Miksi Pekka Toveri ennustaa tyhmyyksiä ja antaa väärää kuvaa Venäjän oppositiosta?

Mielenosoitus Pietarissa Aleksei Navlanyin puolesta tammikuussa 2021.
Mielenosoitus Aleksei Navalnyin tueksi. Pietarissa 24. tammikuuta 2021. KUVA: Okras, Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0.

Sisällys

Seuraavassa kommenttia mepiksi valitun kansanedustajan, entisen tiedustelu-upseerin Pekka Toverin haastatteluun Ilta-Sanomissa 27.9.2024.

Aluksi on todettava, että uskon Toverin tehneen omalla alallaan kunnioitettavan uran. Olen myös iloinen hänen valinnastaan europarlamentin Ukraina-valtuuskunnan puheenjohtajaksi ja uskon, että hän siinä postissa tulee tekemään hyvää työtä. Se miten hän on kommentoinut Ukrainan sotaa Suomessa,  ansaitsee suuren kiitoksen. Myös tässä haastattelussa hän nostaa esiin olennaisia kipupisteitä länsimaiden linjauksista. Ukrainan pitäisi saada lupa tuhota Venäjällä kohteita, joista pommitetaan ukrainalaisia siviilejä. Pakotteiden toteutumista pitäisi valvoa paremmin – jne. Suosittelen lukemaan koko haastattelun.

Seuraavassa keskityn kuitenkin kritiikkiin – pääaiheina Toverin näkemys Venäjän tulevaisuudesta sekä se, millä lailla hän puhuu Venäjän oppositiosta.

Toveri näkee 40 vuoden päähän - vai näkeekö?

Ilta-Sanomien haastattelussa Toveri esittää ennustuksen:

”Venäjästä ei tule demokraattista valtiota niin kauan kuin minä elän. Minä olen 63-vuotias ja olen päättänyt elää satavuotiaaksi. Revi siitä.”

Toveri on sanonut noin aikaisemminkin [1] ja olen kommentoinut sitä IDEA-lehdessä jo keväällä 2023, artikkelissa ”Suomen armeijan evp:t katsovat kristallipalloon”. Samalla kommentoin myös edesmenneen Martti J. Karin vielä uljaampaa ennustusta. Hän nimittäin totesi eräässä nettiluennossaan, että ”täällä olevien elinaikana, vaikka täällä olisi vauvojakin”, ei Venäjälle tule demokratiaa. Siis noin 80–100 vuoteen. [2]

Ihmettelin silloin ja ihmettelen edelleen, mistä korkeasti arvostamani tiedustelu-upseerit ammentavat tuollaista itsevarmuutta. Syynä lienee  ajatteluvirhe, yksipuolisuus. He eivät pyri kokonaiskuvaan, eivät edes analysoidessaan jotain yksittäistä tekijää maailmantilanteessa. Kirjoitin näin:

”He puhuvat jostain Venäjästä, joka on irrotettu elinympäristöstään, eikä sellaista Venäjää ole olemassa. Se on kuin ihmiseltä amputoitu jalka – kuollut elin, joka maatuu samalla kun muu elimistö jatkaa elämäänsä.”

Muu elimistö on tietysti koko maailma kaikkinensa, se johon todellinen Venäjäkin kuuluu. Jos Pekka Toverilta kysyttäisiin, osaako hän ennustaa, miltä maailma yleensä näyttää 40 vuoden kuluttua – niin mitä hän vastaisi? Voisiko hän todella väittää, että hän on sellainen ennustajaeukko, että hän kyllä tietää? No ei voisi.

Kirjoitin näin puolitoista vuotta sitten:

”[I]hmiskuntaa uhkaa ensinnäkin ilmastonmuutos ja luontokato. Toiseksi pandemiat, kolmanneksi ydinaseet jne. Näin kriisiytyneessä tilanteessa kehitys on kumulatiivista. Silloin mikään keskeinen tekijä ei voi pysyä samanlaisena. Ei Eurooppa, ei globaali etelä, ei Yhdysvallat, Kanada eikä Australia.

Ei edes Venäjä.

Sanoisin, että sellaista maata kuin Venäjä nyt on, ei 40 vuoden päästä voi olla olemassa. Voi olla vain demokraattinen Venäjä, tai kenties pienempiin osiin hajonnut demokraattinen alue.

