Pertti Koskelan alustus Uusi historia -yhdistyksen tapaamisessa 18.2.2025, hieman täydennettynä.
1. Trumpin USA ei ole EU:n saati Ukrainan liittolainen
2. Luetteloa Trumpin ja hänen hallintonsa ulkopoliittisista petoksista
3. Nyt alkavat neuvottelut eivät voi johtaa pysyvään rauhaan
4. Miksi Trump on asettunut Putinin kannalle
5. Tuki Ukrainalle on ollut riittämätöntä kymmenen vuoden ajan
Maailmanpoliittinen näkökulma
Maailmanhistoriallinen näkökulma
Universaalihistoriallinen näkökulma
“Eurooppa, hetki on löynyt”
Trumpin hallinto on useassa yhteydessä tosiasiallisesti liittoutunut Putinin Venäjän kanssa Ukrainaa, EU:ta ja Natoa vastaan. Trumpin johdolla USA:n nykyhallinto on pettänyt Ukrainan ja liittolaisensa ja siirtynyt olennaisella tavalla vihollisen puolelle. Venäjä on saanut strategisen voiton.
Vaikka Trump sai sekä valitsijamiesten että äänestäneiden enemmistön presidentinvaaleissa, Trump teki de facto vallankaappauksen. Hänellä ei tammikuun 2021 kaappausyrityksen jälkeen ollut oikeutta asettua ehdokkaaksi.
Siksi tässä ei puhuta ”USA:n” linjasta vaan ”Trumpin” tai ”Trumpin hallinnon” linjasta. On vain ajan kysymys, kunnes tervejärkiset voimat nousevat avoimeen kapinaan Trumpin sisä- ja ulkopoliittisia päätöksiä vastaan.
Trump kohtelee yksiselitteisesti vihollisena EU:n kumppanimaata Ukrainaa, jonka tukemista EU-valtioiden suuri enemmistö pitää välttämättömänä Euroopan turvallisuuden kannalta.
Trumpin hallinto on tosiasiallisesti siirtynyt Venäjän puolelle Venäjän hyökkäyssotaan ja Euroopan turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Jonkinlaiset neuvottelut Ukrainasta todennäköisesti alkavat. Mutta ne eivät voi johtaa kestävään rauhaan: vain oikeudenmukainen rauha voi olla kestävä. Trumpin ehdoilla käydyt neuvottelut eivät voi johtaa oikeudenmukaiseen rauhaan. Kaikki Trumpin asiaa koskevat lausunnot viittaavat siihen, että hän on valmis vielä pidemmälle meneviin myönnytyksiin.
Ukraina ei voi suostua rauhanehtoina myönnytyksiin, joita Trump jo tähän mennessä on tehnyt sen kanssa neuvottelematta.
LUE MYÖS
Ukrainan asema ei voi olla heikkenemättä, kun sen toiseksi tärkeimmän ja sotilaallisesti voimakkaimman tukijamaan poliittinen johto on siirtynyt vihollisen puolelle. Toki Trumpin mahdollisuuksia auttaa Venäjää saattaa rajoittaa se, että budjettivalta USA:ssa on kongressilla, ja ainakin osa republikaanisenaattoreista vastustaa Trumpin Venäjä-linjaa.
Jos EU pyrkii tukemaan Ukrainaa niin, ettei sen tarvitsisi alistua Putinin ja Trumpin ehtoihin, Trump saattaa ryhtyä painostamaan ja kiristämään myös EU:ta. Se on ollut hänen tapansa muissakin eturistiriidoissa. Ja Trumpilla vaikuttaa olevan kiire saada Putinille edullinen sopimus läpi – kenties siksi, että hän tuli luvanneeksi rauhan ”ensimmäisenä päivänä” presidenttinä, tai siksi, että hän haluaa rauhan Nobelin.
Syynä saattaa olla sekin, että Venäjällä on pulaa niin miehistä kuin kalustostakin. Sotatoimien keskeyttäminen antaisi sille aikaa koota rivinsä uutta hyökkäystä varten.
