
ilmestyy noin kerran kuukaudessa. Sitä saa lähettää eteenpäin. Postituslistallemme voi ilmoittautua ja siltä voi poistua lähettämällä pyynnön tähän osoitteeseen: uusihistoria (at) humanpath.net
Tämän Uusi historia -uutiskirjeen pääsisältönä on suomettuminen. Joku saattaa kysyä, eikös se ole ollutta ja mennyttä ja miksi sitä pitää vielä käsitellä. Vastaus: Aihe on mitä ajankohtaisin ja tärkein.
Uutiskirjeen toisena aiheena on maailmantalous, josta Uusi historia -sivustolla on tuore, mitä ajankohtaisin artikkeli. Aloitetaan sillä.
Miksi Donald Trump tosiasiassa julisti kauppasodan? Mitkä ovat sen mahdolliset seuraukset? Miksi tulossa ovat “uudet hullut vuodet”?
Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Pertti Koskelan alustus Uusi historia -tapaamisessa 15.4.2025. Alustus on sekä luettavissa tekstinä että katsottavissa videolta.
Ote alustuksen lopusta:
“Trump haluaa tulliensa avulla muuttaa USA:n vaihtotaseen vajeen ylijäämäksi, maksattaa maansa valtionvelan muulla maailmalla ja mahdollistaa samalla veronalennukset USA:n rikkaille.
USA yrittää varmistaa dollarin aseman reservivaluuttana eli oman asemansa hegemonisena taloudellisena mahtina maailmassa. Se on sille sitäkin tärkeämpää, kun hyökkäys Irakiin osoitti, ettei sotilaallisen voiman käyttö ole enää toimiva keino kasvattaa vaikutusvaltaa.
Trump yrittää nyt pysäyttää Kiinan voimistumisen taloudellisin keinoin, tullien avulla.
Tosiasiassa Trump vain heikentää USA:n asemaa. Hän oli se, joka käynnisti ”Amerikan myynnin”: sijoittajat alkoivat karttaa dollaria, USA:n valtion velkakirjoja ja kaikkia dollariperustaisia arvopapereita.
Maailmalla ovat voimistuneet vaatimukset luoda uusi maailman taloudellinen järjestelmä.
Vanhan järjestelmän hajoaminen on ollut pitkään käynnissä, viimeistään vuodesta 2008. Nuo uudistamisvaatimukset voivat vain voimistua, kävipä tässä kauppasodassa miten tahansa. USA:n hallitseva asema on mennyttä.
Samalla kasvavat vaatimukset esimerkiksi IMF:n ja Maailmanpankin uudistamisesta, samoin YK:n uudistamisesta, yleensä oikeudenmukaisemmasta maailmanjärjestelmästä.”
Jotkut suomalaiset tutkijat ja poliitikot ovat viime aikoina antaneet lausuntoja, joissa Trumpin arvostelun varomista ja hänen mielistelyään verrataan suomettumiseen.
Pari esimerkkiä:
Helsingin Sanomat (Jarmo Huhtanen, HS 12.3.2025) haastatteli kolmea suomalaista tutkijaa siitä, onko suomalaisilla “liian ruusuinen kuva Yhdysvalloista”. Pohjois-Amerikan tutkimuksen emeritus-professori Markku Henrikssonin mukaan Suomen on yritettävä tulla toimeen Trumpin kanssa, koska Suomi on sitouttanut itsensä turvallisuuspoliittisesti Yhdysvaltoihin.
”Tulee mieleen suomettumisen ajat, jolloin piti olla hyvin varovainen, mitä Neuvostoliitosta sanoi. Nyt on ehkä vähän samanlainen tilanne. Meidän poliitikkojemme pitää olla aika varovaisia, mitä sanovat Trumpista”, Henriksson sanoi haastattelussa.
Yle (Antti Pilke, 30.1.) kirjoittaa Politiikkaradiosta, jossa keskustelemassa oli mm. kokoomuksen entinen ulkomaankauppaministeri ja ex-puheenjohtaja Pertti Salolainen. Salolaisen mukaan Suomea syytettiin vuosikymmeniä rähmälläänolosta Neuvostoliiton kyljessä, mutta nyt on kysymys siitä, suometummeko Yhdysvaltojen suuntaan.
“Vaara suomettumisesta on hyvin lähellä sillä tavalla, että emme uskalla sanoa asioita, joita pitäisi sanoa kansainvälisen oikeuden periaatteiden pohjalta, vaan pidämme sordiinoa päällä, ettemme vain loukkaisi isoa veljeä”, Salolainen sanoi keskustelussa.