Oletettavasti demokratia silloin tulee olemaan paljon kehittyneempää kuin mikään nykyinen, ja voi olla, että juuri Venäjän kansalaisyhteiskunta on näyttänyt Euroopalle tietä – ensin Ukraina, sitten Venäjä.

Toinen mahdollisuus on, että ihmiskunta on tuhonnut itsensä tai kenties on juuri onnistumassa siinä hommassa. Silloin oltaisiin ilmastonmuutoksen ja pandemioiden armoilla, pakolais- ja finanssikriisien kourissa tai kenties olisi ydiniskuja jo tapahtunut, jos vaikka jokin rikollisryhmä olisi saanut haltuunsa Venäjän ydinaseita siellä vallinneen sekasorron aikana.

Demokratia olisi silloin epäonnistunut, muuallakin kuin Venäjällä.”

”Se mikä on luonnotonta ei voi jatkua ikuisesti”

Venäläisillä oppositiopoliitikoilla onkin toisenlainen näkemys Venäjän tulevaisuudesta. Heillä on myös tuntuma kansan mielialoihin ja sen lisäksi historiantajua.

Suomessa hiljattain vieraillut Vladimir Kara-Murza uskoo, että Putinin Venäjä voi kaatua. Hänen mukaansa suuret mullistukset ovat aina tapahtuneet Venäjällä nopeasti ja yllättäen. Hän onkin historioitsija ja muistaa Venäjän historian monet käänteet sekä kansan, intellektuellien ja kulttuurielämän aktiivisen roolin niissä. (Ilta-Sanomat 6.9.2024)

Samassa vankienvaihdossa vapautettu venäläispoliitikko Andrei Pivovarov puolestaan lausuu viisaasti: ”Se, mikä on luonnotonta, ei voi jatkua ikuisesti.” (MTV Uutiset 27.9.2024)

Pertti Koskela: Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty – Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi osa 1 Esittelyä täällä.
Saatavilla mm. Adlibris, Booky, Suomalainen.
Sekä kirjakauppa Rosebud Sivullinen, Helsinki.
Ovh 20 e.

Lisää aiheesta

TEEMA: Ukrainan voitto ja Venäjän tulevaisuus – voiko tulevaisuutta ennustaa?

IDEA -teemalehteä 1/2023 saa verkkokaupoista, Rosebud Sivullisesta Helsingistä sekä Uusi historia -yhdistyksen tilaisuuksista.

Luettavissa nyt myös ilmaiseksi (klikkaa kuvaa).

ovh 12 e. ISBN 978-952-7352-14-4

Esittelyä täällä: humanpath.net/idea1-2023/

Liity postituslistalle

Jos haluat tietoa tilaisuuksiemme ajasta, paikasta ja ohjelmasta, ilmoittaudu postutuslistalle osoitteeseen uusihistoria (at) humanpath.net. Saat meiltä postia noin 1-2 kertaa kuukaudessa.

Pivovarovin mukaan on väistämätöntä, että Venäjästä tulee vielä demokratia. Tyytyväisiä venäläisiä ei hänen mukaansa juuri enää ole, ellei sitten lasketa niitä, jotka suoraan hyötyvät sodasta. Vastarinta kuplii pinnan alla.

”Tyytymättömyys tappioihin kasvaa” hän sanoo. ”Uusi liikekannallepano on hyvin todennäköinen. Etenkin talous on suurissa vaikeuksissa. Kun olin vankilassa, hinnat kaupoissa kaksinkertaistuivat vuodessa.”

Putinia on myyty kansalle johtajana joka takaa vakaat olot; tällä hetkellä Putin merkitsee epävakautta ja sotaa. Toisin sanoen: yhteiskuntasopimus on rikottu.

Vääriä väitteitä Venäjän opposition tavoitteista

Pekka Toveri antaa lähes joka lauseellaan väärää kuvaa Venäjän oppositiosta sotkemalla – kenties tahallaan? – keskenään venäläisen diasporan yleensä ja oppositiopoliitikot.

”Toveri sanoo suhtautuvansa ’aika kyynisesti’ siihen, että paljon Euroopassa ja lännessä esillä olleet Venäjän opposition johtohahmot tai venäläinen diaspora pystyisi – tai edes haluaisi – kääntää Venäjän kehityksen suuntaa.