On selvää, että kävipä neuvotteluissa miten tahansa, Venäjä yrittää kaikin käytettävissään olevin keinoin horjuttaa Ukrainan yhteiskuntaa. Ja yhtä varmaa on, että Trump syyttää mahdollisista selkkauksista Ukrainaa.
Trump näyttää tekevän osaltaan kaikkensa, ettei Ukraina saisi pitäviä turvatakuita mahdollisen tulitauko-, aselepo- tai rauhansopimuksen yhteydessä.
Putin haluaa palauttaa Venäjän aseman imperiumina, ja se on mahdollista vain, jos hän voi liittää vähintään pääosan Ukrainasta valtakuntaansa.
Jos Ukraina joutuu pakon edessä suostumaan epäoikeudenmukaiseen rauhaan, se ei voi olla pysyvä. Ukraina saa alueensa takaisin ja asianmukaiset korvaukset viimeistään sitten, kun putinistinen hallinto kaatuu Venäjällä.
Trump oli Putinin kannattaja jo ensimmäisellä presidenttikaudellaan. Nyt hän on siinä asemassa, että voi tehdä tälle erityisiä palveluksia: Venäjän hyökkäys ei ole sujunut suunnitelmien mukaan.
Siinä määrin kuin Trumpilla ja Putinilla on ideologia, ne ovat samansuuntaiset: kumpikin vastustaa kansainvälistä lakia ja katsoo, että suurvalloilla on oikeus päättää maailman asioista keskinäisissä neuvotteluissa. Kumpikaan ei kannata oikeusvaltiota ja kumpikin katsoo, että vain heille voitolliset vaalit ovat hyväksyttävät. Kumpikin vastustaa arvoja ja periaatteita, joita EU ja valtaosa EU-maista pitävät tärkeinä.
Mahdollisesti Trump kuvittelee voivansa houkutella Venäjän kauemmaksi yhteistyöstä Kiinan kanssa.
Mahdollisesti Venäjän tiedustelupalveluilla on Trumpille kiusallista ns. kompromat-aineistoa Trumpin Venäjän-matkoilta.
Trumpilla on ollut liikeyhteyksiä venäläisten liikemiesten kanssa, jotka kenties pelastivat Trumpin, kun tämä epäonnistui bisneksissään.
Venäjä käytti erilaisia hydridivaikuttamisen keinoja auttaakseen Trumpin presidentiksi 2016. Mahdollisesti Venäjä auttoi häntä myös 2020 ja 2024 ja on luvannut auttaa häntä tulevissakin vaaleissa.
Lisäksi tulevat erilaiset psykologiset syyt: Trump ilmiselvästi ihailee itsevaltaisia johtajia.
Eräs syy voi olla se, että Trump haluaa rauhan-Nobelin. Hän on toistuvasti todennut ansaitsevansa sen. Takana on luultavasti kateus Nobel-palkittua Barack Obamaa kohtaan.
Trumpia ei kuitenkaan pidä tarkastella pelkästään eikä edes pääasiassa yksilönä. Hän ja muut hänenkaltaisensa autoritaariset poliitikot ovat historiallisen aikakauden yhteiskunnallinen tuote. Elämme aikaa, jolloin yhteiskuntaluokkien etuihin perustuvien aatteiden aika on päättynyt ja sen on korvannut aatteettomuus ja me vastaan muut -ajatteluun perustuva identiteettipolitiikka.
Autoritaariset tendenssit olivat vahvoilla USA:ssa jo 2000-luvun alussa, kun USA hyökkäsi Irakiin tekaistuilla syillä ja sen poliittinen johto hyväksyi kidutuksen.
Trump-mielisiä autoritaarisia johtajia ja puolueita on myös monissa EU-maissa.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022, länsi kykeni yllättävän nopeasti vastatoimiin, mutta kaiken kaikkiaan lännen tuki ei ollut riittävä auttaakseen Ukrainaa voittoon.
