Lyhyin ihmissuvun tie

Ihmissuvun tie on kehitystä moraalievoluutiosta poliittiseen ja poliittisesta evoluutiosta eettiseen evoluutioon – ja sitä, miten nuo vaiheet muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. Ihminen on yhtä aikaa, aina ja kaikkialla, niin yksilönä kuin lajina moralisoiva eläin, poliittinen eläin ja eettinen eläin.

Tämä on kaikkein lyhyin tapa esittää ihmissuvun tie. Matti Puolakka kutsui sitä historian kaavaksi. Sen ymmärtämiseksi on kuitenkin tehtävä seuraavat käsitemäärittelyt:

Moraalievoluutio

Moraalievoluutio tarkoittaa sellaista sosiaalisesti periytyvää vastavuoroista altruismia (palvelusten vaihtoa), joka edesauttaa lauman ja parven yhteishenkeä ja koossa pysymistä. Se on eläimellistä moraalievoluutiota.

Moraalievoluutio on reilun pelin etiikan (välineellisen oikeudentajun) perusmuoto.

Moraalievoluutiota esiintyy kehittyneillä eläimillä, eläimillä, joilla on vastavuoroista altruismia, esimerkiksi simpansseilla, pullokuonodelfiineillä, vampyyrilepakoilla, korpeilla ja norsuilla. Moraalievoluution toinen vaihe alkoi Homo-suvun syntyessä noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Sitä voidaan kutsua myös esipoliittiseksi evoluutioksi: lauman kaikkien yksilöiden jokapäiväinen toimeentulo oli riippuvainen yksilöiden ja yksilöryhmien välisestä työn- ja ravinnonjaosta. Tämä edellytti kaikkia koskevien sääntöjen muodostumista.

Poliittinen evoluutio

Poliittinen evoluutio on ihmisyhteiskuntien kehitystä. Yhteiskunnassa on sen kaikkia jäseniä koskevia sääntöjä, vaikka he eivät olisi jokapäiväisen toimeentulon suhteen riippuvaisia toisistaan. Tämä edellyttää jonkinlaista keskusvaltaa ja epäpersoonallisia suhteita ihmisten välillä (”instituutioita”). Yhteiskunnassa eri intressiryhmät taistelevat vallasta, erityisesti mahdollisuudesta vaikuttaa hyödykkeiden jakoon.

Poliittisen evoluution vallitessa yksilöt voivat solmia itsetarkoitukselliseen oikeudentajuun pohjautuvia suhteita keskenään (esieettinen evoluutio), mutta yhteiskuntakehityksen moottorina on välineellinen oikeudentaju.

Eettinen evoluutio

Yhteiskuntakehitys globaaliyhteiskunnan muodostuttua on eettistä evoluutiota. Globaaliyhteiskunnalla tarkoitamme itsetuntemuksensa varaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi järjestäytynyttä ihmiskuntaa. Valtio se ei ole.

Globaaliyhteiskunnassa perinteiset valtiot, poliittiset puolueet ja kansalaisjärjestöt säilyvät. Moraalievoluutio ja poliittinen evoluutio säilyvät.

Yhteiskunnan puitteissa itsetarkoituksellinen oikeudentaju tarkoittaa maapallon kaikkien yksiöiden ihmisoikeuksien puolustamista ja sitä, että ihmiskunnan kokonaisetua pidetään tärkeämpänä kuin minkään eturyhmän etuja. Tällaiseen asennoitumiseen perustuvia uudenlaisia kansalaisliikkeitä ja inhimillisiä perusyhteisöjä kutsumme eettiseksi kansalaisyhteiskunnaksi. Globaaliyhteiskunnassa Itsetarkoituksellinen oikeudentaju on yhteiskuntakehityksen moottori. Siitä palkitaan aineellisesti.

Orgaaninen kehitys

Nykyihmisen käyttäytymisessä ja järjestäytymistavoissa ovat nähtävissä olennaisimmat piirteet kaikista ihmissuvun kehityksen aikaisemmista vaiheista.

Itsetarkoituksellinen oikeudentaju

Yksilöetiikan kannalta: oikeudenmukaisuuden periaatteita noudatetaan näiden periaatteiden itsensä vuoksi, vaikka siitä olisi itselle ulkoista vahinkoa. Yhteiskuntaetiikan kannalta: ajetaan ihmiskunnan kokonaisetua eli etsitään kokonaistotuutta.

Välineellinen oikeudentaju

Ns. reilun pelin etiikkaa. Yhteisiä pelisääntöjä on noudatettava. Niiden puitteissa yksilöt, yhteisöt, yritykset ja valtiot ovat vapaita ajamaan omaa etuaan miten mielivät.

ARTIKKELIKUVA:

Demokritos oli ensimmäinen länsimaisen filosofian historiassa, joka asettui kannattamaan itsetarkoituksellista oikeudentajua eli velvollisuusetiikkaa. Mutta hänet tunnetaan myös ilon filosofina: hän katsoi, että ihminen joka toimii oikein vaikka siitä olisi hänelle ulkonaista vahinkoa, säilyttää aina hyväntuulisuutensa. Léon-Alexandre Duhamelin veistos Lyonin taidemuseossa esittää ”sielun istuimella” pääkallo kädessä mietiskelevää Demokritosta. Veistos on vuodelta 1868, ja se on esillä Lyonin taidemuseossa.