– Ongelma on se, että suuri osa Venäjältä pois muuttaneista ihmisistä ei ihan tosissaan tuomitse Venäjää. He voivat tuomita Putinin, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita tekemään mitään Venäjän vallan vaihtamiseksi tai suuremman muutoksen tekemiseksi, Toveri näkee.”

Keistä ihmisistä Toveri nyt puhuu? Ei ainakaan ”paljon Euroopassa ja lännessä esillä olleista oppositiopoliitikoista” kuten esim. Vladimir Kara-Murza. Hän on antanut lukuisissa haastatteluissa aivan toisenlaisen näkymän siitä, minkälaiseen muutokseen oppositio pyrkii.

”Kara-Murzan mukaan niin Venäjällä kuin lännessä pitäisi olla valmistautunut uuteen mullistukseen. Kara-Murzan mukaan Venäjän osalta on tärkeää, että seuraavalla kerralla kaikki tapahtunut paha käsitellään, tuomitaan ja syylliset kantavat vastuun.

– Tiedämme, että jos pahaa ei käsitellä eikä siitä kanneta vastuuta, se palaa. Se oli 1990-luvun isoin virhe. Neuvostoliiton syntejä ei käyty läpi eikä kukaan kantanut niistä vastuuta. Seuraukset näemme nyt.

Kara-Murzan mukaan lännen taas on valmisteltava suunnitelma siitä, miten Putinin jälkeinen demokraattinen Venäjä saadaan liitettyä osaksi sivistynyttä maailmaa.” (Ilta-Sanomat 6.9.2024)

Vääriä väitteitä pakotteista

Toveri väittää vankien vaihdossa vapautuneiden oppositiopoliitikkojen sanoneen, että lännen pakotteet pitäisi purkaa. Tuo ei todellakaan ole totta. Kukaan opposition edustaja ei ole noin sanonut.

Kara-Murza, Julia Navalnaja ja Ilja Jashin sanoivat, että pakotteet tulisi kohdistaa sinne, missä ne eniten vaikuttavat, valtaapitävään eliittiin. Ja kyllä, he sanoivat myös, että pakotteet, jotka osuvat vain tavallisiin ihmisiin, tulisi purkaa. Se luultavasti oli heiltä virhe. Myös tavallisilla venäläisillä on suuri vastuu sodasta, eikä tuntuisi kovin väärältä, jos hekin joutuisivat siitä kärsimään. Mutta asiassa on myös taktinen puoli: pakotteet, jotka osuvat tavallisen kansan toimeentuloon, eivät välttämättä vähennä, vaan voivat jopa lisätä sodan kannatusta Venäjällä.

Totuus kuitenkin on, että Venäjän opposition edustajat ovat jatkuvasti painottaneet samaa asiaa mitä Toverikin tässä haastattelussa: pakotteet vuotavat ja vuotokohdat pitäisi tukkia. Tätä painotti myös Irina Vesikko, Suomen venäjänkielisten demokraattisen yhteisön puheenjohtaja Uusi historia -yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. [3]

Vladimir Kara-Murza on lobannut lännessä vuosikausia Magnitski-lakien puolesta, ts. pakotteiden asettamiseksi henkilöille, jotka ovat suoraan vastuussa korruptiosta ja ihmisoikeusloukkauksista omassa maassaan. Se on ollut ilmeisen vaarallista toimintaa, sillä juuri Magnitskin tapaukseen liittyvissä tutkimuksissa rahajäljet johtavat suoraan Putinin lähipiiriin. Useita ihmisiä on matkan varrella murhattu. [4]

Kara-Murzakin joutui kahdesti myrkytysyrityksen kohteeksi. Vankeudessa hänen terveydentilansa heikkeni mm. juuri noiden aikaisempien myrkytysten vuoksi. Hän sai kaikkein pisimmän tuomion – 25 vuotta – oletettavasti juuri Magnitski-lakiin liittyvän toimintansa vuoksi. Tuossa työssä hän oli mm. republikaanipoliitikko John McCainin läheinen työtoveri.

Pekka Toveri ei voi olla yo. tosiasioista tietämätön. Miksi hän päästää suustaan yksiselitteisen valheen? Miksi Ilta-Sanomien toimittaja ei tee faktantarkistusta?