Länsimaat toistelivat aikovansa tukea Ukrainaa ”niin kauan kuin on tarpeen”. Muotoilu oli oletettavasti harkittu. Mitä jäi sanomatta? – Ukrainaa on tuettava voiton saavuttamiseksi – ja paitsi niin kauan kuin voittoon tarvitaan niin myös niin paljon kuin voittoon tarvitaan.
Se, joutuuko Ukraina alkavissa neuvotteluissa Putinin ja Trumpin armoille, riippuu lähinnä EU-maista.
Jos Putinin ja Trumpin Ukrainalle tarjoamat ehdot ovat maan johdon ja kansalaisten mielestä sellaiset, ettei niitä voida hyväksyä edes tilapäisesti, ja jos Trumpin hallinto kiristää Ukrainaa uhkaamalla katkaista tukensa sille, EU-maiden olisi kyettävä korvaamaan USA:n tuki Ukrainalle.
Tällä hetkellä EU ei siihen kykene, vaikka sen bkt on kymmenen kertaa Venäjän bkt:tä suurempi.
On järjetöntä vastustaa yhteisvelkaa, jos ja kun se vaikuttaa olevan nopein keino rahoittaa aseellisen ja muun avun järjestäminen Ukrainalle.
Ensimmäinen askel: EU:n ja jäsenmaiden johtajien olisi tajuttava, ettei Trumpin hallinto ole EU:n liittolainen. Aivan Trumpin toisen kauden alussa monet heistä vielä uskottelivat, että Trumpin linjanvedoissa on kysymys vain ”neuvottelutaktiikasta” tai ”puhetavasta”. Vieläkin EU:n ja sen jäsenmaiden johtajien piirissä liikkuu ainakin kahdenlaisia harhakäsityksiä Trumpista ja hänen hallinnostaan.
"CONGESTION PRICING IS DEAD. Manhattan, and all of New York, is SAVED. LONG LIVE THE KING!"
— The White House (@WhiteHouse) February 19, 2025
–President Donald J. Trump pic.twitter.com/IMr4tq0sMB
Valkoisen talon virallinen postaus X-palvelussa. Teksti viitaa hinnoitteluun jolla pyritään vähentämään ruuhkia ja saastumista New Yorkin keskustassa ja jonka Trump nyt on peruuttanut.
Tämä kuitenkin on tyypillistä kaksoisviestintää, jossa huumorin varjolla sanotaan epäsuosittuja totuuksia. Kuva Trumpista kuninkaana on myös viittaus siihen että perustuslailla ei enää ole mitään väliä. Kuningasvallan vastustaminen oli Yhdysvaltain perustajaisien nimenomainen tarkoitus kun tasavaltalaista hallintojärjestelmää luotiin. Benjamin Franklin totesikin enteellisesti neuvotteluista kertoessaan: “Saatte tasavallan, jos pystytte pitämään sen”.
Toisen näkemyksen mukaan EU:n on tehtävä ”käännytystyötä” (Stubb, HS 20.2.2025) Trumpin saamiseksi EU:n näkemysten ja Ukrainan tukemisen kannalle. Ikään kuin järkipuhe tehoaisi Trumpiin. – Tosiasiassa Trump on ”valeuutiskuplassa”, kuten Zelenskyi totesi (Yle 19.2.2025), ja hän on siinä omasta halustaan.
Samansuuntainen luulo on Pekka Toverilla: USA ei hylkää Eurooppaa, koska ”Yhdysvaltojen etujen mukaista” ei ole se, että ”Venäjä dominoisi Eurooppaa” (HS 20.2.2025). Tosiasiassa Trumpin toimet lähes poikkeuksetta eivät ole Yhdysvaltojen etujen mukaisia, ja silti hän tekee niitä.