Mikä suomettumisessa oli olennaista? Se että poliittinen johto ja virkamieseliitti nostivat itsensä käytännössä lain yläpuolelle ulkopoliittisiin syihin vedoten. Moskova-korttia käytettiin edesvastuuttomasti oman uran edistämiseen tilanteessa, jossa kansakunnan kohtalo oli vaakalaudalla – Neuvostoliittohan varustautui hampaisiin asti. Se oli imperialistinen suurvalta, joka pyrki suursotaan Euroopassa, mikä olisi merkinnyt myös Suomen miehittämistä. Tähän liittyi myös demokraattisen länsimaan oloissa käsittämättömän raaka toisinajattelijoiden kohtelu. Perusoikeus eli mielipiteenvapaus oli Neuvostoliittoa ja ulkopolitiikkaa koskevissa asioissa tosiasiallisesti kielletty.
Suomi ei selviytynyt suomettumisen kaudesta siksi, että osasi harjoittaa niin ovelaa diplomatiaa neuvostojohdon suuntaan. Suomen pelastivat Puolan työläiset, Afganistanin sissit ja Neuvostoliiton järjestelmän oma mädännäisyys, mm. ylenpalttisesta varustautumisesta ja korruptiosta aiheutunut talouskriisi.
Suomettumisen pahimpia piirteitä ei ole vielä ymmärretty eikä käsitelty oikealla tavalla. Maan tavaksi tuolloin muodostunut periaatteeton alistumiskulttuuri istuu joillakin päättäjillä vielä takaraivossa. Tässä suhteessa vertailu Trump-suhteisiin voi olla paikallaan.
Mutta muuten ei mistään samantapaisestakaan ole kyse: vertailu on suomettumisen valkopesua ja hämärtää sen olennaisen luonteen.
Uusi historia -sivustolla on julkaistu vuonna 2007 kirjoitettu arvio ”Teesejä suomettumisesta”.
Tuolloin, vuonna 2007 vallinnutta tilannetta on julkisessa keskustelussa kutsuttu termillä ”jälkisuomettuminen”. Olennaista silloin oli, että Venäjän uhkaa ei Suomessa tajuttu ollenkaan. Krimin miehitys ja hyökkäys Itä-Ukrainaan vuonna 2014 ei sekään saanut päättäjiä ottamaan asiaa vakavasti. Vasta Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 herätti paitsi päättäjät niin koko kansakunnan kertaheitolla. Yleinen mielipide teki 180 asteen käännöksen, johon negatiivisena piirteenä kuuluvat monet yksinkertaistukset, syntipukkien etsintä ja rasistisluontoinen suhtautuminen venäläisiin. Suomettumisen asiallinen käsittely auttaisi myös näihin ongelmiin.
Toisinajattelijoiden kohtelusta kertoo Uusi historia -yhdistyksen perustajajäsenten taustaa valottava artikkeli. Sitä lukiessa voi jokainen miettiä, minkälaisia uhrauksia keneltä tahansa olisi aikanaan vaadittu, jos olisi ryhtynyt puolustamaan toisinajattelua, ts. sitä, että Neuvostoliiton luonteesta tai Suomen ulkopolitiikasta täytyy voida vapaasti keskustella julkisuudessa.
Uusi historia –yhdistyksen ohjelmaan sisältyy ehdotus, että jokaiseen oikeusvaltioon tulisi perustaa pysyvänä elimenä totuus- ja sovintokomissio ja siihen liittyvä kansalaisten totuusfoorumi käsittelemään kollektiivisen itsepetoksen pohjalta ”maan tavaksi” muodostuneita vääryyksiä ja laittomuuksia.
Juuri siitä oli kyse suomettumisessa.
Artikkelikuvamme totuuskomissio-ehdotusta käsittelevässä artikkelissa on aboriginaalien kaiverrus totuuskomissiota varten. Australiassa käytetään myös termiä ”totuuden kertominen” sovinnosta alkuperäiskansojensa kanssa. KUVA: Eyesplash, Flickr.
Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi kirjoitti päiväkirjassaan vuonna 1946:
“Minua painaa tavattoman raskaasti se valheellisuuden ja moraalittomuuden ilmapiiri, jossa meidän pitää elää. Minä olen aina ottanut asiat kovin vakavalta ja raskaalta kannalta ja sen tähden on elämä nykyään minulle niin painostavaa. Pelkään että me, jotka olemme nyt mukana, tuhoamme kansamme sielun, ja se merkitsee kansalle kuolemaa. Meidän pitää sietää valhetta ja petollisuutta, ilman että voimme itse totuuden sanoa…”
Paasikivi näki oikein sen, kuinka tuhoisaa yhteiskunnassa vallitseva valhe on ”kansan sielulle”, siis kansakunnan henkiselle ilmapiirille. Kansakunta ajautuu tavalla tai toisella tuhon tielle, jos sen kuva omasta itsestään vääristyy.
Paasikivi puhui senhetkisestä valheesta, joka koski talvi- ja jatkosodan syitä. Mutta hänen sanansa pätevät yhtä lailla myös sellaisiin tilanteisiin, joissa kollektiivisen itsepetoksen synnyttämä yleinen ilmapiiri luo valheellista kuvaa kansakunnan kohtalon kannalta ratkaisevasta historianvaiheesta.
Lähde: https://humanpath.net/suomi-100-vuotta-kohti-rehellista-suomea/
“Ulkoministeriön virkamiehet tottuivat yhden tai kahden sukupolven aikana siihen, että laeista, demokratiasta ei tarvitse piitata, kun suhteita Neuvostoliittoon hoidetaan suuryritysten etujen mukaisesti. He tottuivat myös siihen, että Suomen kansalaisia on oikeus kohdella laittomasti yhteistyössä vieraan maan ulkoministeriön ja turvallisuuspalvelun kanssa. Karkein, kauhein esimerkki tuosta oli Supon ja KGB:n, Suomen ja Venäjän ulkoministeriön yhteistyö suomalaista kansalaisjärjestöä, Puola-Solidaarisuus-ryhmää vastaan. Mutta melkein yhtä karkea esimerkki on se, että Kekkosesta yritettiin väen vängällä tehdä presidentti, vaikka toisaalta tiedettiin, että hän oli auttamattomasti ja vakavasti sairas. Ja lisäksi mitä pahimmalla tavalla sairas vastuulliseen presidentin virkaan, eli dementikko! Ja noin oloissa, jolloin Neuvostoliitto painosti Suomea, vaati yhteisiä sotaharjoituksia, niin sanotun rauhanlain toteuttamista, eli Neuvostoliiton arvostelun laillista kieltämistä Suomessa, aikana jolloin Puolan työväenkapinat oli verisesti kukistettu 1976, Afganistan miehitetty ja Puolan Solidarnoscin kukistamiseen oli valmistauduttu tai ryhdytty…”
“Yhteiskunnan tärkein tehtävä on tukea vapaata mielipiteenmuodostusta, sivistää kansalaisiaan. Ja tosi sivistys edellyttää aina historian haltuunottoa, historiallisia ja globaaleja näkökulmia. Käsitteiden käyttöä empiiristen tosiasiajoukkojen vertailussa.”
Toimimme täysin ilman mitään tukia tai apurahoja, vaikka olemme hakeneet niitä vuodesta toiseen. Julkaisujemme myynti ei kata niistä syntyviä kustannuksia eikä julkisten keskustelutilaisuuksien kuluja.
Voit tukea toimintaamme ostamalla julkaisujamme https://humanpath.net/julkaisuja/ tai lahjoituksella Uusi historia ry:n tilille FI96 5721 1520 3352 53, viite 1119. Rahankeräyksen lupanumero: RA/2021/1110.
Kerätyt varat käytetään yhdistyksen tarkoituksen toteuttamiseen rahankeräysluvan edellyttämällä tavalla.
Toiminnan tarkoitus on “… herättää Suomessa ja kansainvälisesti tieteellistä ja kansanomaista keskustelua esihistoriaan, historialliseen aikaan, maailmanhistorialliseen ja -poliittiseen tilanteeseen, filosofian historiaan sekä ihmiskunnan eloonjäämisstrategioihin liittyvistä aiheista. Yhdistys osallistuu keskusteluun erityisesti tuomalla esiin filosofi Matti Puolakan (1947 – 2018) näkemyksiä, tekemällä tunnetuksi hänen elämäntyötään ja liittämällä se mainittuja aihepiirejä koskevaan uusimpaan tutkimukseen. Puolakan filosofian syntyhistoria ja siihen liittyen Suomen lähihistoriassa tapahtuneiden vääryyksien oikaisu kuuluu olennaisena osana hänen elämäntyönsä julkaisemiseen.”