Sergei Magnitski paljasti Putinin lähipiiriin asti vievän korruptio- ja murhavyyhdin ja kuoli pahoinpideltynä vankilassa. Hänen esimiehensä, amerikkalainen liikemies Bill Browder (kuvassa) ryhtyi lobbaamaan Magnitski-lakeja eri puolilla maailmaa. Niiden avulla voidaan asettaa pakotteita ja matkustuskieltoja korruptioon syyllistyneitä venäläisiä (ja muitakin) viranomaisia ja liikemiehiä vastaan. Vladimir Kara-Murza on työskennellyt Magnitski-lakien puolesta lännessä ja saanut tästä hyvästä kaikkein pisimmän vankeustuomion – 25 vuotta. Ei siis todellakaan ole totta että Venäjän oppositio vastustaisi pakotteita, kuten Pekka Toveri väittää. KUVA: ALDE group, Flickr.

”Mukavaa elämää lännessä” – ihanko totta?

Voiko Toveri todella olla sitä mieltä, että opposition edustajat ovat paenneet länteen, “koska täällä on mukavampi olla”, kuten haastattelu antaa ymmärtää. 

Suomessa vierailleet opposition edustajat, Kara-Murza ja Navalnaja, ovat molemmat vaarantaneet henkensä Venäjällä puolustaessaan Ukrainaa ja toimiessaan Venäjällä demokraattisen käänteen puolesta. Sama koskee Ilja Jashinia joka on toiminut koko aikuisen ikänsä johdonmukaisesti demokratian puolesta Venäjällä, alituisessa hengenvaarassa ja monenlaisen häirinnän, psyykkauksen, murhauhkausten ja seurannan alaisena. Olisi jokaiselle suomalaiselle terveellistä pysähtyä miettimään, mitä sellainen elämä voisi olla, mitä se ihmiseltä vaatii.
 

Lisäksi Jashin jopa nosti suuren metelin, koska hän ei olisi halunnut tulla vaihdetuksi, vaan nimenomaan jäädä Venäjälle.

Kara-Murza ei viettänyt ”mukavaa elämää” lännessä. Hän työskenteli tauotta ja täälläkin hengenvaarassa, juuri koska kyse oli Magnitski-laeista. Tiedusteluasiantuntijana Pekka Toveri varmasti on tietoinen siitä, miten Venäjän tiedustelupalvelujen lonkerot, murharyhmät mukaan luettuina, ulottuvat myös länteen ja kaikkialle maailmaan.

On kyllä totta, että Ukrainassa on monia, jotka ajattelevat niin kuin Toveri tässä puhuu. Kun ukrainalaisista on kyse, se on jossain määrin ymmärrettävää, mutta oikein ei sekään ole. Kuten Bertol Brecht aikanaan totesi, myös viha vääryyttä vastaan vääristää kasvot. Ihminen voi sokaistua myös ajaessaan  oikeata asiaa.

Tolokonnikova oli valmis kuolemaan

Pussy Riotin Nadja Tolokonnikova ja Maria Aljohina tuomittiin kahden vuoden vankeusrangaistuksiin, joista he kärsivät 16 kuukautta. Nadja oli myös nälkälakossa. Guardianille hän sanoi helmikuussa 2022:

”Jos vastustat diktaattoreita kuten Putin, sinun on osoitettava heille, että olet valmis kuolemaan. Ja minä olin.” (The Guardian 8.3.2022)

Navalnyin kuoleman johdosta hän kuitenkin sanoi:

“Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos on mahdollisuus lähteä Venäjältä ja jatkaa taistelua ulkomailla, se on järkevää, koska en usko, että haluamme nähdä lisää sen kaltaisia kuolemia kuin Navalnyin. (…) Venäjä on sotilasdiktatuuri. Joudut vankilaan 15, 25 vuodeksi, kuten [Vladimir] Kara-Murza, jos vain kutsut sotaa sodaksi.” (Deadline.com 20.2.2024)

Minä ihmettelen todella mitä Pekka Toveri tarkoittaa sillä, että oppositioihmiset muuttavat länteen koska ”siellä on mukavampi”. Mitä hän itse tekisi? Onko hänellä jokin ehdotus siitä, miten venäläisten oppositioihmisten tulisi toimia, kun pako länteen ei kelpaa, mutta ei sekään,  että tulee salamurhatuksi (kuten Boris Nemtsov, Anna Politkovskaja ja monet, monet muut) tai tapetuksi vankilassa (kuten Navalnyi ja Sergei Magnitski, ja monet, monet muut)?