Jotkut katsovat, että Trumpin ympärillä on tervejärkisempiä voimia, jotka voivat vaikuttaa häneen. Niin tuskin käy. Trump on valinnut lähipiiriinsä lojaaleja myötäilijöitä. Esimerkki: Varapresidentti JD Vance totesi haastattelussa WSJ:ssä (14.2.2025), että USA voi käyttää ”sotilaallisia painostuskeinoja”, jos Venäjä ei suostu pysyvään rauhaan Ukrainassa. Trumpilta kysyttiin asiasta. Vastaus: ”En tiedä, sanoiko hän niin. En usko, että hän sanoi niin.” Vance ei myöhemmin kysyttäessä uskaltanut myöntää, että Trumpin ”usko” oli väärä. (Newsweek 18.2.2025)
Samaan sarjaan kuuluu esimerkiksi Suomen ulkoministeri Elina Valtosen väite, että USA:ssa ”on vähän pakka sekaisin” Ukraina-linjan suhteen (Yle 14.2.2025). Varmasti onkin, mutta tärkeimmässä asiassa USA:n nykyhallinto on ollut johdonmukainen: Trump hyväksyy suuren osan Venäjän tavoitteista Ukrainassa eikä ole sanallakaan kritisoinut saati painostanut Venäjää ja Putinia – kaikki kritiikki ja painostus on kohdistunut Ukrainaan, EU:hun ja EU-maihin.
Jos EU ja EU-valtiot asettuvat tiukasti Trumpin linjanvetoja vastaan ja pyrkivät tukemaan Ukrainaa, USA:ssa vahvistuvat Trumpin vallankaappauksen vastaiset voimat, samoin voimat, jotka kannattavat USA:n liittoutumista EU:n ja Ukrainan kanssa ja vastustavat liittoa Putinin kanssa. Trumpin hallinto tulee väistämättä ajamaan maansa sekasortoon – merkkejä siitä ja samoin vastarinnasta on jo nähtävissä. EU:n tiukka Trumpin vastainen linja tukee tuota vastarintaa.
Tilannetta voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta:
Miten suurvaltojen suhteet ovat kehittyneet ja miten valtiot ovat keskinäisiä ristiriitojaan ratkaisseet.
Trumpin USA ja Putinin Venäjä ovat heikkeneviä suurvaltoja, koska ne pyrkivät alueelliseen laajenemiseen, tukeutuvat fossiilienergiaan. USA kuitenkin on edelleen uudistumiskykyinen toisella tavalla kuin Putinin Venäjä. 200 vuotta laillisuusperiaatteen kehitystä ja 1900-luvun aikana vahvistuneet ihmisoikeudet takaavat sen ettei Trumpin hulluus voi kauaa kestää. Venäjä voi uudistua vain nyky-systeemin totaalisen romahduksen myötä. Se edellyttäisi tappiota sodassa, ja tämä Euroopan johtajien olisi käsitettävä.
EU:n kehitys riippuu siitä, miten se vastaa toisaalta Trumpin ja toisaalta Putinin taholta tulevaan uhkaan. Kiinan vaikutus- ja arvovalta maailmalla tulee kasvamaan.
🇺🇦🇺🇸Ukrainian rally in downtown D.C. today. Demonstrators marched to the Russian ambassador’s residence, passing the White House. Some signs I saw: ‘Ukraine is not for sale,’ ‘Nothing about Ukraine without Ukraine,’ and ‘Supporting Ukraine makes America great.’ pic.twitter.com/8yvtkoDgaF
— Ostap Yarysh (@OstapYarysh) February 22, 2025
Mielenosoitus Ukrainan puolesta Washingtonissa kulki valkoisen talon ohi Venäjän lähettilään asunnolle. Kylteissä luki mm: “Ukraina ei ole myytävänä”, “Ei mitään Ukrainasta ilman Ukrainaa” ja “Ukrainan tukeminen tekee Amerikasta suuren”.
Miten on kehittynyt ristiriita demokraattisten tendenssien ja laillisuusperiaatteen ja toisaalta autoritaaristen ja laittomuustendenssien välillä? – Se on ollut yhteiskunnallinen pääristiriita läntisessä Euroopassa siitä saakka, kun täällä alkoi muodostua uusi järjestelmä – imperialismia toteuttava demokraattinen markkinatalous – keskiajan loppupuolella.
