidaan rankaisematta rikkoa, aloitteen ottavat voimat, jotka pyrkivät rikkomaan laillisuusperiaatetta ajaakseen oman intressiryhmänsä lyhytnäköisiä etuja muiden kansanosien kustannuksella. Motiivina on silloin vallanhimo, viime kädessä sosiaalipsykologinen.
Tätä vastaan nousee voimia, jotka puolustavat laillisuutta. Lopulta nousee myös niitä, jotka kykenevät luovalla tavalla uudistamaan sekä yhteiskuntarakenteita että omaa maailmankatsomustaan. Toisin sanoen, puolustamaan ihmiskunnan kokonaisetua
EU:n historialliseksi tehtäväksi on tullut rakentaa globaalia rintamaa kansainvälisen lain, oikeudenmukaisemman maailmantalouden järjestelmän ja kestävän kehityksen puolesta. Nähtäväksi jää, missä määrin EU on tuon haasteen tasalla.
Matti Puolakka ennusti jo parikymmentä vuotta sitten, että ihmiskunnan edessä on suurempi kuohuntakausi kuin koskaan ennen, ei vain uusi hullu vuosi vaan hullut vuosikymmenet.
Tuollainen mullistusten ja kuohunnan kausi on nyt käynnissä. Ja se kestää maailmantalouden osaltakin pikemminkin vuosikymmeniä kuin vuosia – toki välillä voi olla lyhyempiä tai pidempiä suvantokausia.
Kaikki yhteiskunnalliset voimat ovat jakautumisen ja uudelleenjärjestäytymisen vaiheessa; se merkitsee myös kaikkien käsitteiden uudelleenmäärittelyä, kaikkien arvojen uudelleenarviointia. Jokaisen aatteellisen suuntauksen, yhteiskunta- ja taloustieteellisen koulukunnan, puolueen ja yksilön on käytävä kriittisesti läpi maailmankatsomuksensa perusteet.
Trumpin kauppasodan lähtökohtia – 1:12 min.
Trumpin tavoitteet – 3:30
Kauppasodan mahdolliset seuraukset – 18:30
Tulossa uudet ”hullut vuodet” – 37:30
[1] Piketty Thomas, Pääoma 2000-luvulla, Into 2024, 33, 314-315, 462.
[2] Varoufakis Yanis, Maailmantalouden Minotauros, Vastapaino 2014, 75-77, 81.
[3] Varoufakis 2014, 109.