Vai voisiko olla niin, että kyse on vain Venäjästä: kun on venäläiseksi syntynyt, on tuomittu olemaan epähenkilö elämänsä loppuun?

Tästäkö on kyse?

Navalnyi oikaisi virheensä

Toveri sanoo myös, että Navalnyi kannatti Krimin miehitystä. Se on totta, ja se oli väärin, vaikka halutessa sillekin voidaan löytää perusteita. Navalnyi näki, että se oli Venäjällä aikanansa niin suosittu asia, että ei kenties ollut viisasta nostaa sitä pääasiaksi oppositiopolitiikassa.

Täysimittaisen hyökkäyksen alettua hän muutti mieltänsä ja ryhtyi vastustamaan myös Krimin miehitystä. Miksi Toveri ei kerro tätä? Poliittisen uransa alussa Navalnyi myös marssi nationalistien joukossa, mutta teki sitten pesäeron siihen aatteeseen. Tätäkään Toveri ei kerro. Hän antaa tarkoituksellisesti sellaisen kuvan, että Navalnyi oli pelkkä nationalisti, joka ei halunnutkaan Venäjälle demokratiaa.

Navalnyin itsekritiikistä kertoo myös USA:n entinen Moskovan lähettiläs Michael McFaul kauniissa muistelussaan, jossa hän itsekin tekee itsekritiikkiä amerikkalaisten virheistä. (”Goodbye to my fierless friend, Alexei Navalny”, Washington Post 17.2.2024)

Navalnyin osoittama rohkeus, taisteluhenki, huumorintaju ja mielikuvitusrikkaus ansaitsee ihailua ja kunnioitusta, ei valheilla perusteltua halveksuntaa. Virheitä tekee jokainen – luottamuksen ansaitsee se, joka kykenee niitä korjaamaan.

On myös tehtävä ero kansallismielisyyden ja isänmaanrakkauden välillä. Samalla kun imperialistisen menneisyyden ideologiaa karsitaan, on silti muistettava, että jokaisella kansakunnalla on oikeus isänmaanrakkauteen, myös venäläisillä. Ja ajatellen venäläisen kulttuurin poikkeuksellisen suuria saavutuksia heillä on siihen todella myös kanttia.

Jashin ja Kadyrov: Venäjän David ja Goljat

Ukrainalainen nettijulkaisu kirjoitti otsikolla ”Venäjän David ja Goljat” Ilja Jashinin taistelusta Tshetshenian diktaattoria, Ramzan Kadyrovia vastaan. (Euromaidan Press, 16.12.2015)

Jashin haastoi Kadyrovin henkilökohtaiseen tapaamiseen, koska halusi esittää tälle kysymyksiä ystävänsä, oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhasta. “Se oli rohkea teko”, kirjoitti EP.

Jashinin viimeinen kysymys Kadyroville kuuluu näin:

“Miten selitätte sen, että henkilöt, jotka ajautuvat konfliktiin teidän kanssanne ja jotka te nimeätte vihollisiksi, murhataan yksi toisensa jälkeen?” (Euromaidan Press, 14.12.2015)

Ilja Jashin esittelee raporttiaan Boris Nemtsovin murhasta.
Ilja Jashinin päälle heitetään leikkidollareita lehdistötilaisuudessa, tarkoituksena vihjata että hän olisi CIA:n palkkalistoilla. Kuvakaappaus Radio Free Europe/Radio Libertyn julkaisemalta videolta 23.2.2016.

Jashinin raportin julkaisu tapahtui lehdistötilaisuudessa, jota häirittiin kaiken aikaa. Poliisi huuteli megafoniin kadulta, että kiinteistö täytyisi tyhjentää, koska on esitetty pommiuhkaus. Jashin jatkoi tilaisuutta häirinnästä välittämättä. (Radio Free Europe/Radio Liberty, 23.2.2016.)

“Tämä on ainoa pommi täällä”, hänen kerrotaan sanoneen, samalla kun heilutti raporttiaan korkealla ilmassa.

Voiko tuollaista henkeä ja taistelutahtoa olla ihailematta? Se on minun kysymykseni Pekka Toverille.