Miten kehitys kohti ihmiskunnan yhtenäistymistä etenee: miten se tendenssi, että ihmiskunta yhdistyy itsetuntemuksensa varaan eli opiskelemaan historiansa kokemuksia ja vastustamaan taipumustaan irrationalismiin, väistämättä voimistuu samaan aikaan kun voimistuu vastakkainen tendenssi, se että irrationaaliset virtaukset menestyvät ja ihmiskunta ajautuu yhä syvemmälle kaaokseen.
Nuo kolme näkökulmaa tietysti lomittuvat.
Kävipä Ukrainassa lähiviikkoina ja -kuukausina miten tahansa, mihinkään ”normaaliin” ei ole paluuta. Maailma on muuttunut peruuttamattomasti Trumpin petoksen jälkeen.
Matti Puolakka ennusti 2000-luvun alussa, että ihmiskunnan edessä on suurempi kuohuntakausi kuin koskaan historiassa. Se koskee kaikkia mantereita, yhteiskuntajärjestelmiä ja yhteiskuntia.
Elämme kaikkien arvojen uudelleenarvioinnin, kaikkien käsitteiden uudelleenmäärittelyn ja kaikkien yhteiskunnallisten voimien uudelleenjärjestäytymisen aikaa.
Kansainvälisen lain merkitys on vakavasti vaakalaudalla: Länsimaailman johtava valtio on enemmän tai vähemmän suoraan osallisena kahdessa käynnissä olevassa kansanmurhassa. YK:n toimintakyky on lähes olematon turvaneuvoston veto-oikeuden vuoksi.
Ukrainassa Trumpin hallinto on tosiasiallisesti asettunut kansanmurhan tekijän, Venäjän, puolelle ja näyttää tekevän kaikkensa, että tämä hyötyisi siitä ja selviytyisi ilman rangaistuksia – yrittäen samalla itsekin hyötyä uhrin kustannuksella.
Gazassa USA rahoittaa ja aseistaa kansanmurhan tekijää, Israelia, joka nyt on saanut Trumpin toimeksiannon jatkaa etnistä puhdistusta: tekeillä on Lähi-idän Riviera.
Maailmassa on itse asiassa yllättävän vähän niitä valtioita ja poliitikoita, jotka johdonmukaisesti tuomitsevat molemmat kansanmurhat, ja varsinkin niitä, jotka aktiivisesti edesauttavat syyllisten saattamista oikeuden – ICJ:n tai ICC:n – tuomittavaksi.
Kansainvälinen oikeus otti kuitenkin suuren harppauksen eteenpäin marraskuussa 2024, kun ICC antoi pidätysmääräyksen Israelin pääministeristä Benjamin Netanjahusta ja entisestä puolustusministeristä Yoav Gallantista. Se oli ensimmäinen kerta historiassa, kun USA:n liittolaismaan edustaja joutui syytteeseen kansainvälisessä tuomioistuimessa.
Toisen maailmansodan kauhut pakottivat ihmiskunnan tunnustamaan taipumuksensa pahuuteen, mikä johti YK:n ja ICJ:n perustamiseen, Nürnbergin sotarikostuomioistuimen perustamiseen ja tuomioihin siellä ja kansainvälisen lain kehittymiseen.
Nyt on edessä samanlainen totuuden hetki: ihmiskunnan on tehtävä jotain. EU on avainasemassa.
EU ei voi rakentaa vastavoimaa sen enempää Trumpin USA:lle, Putinin Venäjälle kuin Xin Kiinalle muuten kuin tukeutumalla omiin voimiinsa ja rakentamalla kansainväliseen lakiin tukeutuvaa yhteisrintamaa maailmalla.
EU:n toimet Ukrainan puolesta antavat osviittaa, kykeneekö EU edes asettamaan historiallisesti väistämätöntä tehtävää itselleen. Joka tapauksessa on totta, mitä Kyiv Independent kirjoitti pääkirjoituksessaan 14.2.2025: ”Eurooppa, hetki on lyönyt”.