Välittömät näkymät ovat todella vaaralliset - ja niihin pitäisi Suomen valmistautua

Venäjälle on pystytetty sotilasdiktatuuri. Se tekee protestoinnin tällä hetkellä lähes mahdottomaksi. Mutta mahdotonta on sekin, että venäläisten suut olisi tukittu 40 vuodeksi eteenpäin. Ennemmin tai myöhemmin tapahtuu välttämättä se asia, minkä Pekka Toverikin toteaa:

”Sen systeemin pitäisi räjähtää kokonaan, ja sitten rakentaa kokonaan uudestaan.”

Juuri tuosta on kyse. Juuri noin tulee tapahtumaan – ja siihen olisi syytä valmistautua.

Useimmiten kansannousut alkavat hallitsevien hajaannuksesta. Venäjä on kleptokratia [5],  toisin sanoen se on ydinaseiden päälle rakennettu korttitalo. Kun sellainen hökötys alkaa hajota, se on Suomen turvallisuuden kannalta uhkaava näkymä – välittömästi paljon uhkaavampi kuin Toverin maalaama näköala Venäjän muuttumattomuudesta.

Silloin tullaan tarvitsemaan kaikkia oppositioihmisiä, heidän järjestöjään ja kokemustaan, heidän kontaktejaan Venäjällä. Kara-Murza esittikin Suomen vierailullaan tämän vetoomuksen:

”Venäjällä on valtava määrä ihmisiä, jotka vastustavat sotaa ja Putinin hallintoa. On erittäin tärkeää, että demokraattisten maiden johtajat ja kansalaiset kuulisivat ja näkisivät myös tämän toisen Venäjän. Boris Nemtsovin ja Aleksei Navalnyin Venäjän.” (MTV uutiset 6.9.2024)

Toivottavasti tämä Kara-Murzan vetoomus kuultaisiin Suomessa ja otettaisiin todesta. On huolestuttavaa, jos Suomen turvallisuuteen keskittynyt asiantuntija-poliitikko suhtautuu noin nurjamielisesti voimiin, jotka ovat liittolaisia yhteisen vihollisen eli Venäjän nykyjohdon vastustamisessa. Juuri europarlamentti, minne Toveri nyt on siirtynyt, olisi erinomaisen sovelias paikka kontaktien edistämiselle. Venäläisiltä oppositioihmisiltä voisi oppia paljon. Heillä on sellaista kokemusta ja asiantuntemusta, mitä kellään Suomessa ei ole.

Toivon että Toveri korjaisi  virheensä, kuten teki Navalnyi.

Viitteet

[1] “Ukrainan sota ja Suomen turvallisuus”, 2.3.2023. Tilaisuudessa striimattu video löytyy Youtubesta.

[2] Yleisöluennon tallenne Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen asiantuntijoin Putinin sota – Putinin historia. Youtube, 22.3.2022.

[3] Ote Irina Vesikon puheenvuorosta:

”Myös länsimaiden toiminnassa on paljon korjattavaa, esim. se miten pakotteita on onnistuttu kiertämään. Venäjän kanssa tehdään vieläkin yhteistyötä, ja on onnistuttu jopa myymään asetuotannossa tarvittavia laitteita jotka sitten mahdollistavat ukrainalaisten tappamisen. Tuota pitää kontrolloida paremmin. Samaten henkilökohtaisia pakotteita pitää vielä vahvistaa.”

Vesikko oli juuri saapunut lännessä asuvien venäläisten oppositioihmisten tapaamisesta ja raportoi tässä siellä käytyjä keskusteluja.

[4] Magniski-laista ks. mm. Aleksei Navalnyi ja Venäjän oppositio, humanpath.net 24.2.2024.  Kohdassa ”Dia 4: Magnitsky-lait ja Putinin omistuksiin johtanut hengenvaarallinen tutkinta”.

[5] Kleptokratia = varkaiden valta. Kuten edesmennyt oppositiopoliitikko Boris Nemtsov kerran sanoi: “Lännessä korruptio on ongelma. Venäjällä se ei ole ongelma. Se on systeemi.” Ja kuten toinen murhattu oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi sanoi valtaapitävästä “Yhtenäinen Venäjä” -puolueesta: “Varkaiden ja roistojen puolue”.

Kommentoi